HS/Umayya Abu-Hanna: Taiteen keskustoimikunta syrji siirtolaista

Helsingin Sanomat, mielipide/Umayya Abu-Hanna: Taiteen keskustoimikunta syrji siirtolaista 22.3.2010
Helsingin Sanomat, mielipide/Pertti Palttila: En koe olevani ulkopuolinen monikulttuurisuuden alalla 23.3.2010
Helsingin Sanomat, mielipide/Leif Jakobsson: Monikulttuurisuusjaostoon jäseniä myös valtaväestön ulkopuolelta 24.3.2010
Helsingin Sanomat, mielipide/Alexis Kouros: Maahanmuuttajista puhutaan ikään kuin emme olisi läsnä 25.3.2010

Luimme Helsingin Sanomista (HS Kulttuuri 19.3.), että Taiteen keskustoimikunnan (TKT) jäsen Alexis Kouros oli eronnut tehtävästään, koska hän koki TKT:n monikulttuurisuusjaoston syrjiväksi.

Kuuden vuoden TKT:n jäsenyyden ja ensimmäisen monikulttuurisuusjaoston puheenjohtajuuden jälkeen näen nykyisen TKT:n toiminnan monikulttuurisuuskysymyksessä kestämättömänä.

Asettaessaan uuden Taiteen toimikunnan kulttuuriministeri Stefan Wallin teki viisaan päätöksen ja valitsi siihen loistavan monikulttuurisuuden edustajan Alexis Kouroksen – päätoimittajan, palkitun kirjailijan ja lääkärin. Kouros on vastuussa maan kahdesta ainoasta englanninkielestä lehdestä. Hän puhuu sujuvaa suomea ja tuntee maamme siirtolaisyhteisön läheisesti.

Taiteen keskustoimikunnan alaisuuteen asetettiin vuonna 2000 monikulttuurisuusjaosto, jonka puheenjohtajana minä toimin. Ensimmäisen toimikautensa loppuessa jaosto laati yksimielisen suosituksen uudelle toimikunnalle, jossa juuri siirtolaisryhmien oma edustuksellisuus oli painopisteenä.

Kouroksen nimittämisen jälkeen pidin itsestään selvänä, että hän ryhtyisi vetämään uutta siirtolaisista koostuvaa monikulttuurista jaostoa. Vaan kuinkas kävikään? Kouros oli uuden jaoston ainoa siirtolaistaustainen jäsen, ja puheenjohtajaksi valittiin valkoinen, eläkkeellä oleva kunnallissihteeri Tampereelta.

Miksi TKT ohitti ainoan monikulttuurisuuden asiantuntijan ja pani vastoin omien asiantuntijoidensa suositusta siirtolaisyhteisön kulttuuripolitiikan hoidon ulkopuolisten käsiin?

Tämä on ilkeä poliittinen teko. Suomen siirtolaisyhteisössä on monia huippuosaajia, joita ei voi yksinkertaisesti ohittaa. Kouroksen ohittaminen on koko yhteisön huipun nöyryyttämistä.

Suomi on jo nyt monietninen maa, mutta tätä realiteettia ei ole hyväksytty kulttuuripolitiikan lähtökohdaksi. Suomessa puhutaan asenteiden merkityksestä, kun tosiasiassa pitäisi puhua poliittisesta linjauksesta ja siitä, miten näkymättömät suuret etniset ryhmät saadaan demokratian nimissä ja demokratian mekanismeilla osaksi yhteiskuntaa. Suomen vähiten hyödynnetty voimavara ovat täällä asuvat koulutetut siirtolaiset.

Merkityksellistä ei ole asenteesi tai se, pidätkö minusta vai et. Tärkein kysymys on, onko edustamasi organisaatio ja sen prosessien lopputulokset syrjiviä. Kuka tahansa voi väittää, että hän puolustaa monikulttuurisuutta ja voi siksi edustaa siirtolaisyhteisöä. Monikulttuurisuusrahojen jako valitettavasti seuraa tätä hämärää linjausta.

