Kansan Uutiset: Euroopan laajuisesti tyttöjen silpomista vastaan 25.3.2009
TUULA KÄRKI
– Suomi ei voi odottaa, sanoo Batulo Essak, terveydenhoitaja-kätilö, pari- ja seksuaaliterapeutti ja kansalaisaktivisti. Hän on tyttöjen ympärileikkauksia ehkäisevän eurooppalaisen Daphne-hankkeen vapaaehtoinen työntekijä Suomessa.
Hanke alkoi Suomessa Suomen Punaisen Ristin toimesta jo vuonna 2002, mutta rahoitustauon jälkeen sen otti viime vuonna hoitaakseen Vantaan Nicehearts-yhdistys. Tuolloin 15 EU-maassa lähdettiin yhdessä toimimaan ympärileikkauksia vastaan.
Ympärileikkaukset koskevat monia afrikkalaisia kulttuureja, mutta niitä tehdään myös esimerkiksi Aasiassa. Suomessa arvioidaan olevan 3 500–5 000 tyttöä ja naista, joiden kulttuureissa se on vahva perinne. Tilastoja asiasta ei kuitenkaan ole.
– Mutta yksikin on paljon. Kun joutuu ympärileikatuksi, siitä seuraa lopun elämän kestävä kärsimys, Essak sanoo.
Suomessa lainsäädäntö on kohdallaan tyttöjen ja naisten ympärileikkausten osalta. Laki yksiselitteisesti kieltää ne. Mutta asia on yhä niin eksoottinen, että kansallinen toimintasuunnitelma puuttuu. Asia on vieras terveydenhuoltohenkilöstölle ja resurssit koulutukseen sekä tiedotukseen puuttuvat.
Eturivin toimijoita ovat Norja, Hollanti ja Ruotsi, joissa on selkeät ohjeet niin terveydenhuoltohenkilöstölle kuin maahanmuuttajavaikuttajille.
– Suomihan yleensä toistaa sitä, mitä Ruotsi tekee, mutta ei tässä asiassa, Essak kummastelee.
– Enää Suomi ei kuitenkaan voi odottaa, koska maahanmuuttajia tulee yhä enemmän.
Suomalaisia tyttöjä
Essak korostaa, että maahanmuuttajatytöt ovat samanarvoisia tyttöjä kuin syntyperäiset suomalaistytöt.
– He ovat suomalaisia tyttöjä. Yhteiskunnan toimia ei voi siirtää sillä perusteella, että asia ei koskisi suomalaisia tyttöjä tai suomalaista kulttuuria. Siksi meidän pitää toimia sen eteen, että kukaan tyttö ei joudu ympärileikattavaksi.
– Tämä on sellainen osa kulttuuria, josta on päästävä eroon. Ennaltaehkäisevää työtä tekeviä yhteisöjä pitää tukea.
Essak on kouluttanut maahanmuuttajayhteisöjä ja terveydenhuoltohenkilöstöä jotakuinkin niin kauan kuin on asunut Suomessa.
– Aiemmin koulutus suuntautui naisiin, mutta viime aikoina miehet ovat tulleet mukaan, hän iloitsee. Hän tarkoittaa maahanmuuttajamiehiä Etiopiasta, Somaliasta, Eritreasta, Sudanista. Heidän osuutensa on tärkeä, sillä he tekevät työtä oman yhteisönsä sisällä.
Koulutus alkaa riskien kertomisella ja anatomian valaisemisella.
– Kaikki eivät tiedä, mitä vahinkoja ympärileikkaus aiheuttaa, niin psyykkisiä kuin fyysisiä terveyshaittoja.
Essak ei pelkää, että tyttöjen ympärileikkauksesta puhuminen julkisuudessa lisäisi ennakkoluuloja maahanmuuttajia kohtaan.
– Asiasta pitää puhua. Nyt meilläkin on jo miehiä, jotka puhuvat asiasta. Heille isinä ja puolisoina kyse on kärsimyksestä, he kärsivät läheistensä mukana.
Isä tytärtensä asialla
Yksi valistustyöhön mukaan tulleista miehistä on Somaliassa syntynyt, Kajaanissa vajaat kaksi vuotta asunut Ainab Karshe Mahab, seitsemän tytön isä. Tyttäristä viisi on Suomessa, nuorin kahdeksan kuukautta ja vanhin yhdeksän vuotta.
– Minun tyttöjäni ei ympärileikata, Mahab sanoo.
– Haluan kaikkien ymmärtävät ympärileikkaukseen liittyvät vaarat. Yhtään naista ei pidä ympärileikata.
Hän on Kajaanin somalialaisten yhteisön puheenjohtaja ja käynyt Batulo Essakin koulutuksen.
– Se oli loistavaa ja haluamme sitä lisää Kajaaniin, jotta kaikki saisivat tietää naisten ympärileikkauksen vaaroista, hän sanoo.
Hän pitää äärimmäisen tärkeänä, että tietoa levitetään.
– Kulttuurissani käytännössä kaikki naiset ympärileikataan ja moni somalialainen mies pitää ympärileikkausta hyvänä, koska ei tiedä, mitä siitä seuraa. Tämä on asia, jossa tiedotus todella tehoaa. Kuultuaan asiasta miehet muuttavat mieltään.
Mahabin mukaan ympärileikkausoperaation vaarallisuuden ja siitä seuraavien fyysisten ongelmien lisäksi oleellista on muun muassa se, että nainen ei voi nauttia seksuaalisuudestaan.
