Kansanedustaja Markku Pakkanen: Vastaanottokeskukset eivät ole koko ratkaisu

Verkkoapila:
Kansanedustaja Markku Pakkanen: Vastaanottokeskukset eivät ole koko ratkaisu
29.4.2009

Maahanmuuttoviraston tuoreet tilastot kertovat melkoisesta kasvusta turvapaikanhakijoiden määrässä. Jos tahti jatkuu samanlaisena, tulee Suomeen reilusti yli 6000 turvapaikanhakijaa tämän vuoden aikana.

Jos vertaamme lukuja 2000-luvun alkuvuosiin, on määrä moninkertaistunut. Muutos on siis merkittävä riippumatta siitä, miten ministeri Thors (r.) sen näkee.

Kaikkia hakemuksia ei luonnollisestikaan hyväksytä, ja hylkäysprosentti kasvaa oletettavasti samassa suhteessa kuin hakemusten määrä, mutta käsittelyajat pitenevät, ellei maahanmuuttovirastolle osoiteta riittäviä resursseja.

Vuosien sijaan oikea käsittelyaika olisi kuukausia. Näin myös hakijan kannalta päästäisiin inhimillisempään tulokseen, kun toimeton odotusaika lyhenisi. Tällä hetkellä käsittelyn pullonkaulan sijasta olemme laajentamassa "pulloa" eli lisäämässä hakijoiden säilytykseen tarkoitettuja vastaanottokeskuksia. On esitetty jopa 50 uuden keskuksen perustamista vuoden 2009 aikana, yksi mahdollisesti Kouvolassa.

Dublinin sopimuksen noudattaminen on yksi merkittävimpiä hylkäyssyitä Suomessa. Sopimus kehottaa käsittelemään EU:n alueelle tulleen pakolaisen turvapaikka-asian siinä maassa, johon hän alkujaan tuli, myös muita EU-maita sitovasti.

Väitteistä huolimatta sopimus on siis sinänsä toimiva, että voimme suoraan todeta hakemuksen kuuluvan jollekin muulle maalle tai tulleen ratkaistuksi aiemmin. Ongelmaksi on kuitenkin osoittautunut EU-maiden kansallisten viranomaisten tehottomuus, kun kiertolaisuus EU:n sisällä on näin suuressa määrin edelleen mahdollista.

Toinen huolestuttava piirre on alaikäisten yksin maahan saapuvien määrän reipas kasvu. Maalaisjärki sanoo, ettei kymmenvuotias lapsi pääse omine voimineen Irakista tai Somaliasta Suomeen, vaan taustalla täytyy olla organisaattori. Lapsen viaksi tätä ei pidä missään nimessä katsoa, mutta EU:ssa tulisi paneutua asiaan ja selvittää maahantulokanavia ja niihin mahdollisesti liittyvää ihmiskauppaa.

Yksin tulleiden lasten osalta myös perheiden yhdistäminen on haaste, koska yhtä lasta kohden löytyy useita eri-ikäisiä tulijoita.

Kolmanneksi tuntuu oudolta, että hakijoita tulee myös Turkista, Venäjältä ja monista muista maista, joissa ihmisoikeustilanteen pitäisi olla ainakin nimellisesti kunnossa. Osa näistä maista haaveilee jopa EU-jäsenyydestä.

Turvapaikkahakemuksia ei voi näidenkään maiden osalta sivuuttaa ilman käsittelyä, mutta paikallaan olisi esimerkiksi Turkin kanssa keskustella, mitkä ovat edellytykset EU-jäsenyydelle, jos toistuvasti turkkilaisille myönnetään turvapaikkoja EU-maissa.

Suomalaista lainsäädäntöä kiristämällä emme kykene vaikuttamaan hakijoiden määrään, jos käsittelyprosessi kestää kauan ja muualla toimivat kanavat ohjaavat hakijoita Suomeen. Jokainen hakija on joka tapauksessa käsiteltävä ihmisenä, koska joukossa on myös todellisen turvan tarpeessa olevia henkilöitä.

Nopein reagointimahdollisuus on resurssien lisääminen hakemusten käsittelyyn. Samaan aikaan on otettava ponnekkaammin esiin EU-maiden sisäinen pakolaisliikenne sekä yhteistyö alkuperämaiden tilanteiden selvittämisessä.

Kun huomioimme sen, että valtakunnantasolla turvapaikkahakemusten käsittelyä ei ole resursoitu riittävästi, on kaupunginhallituksen päätös täällä Kouvolassa ottaa aikalisä vastaanottokeskusasian selvittämiseksi paikallaan.

Keskuksen sijoittaminen ei ole niin yksiselitteinen asia, kuin on annettu ymmärtää. Kun uusien keskusten määrässä puhutaan monista kymmenistä, on asia jo mittaluokaltaan sellainen, että hallitukselta voi edellyttää tarkempaa syventymistä ongelman perimmäisiin syihin.

Ministeri Thorsiin kohdistunut arvostelu tässä suhteessa ei ole ollut täysin aiheetonta ja merkittävämmäksi arvostelun tekee vielä sen tuleminen hallituspuolueiden tahoilta.