HS: Thors: EU:n on kehitettävä muuttoliikepolitiikkaansa

Helsingin Sanomat/Astrid Thors:
EU:n on kehitettävä muuttoliikepolitiikkaansa
9.4.2009

Astrid Thors

Suomi on ollut luomassa EU:lle yhteistä maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaa vuodesta 1999 lähtien. Yhteisen politiikan tavoitteille luotiin perusta niin sanotussa Tampereen ohjelmassa, ja ne vahvistettiin viime syksynä hyväksytyssä maahanmuuttosopimuksessa.

Maahanmuuttosopimus yhdessä tänä vuonna hyväksyttävän uuden oikeus- ja sisäasioiden monivuotisen ohjelman kanssa linjaavat EU:n tulevien vuosien maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan.

Voidakseen hyödyntää maahanmuuton mahdollisuuksia EU:n on erityisesti kehitettävä laillista maahanmuuttoa koskevaa politiikkaa, vastattava kotouttamiseen liittyviin haasteisiin ja käytävä tiivistä vuoropuhelua kolmansien maiden kanssa. Erityisesti nyt, taloudellisesti vaikeina aikoina, on tärkeää varmistaa, että Tampereen ohjelman henki säilyy ohjaavana periaatteena.

Lähivuodet osoittavat ratkaisevasti, miten EU onnistuu tehtävässään.

Tarvitaan hyvää yhteistyötä jäsenmaiden, komission ja Euroopan parlamentin välillä. Samalla on käytävä avointa keskustelua maahanmuuton realiteeteista.

On tärkeää pyrkiä ymmärtämään syvällisemmin maahanmuuton vaikutuksia, esimerkiksi työvoiman maahanmuuton ja työmarkkinoiden toimivuuden välistä vuorovaikutusta. Kenties sitäkin tärkeämpää olisi tiedostaa, että muuttoliike on erottamaton osa kansainvälistä järjestelmää, osa globalisaatiota. On keskusteltava siitä, miten muuttoliikkeen hyödyt saadaan maksimoitua niin lähtö- kuin kohdemaassa.

On myös aina muistettava, että muuttajat ovat ihmisiä ja yksilöitä.

Maahanmuuton haasteet ja työmarkkinoiden tarpeet ovat EU:ssa moninaiset ja vaihtelevat maittain. Tällaisessa tilanteessa harmonisaation mahdollisuudet ja hyödyt ovat rajalliset.

Unionin tasolla tavoitteena on helpottaa tiettyjen erityisosaajien, esimerkiksi tutkijoiden, tuloa EU-maihin. On realismia hyväksyä, että erityisosaajien houkuttelu edellyttää EU:lta toimenpiteitä.

Samanlaista realismia on tiedostaa, että EU tarvitsee myös vähemmän koulutettua työvoimaa.

Suomi on tuonut johdonmukaisesti esille, että EU:n yhteinen turvapaikkajärjestelmä on välttämätön osa toimivaa maahanmuuttopolitiikkaa.

Harmonisaation taso turvapaikka-asioiden lainsäädännössä ei ole vielä riittävä, vaan käytäntöjä on yhtenäistettävä.

Yhteisen turvapaikkajärjestelmän perustana ovat yhteinen turvapaikkamenettely, yhtenäiset kansainvälisen suojelun periaatteet sekä toimiva Dublin-järjestelmä, jossa määritellään turvapaikkahakemuksesta vastuussa oleva valtio.

Sekä vastuunmäärittämiseen että hakijan oikeusturvaan liittyvät näkökohdat on tulevaisuudessa huomioitava entistä paremmin.

Lainsäädännön kehittämisen ohella on tuettava jäsenmaiden turvapaikkaviranomaisten käytännön yhteistyötä. Tulevan turvapaikka-asioiden tukiviraston tehtävä on nimenomaan auttaa jäsenmaita yhtenäistämään käytäntöjään ja tätä kautta parantamaan turvapaikkoja koskevan päätöksenteon laatua.

Viraston ja muiden EUinstituutioiden tehtävät ja vastuut tulee määritellä mahdollisimman selkeästi. Samalla on selvitettävä, mikä järjestöjen asema on suhteessa virastoon. Keskeistä on pohtia, miten yhteistyö YK:n pakolaisjärjestön kanssa toteutetaan.

Suomi on korostanut, että turvapaikka-asiat tulisi sisällyttää nykyistä paremmin EU:n yhteistyöhön kolmansien maiden kanssa ja että unionin roolia pakolaisongelman lievittämiseksi maailmanlaajuisesti tulisi kasvattaa.

Niin sanottuja kiintiöpakolaisia vastaanottavana maana Suomi on aktiivisesti jakanut tietämystään muille jäsenmaille ja pyrkinyt lisäämään niiden maiden määrää, jotka sijoittavat pakolaisia uudelleen. Kokemukset tästä yhteistyöstä ovat myönteisiä.

EU:n tulee pyrkiä luomaan tasapainoinen ja molemminpuoliselle sitoumukselle rakentuva kumppanuus maahanmuuton kannalta keskeisten lähtömaiden kanssa. Tämä edellyttää pitkäjänteistä yhteistyötä EU:n naapurimaiden kanssa ja kumppanuuden rakentamista myös maantieteellisesti kaukaisempien maiden kanssa.

Unioni keskustelee nykyisin niin eteläisten kuin itäisten kumppaneidensa kanssa avoimesti muuttoliikekysymyksistä. Kolmansia maita tulee auttaa hallitsemaan muuttoliikettä: paikallisia viranomaisia on koulutettava ja tiedonvaihtoa heidän kanssaan lisättävä.

Jos turvapaikanhakija on palautettava, on sen tapahduttava tehokkaasti ja yhdenmukaisin menettelyin. EU:n viime syksynä hyväksytyn paluudirektiivin yhdenmukainen täytäntöönpano ja soveltaminen kaikissa jäsenmaissa on keskeinen tavoite tulevina vuosina.

Samalla on panostettava nykyistä voimakkaammin siihen, että kolmansien maiden kykyä antaa suojelua sitä tarvitseville vahvistetaan. Vuoropuhelua tulee tiivistää erityisesti sellaisten maiden kanssa, joista konfliktin seurauksena lähtee suuria pakolaisvirtoja. EU:n on pyrittävä konkreettisin keinoin lisäämään muuttoliike- ja kehityspolitiikkansa johdonmukaisuutta.

Kirjoittaja on maahanmuutto- ja eurooppaministeri.