Suomen Pen: Sananvapautta ja taiteenvapautta rajoitetaan Suomessa nykyään liian herkästi

Turun Sanomat:
Suomen Pen: Sananvapautta ja taiteenvapautta rajoitetaan Suomessa nykyään liian herkästi
11.4.2009

Taustaa:

Mediaseuranta:
Suomen Pen: Maan sananvapaudessa parannettavaa
10.3.2009

Ihmisoikeussopimukset ja Suomen perustuslaki takaavat jokaiselle sananvapauden. Parhaillaan valmistellaan valtioneuvoston ihmisoikeuspoliittista selontekoa ja eri ihmisoikeusteemat kilpailevat pääsystä selonteon painopistealueiksi. On toivottavaa, että selonteossa huomioidaan sananvapauden erityisasema päämääränä sinänsä ja samalla välttämättömänä välineenä muiden ihmisoikeuksien puolustamiselle.

Diktatuurien lähihistoria kertoo sananvapauden salpaamisen seurauksista, mutta tämänkään päivän ongelmia ei pidä väheksyä. 104 maassa toimiva Kansainvälinen Pen raportoi vuoden 2008 aikana toimittajiin tai kirjailijoihin kohdistuneista sananvapausrikkomuksista seuraavia lukuja: tapettuja 24, kadonneita 7, vangittuja 198, väkivallan kohteina 93, tappouhkauksia 80. Raportoituja tapauksia on 99 eri maasta. Erityisen runsaasti sananvapausrikkomuksia tapahtuu Kiinassa, Venäjällä, Turkissa, Kuubassa ja Meksikossa.

Internetissä levitetään materiaalia, joka täyttää kansanryhmää vastaan kiihottamisen tunnusmerkistön. Suomessa erityisesti joistakin maista tuleviin maahanmuuttajiin kohdistuu organisoitua vihanlietsontaa. Ääriryhmien harjoittamaa kiihotusta käytetään kuitenkin myös verukkeena sananvapauden perusteettomaan rajoittamiseen. Islamilaisten maiden järjestö OIC on vaatinut islamin uskon pilkkaamisen kieltämistä sitovilla kansainvälisillä sopimuksilla. Uskontojen ja maailmankatsomusten vuoropuhelua ei edistä se, että hallituksille ja uskonnollisille johtajille annetaan vapaat kädet päättää minkälainen julkinen keskustelu on sallittua.

Kansainvälinen Pen on jo pitkään arvostellut tapaa, jolla terrorismin vastaisen sodan varjolla syyllistytään sananvapaus- ja muihin ihmisoikeusloukkauksiin ympäri maailman.

Vaikka sananvapausongelmat ovat Suomessa toista luokkaa kuin maapallon synkimmissä kolkissa, on harhaluulo kuvitella, että lintukodossa on kaikki kunnossa. Kyse on myös kansainvälisestä uskottavuudesta. Jotta Suomi voi puolustaa sananvapautta ja vainottuja toisinajattelijoita globaaleilla forumeilla, on oman tontin syytä olla moitteeton.

Suomi on saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa viime vuosina viisi langettavaa tuomiota sananvapaustapauksissa. Kun perusoikeuksia kotimaisissa tuomioistuimissa punnitaan, vaaka kallistuu toistuvasti yksityisyyden suojan ja muiden rajoitusten voitoksi ilmaisunvapauden kustannuksella. Helsingin hovioikeuden päätös Pääministerin morsian -kirjasta on ajankohtainen esimerkki. Samansuuntainen oli hovioikeuden ratkaisu Ulla Karttusen Neitsythuorakirkko-teoksen suhteen. Tekijän tavoite oli internetin lapsipornoteollisuuden kritiikki, mutta hän sai itse tuomion sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapidosta ja levittämisestä.

Suomalaisten tuomioistuinten linja heijastelee yleisempää asenneilmastoa, joka poikkeaa monen muun maan tilanteesta. Vain muutama vuosi sitten Suomi sai kyseenlaista kansainvälistä julkisuutta tanskalaislehden Muhammad-pilakuvien nostattaman kohun jälkimainingeissa. Kun pieni äärioikeistolainen verkkolehti julkaisi kuvat myös Suomessa, johtavat poliitikot riensivät pyytämään anteeksi koko kansakunnan puolesta. Vastaavaa ei tapahtunut missään muussa Euroopan maassa, vaan kuvat päinvastoin julkaistiin useissa laatusanomalehdissä. Saksalaislehti Frankfurter Allgemeine Zeitung luonnehti jälkeenpäin Suomea maaksi, jossa ”on pelkurimaisuuden ja itsesensuurin perinne.”

Kyse on lopultakin avoimen yhteiskunnan puolustamisesta. On perusteltua toivoa, ettei sananvapautta ja taiteenvapautta rajoitettaisi Suomessa yhtä herkästi kuin nykyään tapahtuu.

Kehno journalismi ja tirkistelykirjallisuus ovat lopultakin halpa hinta maksettavaksi, kun mietimme, mistä loppujen lopuksi on kysymys. Jos syntyy ilmapiiri, jossa kiistanalaisiin yhteiskunnallisiin mielipiteisiin tai muuhun kiusalliseen kirjoitteluun ryhdytään reagoimaan sananvapautta rajoittamalla, ollaan hyvin kyseenalaisella tiellä. Samoin ollaan hakoteillä, jos tuomioistuimissa ryhdytään tulkitsemaan kaunokirjallisten teosten suhdetta todellisuuteen ja langettamaan tuomioita loukatuista tunteista.

Suomalaisessa keskustelukulttuurissa on kehittämisen varaa. Jos kokee tunteitaan, yksityisyyttään tai kunniaansa loukatun, on useimmissa tapauksissa parempi kirjoittaa vastine kuin rikosilmoitus viranomaisille.

Lauri Otonkoski

Kirjailija, kriitikko, Suomen Penin puheenjohtaja

Jarkko Tontti

Kirjailija, OTT, VT, Suomen Penin varapuheenjohtaja