– Ympärileikattu nainen ei tiedä, mikä mies on. Seksuaalisuus ei anna hänelle mitään.
Sama kuin nenä poistettaisiin
Essak opastaa kurssilaisiaan myös siinä, miten arkaluontoisesta asiasta voi keskustella oman yhteisön sisällä. Hän on itse saanut kuulla arvostelua siitä, että vastustaa oman kulttuurinsa perinnettä. Hänen on sanottu länsimaalaistuneen.
– Viimeksi 12 hengen ryhmässä oli yksi, joka piti perinnettä hyvänä kulttuurinsa osana. Kun muuttaa toiseen maahan, oman kulttuurin arvoa haluaa monesti korostaa, jopa sen huonoja puolia. Ei hänelle voinut ykskantaan sanoa, että se on ympärileikkaus on huono asia.
Hän kuitenkin korostaa, että kyseessä ei ole ainoastaan joidenkin maahanmuuttajaryhmien ongelma. Ongelma koskee koko yhteiskuntaa.
– Ympärileikkaus vaatii hoitoa koko lopun elämän ajan. Se tulee vastaan terveydenhuollossa. Kyse on kudosten pois leikkaamisesta. Se on sama kuin leikattaisiin nenä pois.
Tarvitaankin lisää resursseja ja tietoa terveydenhuoltohenkilöstölle.
– Resurssit eivät riitä ja toimitaan vapaaehtoisuuden pohjalta. Koulutusta ja keskustelua tarvitaan muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla, sanoo Essak, joka on kouluttanut maahanmuuttajia ympäri maata.
Tyttöjä leikataan
Daphne-hankkeen sihteeri Johanna Sjöholm tapaa jatkuvasti naisia, jotka edustavat ympärileikkauskulttuureita.
– Asia on tabu eikä siitä puhuta avoimesti.
Mutta joskus kokemuksista kuulee.
– Minulle kerrotaan tutun tutun tutusta, jonka tyttö on viety leikattavaksi.
Hän on kuullut kätilöiden kautta myös tapauksista, joissa leikkaus todennäköisesti on tehty Suomessa.
– Varmaa tietoa määristä ei voi saada, hän sanoo.
Klinikka tarvittaisiin
Sjöholm korostaa kuitenkin, että kulttuuri on vahva ja sitä on vaikea saada kitkettyä pois.
– On esiintynyt jopa ennaltaehkäisevää työtä tekeviä naisia, jotka ovat olleet lähes valmiita antamaan omat tyttärensä ympärileikattaviksi. Nuorissa on niitä, jotka vastustavat sitä, mutta pelkäävät suvun painostusta.
Daphne-hankkeen tavoitteena on saada luotua Suomeen kansallinen toimintasuunnitelma naisten ympärileikkausten varalta. Se määrittäisi työvälineiden lisäksi resurssit.
Nyt työtä tehdään projektirahoituksilla. Ne ovat pieniä rahoja eivätkä juuri riitä esimerkiksi kenttätyöhön yhteisöjen sisällä. Ne eivät riitä myöskään siihen, että voitaisiin ylläpitää klinikkaa, josta voisi hakea apua pelätessään joutuvansa ympärileikattavaksi tai tarvitessaan jälkihoitoa.
Sjöholm toteaa, että resurssien lisäksi työn jatkuvuus on tärkeä asia.
– Ongelma pitää tunnustaa. Esimerkiksi päättäjät eivät Suomessa ole kovin laajasti tiedostaneet ongelman olemassaoloa.
Sjöholm toteaa, että on mahdoton tietää, kuinka paljon suomalaisia naisia ympärileikataan.
– Sitä kuitenkin tapahtuu.
Seurauksia pissavaivoista kuolemaan
Batulo Essak listasi tytöille ja naisille silpomisesta aiheutuvia terveydellisiä haittoja. Lukekoon, ken pystyy, pahimmillaan kuolemaan johtavista komplikaatioista.
Akuutit komplikaatiot:
Kipu, verenvuoto, shokki, muiden kudosten traumat, virtsaumpi (ei pysty virtsaamaan), haavainfektio, verenmyrkytys, hiv-infektion vaara, luunmurtumat (lasta pidellään jaloista ja käsistä kiinni operaation aikana), kuolema.
Muita seurauksia:
Anemia, lantion alueen tulehduksia (jotka johtuvat luunmurtumista), haavan paranemisen hidastuminen sidosten, anemian ja mahdollisen infektion yhteisvaikutuksesta, kuukautiskivut, yhdyntäkipu, joka jatkuu läpi elämän, gynekologisen tutkimuksen vaikeutuminen, psyykkiset ongelmat.
Synnytyskomplikaatiot:
Synnytyksen kulun hidastuminen (suurelle osalle synnyttäjistä tehdään keisarinleikkaus), repeämät, verenvuoto ja jäykkäkouristuksen ja verenmyrkytyksen riski, katetroinnin vaikeus.
Lapselle voi aiheutua hapen puute ja hiv-infektion riski äidin runsaan verenvuodon vuoksi.
Myöhäiskomplikaatiot:
Infektioiden runsaudesta johtuva hedelmättömyys, virtsatiekivet, virtsaamisongelmat, virtsankarkailu, uusiutuvat ja krooniset virtsatieinfektiot.