Turkulainen: Safi tuli yksin Suomeen vain 16-vuotiaana

Turkulainen:
Safi tuli yksin Suomeen vain 16-vuotiaana
8.4.2009

Suomeen tulee nyt ennätyksellisen paljon maahanmuuttajia. Turvapaikan hakijoiden määrä on kasvanut nopeasti.

- Huolestuttavinta tällä hetkellä ovat alaikäisenä ilman huoltajaa tulleiden lasten ja nuorten suuri määrä. Heidän määränsä on kymmenkertaistunut, sosiaali- ja terveystoimen vs. kehityspäällikkö Markku Lehtinen kertoo.

Ilmiö on huolestuttava monestakin syystä. Useat tulijat ovat hyvin traumaattisia kokemuksia kokeneita lapsia ja nuoria. Lisäksi Suomi ei ole valmiussuunnitelmissaan varautunut näin suuriin tulijamääriin.

- Tarvitaan tiloja ja ammattitaitoista väkeä lisää, Lehtinen summaa.

Lisäksi hän toivoo, että tulijat jakaantuisivat tasaisemmin eri kuntiin. Nyt Varsinais-Suomessa päävastuun tulijoista kantavat Turku, Raisio ja Naantali, muut kunnat ovat suhtautuneet vastaanottoon nihkeästi.

SPR:n ylläpitämään Turun vastaanottokotiin on tullut tänä vuonna jo 91 lasta ja nuorta ilman huoltajaa. Viime vuonna Turun kautta maahan tuli 224 alaikäistä turvapaikan hakijaa, koko maahan yhteensä 706. Luvut ovat yhä kasvamassa.

Ihmisiä kuljetetaan kuin karjaa

Etelä-Euroopassa alaikäiset maahanmuuttajat ovat tuttu ilmiö. Roomassa löydettiin juuri viikonvaihteessa lasten piilopaikka viemäreiden alta. 13-15-vuotiaat afganistanilaislapset odottivat siellä kuljetusta jonnekin turvaan. Kreikassa alaikäisiä maahanmuuttajia asuu paljon kaduilla.

– On ihan sattumaa, mihin lapset ja nuoret joutuvat. Itse en tiennyt Suomesta mitään. Sanottiin vaan, että Suomi on metsäinen ja kylmä maa Ruotsin ja Venäjän välissä. Sanoin, että haluan sinne, jos siellä on rauha, Zeinullah Sami Safi, 19, kertoo. Safi tuli Suomeen neljä vuotta sitten. Hän matkusti 16-vuotiaana halki Euroopan - olosuhteissa, joista hän näkee yhä painajaisia. Matka kesti kaikkiaan neljä kuukautta.

- Jos olisin tiennyt, kuinka kamala matka on, en olisi koskaan lähtenyt, poika sanoo vakavana. Ongelmista pienin oli nälkä. Pahempaa oli pelätä kuolemaa, kohdata väkivaltaa, ryöstöjä ja jatkuvaa epävarmuutta siitä, mihin joutuu.

- Meitä kuljeteltiin paikasta toiseen. Yhden jakson olimme jossain vuoristossa kahdeksan vuorokautta ilman ruokaa. Oli vain pieni puro, josta joimme vettä. Yleensä kuljetukset olivat öisin. Meidän oli juostava kuorma-autolle viisikin kilometriä. Jos joku ei jaksanut, hän vain jäi matkan varrelle. Näin paljon 10-12-vuotiaita, jotka tallautuivat jalkoihin.

Ihmisiä kuljetettiin kuin karjaa: rekka-autolasti oli niin täynnä, että piti istua päällekkäin. Osa matkusti rekka-autojen alla, akselien varassa roikkuen.

Zeinullah selvisi, koska oli fyysisesti vahva. Hän oli lähtenyt kotimaastaan Afganistanista Iraniin jo 13-vuotiaana. Hankkinut rahaa matkaa varten tekemällä raskasta laatoitustyötä.

Jatkuva kaipuu ja suru

Zeinullah Sami Safi asuu nyt Raisiossa ja opiskelee rakennusalaa Turussa. Hänen asiansa ovat päällisin puolin hyvin. Kovista kokemuksista on jäänyt kuitenkin niin fyysisiä kuin psyykkisiä arpia. Pahinta on kuitenkin jatkuva ikävä ja pelko läheisten puolesta:

- Minulla on Afganistanissa 12- ja 14-vuotiaat veljet. He tekevät työtä yhdelle naiselle, että saavat ruokaa. Mutta kuinka kauan he ovat Afganistanissa turvassa?

Zeinullah sai oleskeluluvan Suomeen kaksi vuotta sitten ja aloitti heti hakuruljanssin saadakseen myös veljensä Suomeen. Toistaiseksi hän ei ole heitä saanut.

- Haluaisin elättää veljeni. Tehdä työtä rakennuksilla, tulla kotiin, laittaa ruokaa, löytää joskus vaimon. Haluaisin elää sellaista rauhallista elämää kuin suomalaiset.

– Minulla on suomalaisia kavereita. He eivät ymmärrä, kuinka hyvä maa Suomi on ja kuinka täällä on elää.