Tämä sama linjaus on pitänyt valkoiset, valtavirran kulttuurikentän suomen- ja ruotsinkieliset keski-ikäiset ihmiset monikulttuurisuuslinjausten ja rahojen vartijoina.

Taiteen keskustoimikunta lähettää syrjivällä teollaan vahvan signaalin. Toimikunnan ainoan monikulttuurisuuden asiantuntijan nöyryyttäminen ja yhteisön oman vahvan asiantuntemuksen ohittaminen on jo itsessään poliittinen linjaus. Siirtolaisten näkökulmasta TKT:n linjaus on paljon puhuvampi vallankäytön ilmaus kuin joidenkin rasistien huudot internetin keskustelupalstoilla.

Taiteen keskustoimikunnan muiden jaostojen jäsenet edustavat sidosryhmiään: kirjailijoita, säveltäjiä, sirkustaiteilijoita jne. Suomen siirtolaisyhteisö ansaitsee saman edustavuuden.

Kourosta lukuun ottamatta siirtolaisyhteisö ei tunnista monikulttuurisuusjaoston uusia jäseniä omikseen; ei heidän asiantuntijuuttaan, verkottumistaan eikä edustustaan. Jokainen heistä on varmasti asiantuntija omalla alallaan, mutta he eivät edusta eivätkä voi edustaa siirtolaisia tai siirtolaistaustaisia.

Umayya Abu-Hanna

___________________________________________

Pertti Palttila: En koe olevani ulkopuolinen monikulttuurisuuden alalla

Umayya Abu-Hanna kirjoitti (HS Mielipide 22. 3.) lääkäri, kirjailija, päätoimittaja Alexis Kouroksen erosta Taiteen keskustoimikunnan (TKT) jäsenyydestä, kun tämä koki TKT:n asettaman monikulttuurisuusjaoston syrjiväksi.

Pidän Alexis Kouroksen eroa erittäin valitettavana koko taidehallinnon kannalta. Pidän Kourosta merkittävänä taiteilijana ja asiantuntijana, jonka monipuolista asiantuntemusta olisi ehdottomasti tarvittu valtion taidehallinnossa.

Annoin suostumukseni jaoston puheenjohtajaksi erityisesti siksi, että myös Kourosta esitettiin jäseneksi ja olin ymmärtänyt, että hän oli antanut suostumuksensa tähän. Keskustoimikunta nimesi myös kaksi maahanmuuttajataustaista taiteilijaa pysyviksi asiantuntijoiksi jaostoon. Itse koen puheenjohtajan roolin enemmän teknisenä työn järjestäjänä.

Olen pahoillani siitä, että Abu-Hanna käyttää minun persoonaani osoittamaan, "miksi TKT ohitti ainoan monikulttuurisuuden asiantuntijan ja pani vastoin omien asiantuntijoidensa suositusta siirtolaisyhteisön kulttuuripolitiikan hoidon ulkopuolisten käsiin?" Edelleen, että hän käyttää minusta ilmaisua "valkoinen, eläkkeellä oleva kunnallissihteeri Tampereelta".

Olen etniseltä taustaltani osittain venäläinen, sillä äitini isä oli venäläinen emigrantti, joka pakeni Venäjältä vallankumousta vuonna 1919. Äitini syntyi vuonna 1920 Terijoella pakolaisleirissä. Sodan jälkeen lapsena sain kuulla olevani ryssän pentu, vaikka en osannut puhua venäjää. Tässä ehkä on osasyy kiinnostukseeni kansainvälisyyteen ja monikulttuurisuuteen.

Olen tehnyt työurani pääasiassa Tampereen kaupungin palveluksessa vuodesta 1972 lähtien, viimeksi kansainvälisten asioiden päällikkönä vuoteen 2006. Olen koko työurani ajan hoitanut myös kansainvälisiä yhteyksiä ja toiminut yhteistyössä muun muassa Tampereella asuvien ulkomaalaistaustaisten ihmisten kanssa. Olin mukana järjestelemässä 1970-luvulla chileläisten pakolaisten ja 1980-luvun lopulla vietnamilaisten pakolaisten sijoittumista kaupunkiin sekä 2000luvulla maahanmuuttajatyötä, kun yksikköni oli vastuussa kaupungin maahanmuuttajatyön ja kotouttamisen koordinoinnista.

Olin myös lähes 30 vuotta vetämässä Tampereen elokuvajuhlia, jotka ovat erityisesti nostaneet lahjakkaita nuoria taiteilijoita yleiseen tietoisuuteen riippumatta heidän etnisistä taustoistaan.

Olen ollut vuodesta 1994 lähtien kansainvälisiä yhteistyöhankkeita toteuttavan Suomen Itämeri-instituutin säätiön asiamies. Olen myös useiden ystävyysseurojen jäsen.

Edellä olevan perusteella Abu-Hannan esittämä paheksunta minun nimittämisestäni monikulttuurisuusjaoston puheenjohtajaksi on täysin kohtuutonta.

Pertti Palttila
asiamies
Taiteen keskustoimikunnan jäsen (valkoinen)

___________________________________________

Leif Jakobsson: Monikulttuurisuusjaostoon jäseniä myös valtaväestön ulkopuolelta 24.3.2010

Umayya Abu-Hanna (HS Mielipide 22. 3.) kysyi, miksi Taiteen keskustoimikunta ohitti ainoan monikulttuurisuuden asiantuntijan ja pani vastoin omien asiantuntijoidensa suositusta siirtolaisyhteisön kulttuuripolitiikan hoidon ulkopuolisten käsiin.

Taiteen keskustoimikunta (TKT) asetti kokouksessaan 25. 2. monikulttuurisuusjaoston, jonka puheenjohtaja, jäsenet ja muut asiantuntijat valittiin valtion taidetoimikuntien esitysten pohjalta.

Lähes puolet jaostosta edusti Abu-Hannan peräänkuuluttamaa siirtolaisyhteisöä. Keskustoimikunta siis valitsi jäseniä monikulttuurisuusjaostoon muualtakin kuin vain valtaväestöstä, toisin kuin uutinen (HS Kulttuuri 19. 3.) antoi ymmärtää.

Alexis Kouroksen eroa Taiteen keskustoimikunnan ja monikulttuurisuusjaoston jäsenyydestä pidän valitettavana menetyksenä. Hänellä olisi ollut paljon annettavaa Taiteen keskustoimikunnan työhön, jonka yksi painopiste on monikulttuurisuus ja siihen liittyvä kehittämistyö. Kouroksen ero oli kuitenkin hänen henkilökohtainen päätöksensä. Voimme vain toivoa, että nimittävä viranomainen onnistuu löytämään hänen tilalleen yhtä vahvan asiantuntemuksen omaavan jäsenen.

Taiteen keskustoimikunta kävi kokouksessaan 19. 1. keskustelun jaostojen asettamisen tarpeesta. Tässäkin kokouksessa myös Kouros oli läsnä ja hänellä oli täysi mahdollisuus esittää näkemyksiään. Asiaa valmisteltiin edelleen Taiteen keskustoimikunnan työjaostossa, jossa todettiin, että monikulttuurisuuden pitäisi olla läpikäyvä näkökulma kaikkien taidealojen toimikunnissa, mutta myös positiivista erityiskohtelua pidettiin perusteltuna.

Abu-Hannan puheenjohdolla toimineen edellisen jaoston muistio oli myös päätöksentekijöillä tiedossa. Muistiossa todetaan, että erillistä jaostoa voidaan pitää positiivisena erityiskohteluna, jota tarvitaan toistaiseksi.

Monikulttuurisuus on Suomessa jo niin keskeinen yhteiskunnan kehitystä määräävä tekijä, ettei sitä koskevaa päätöksentekoa tulisi ikään kuin ghettouttaa omaksi saarekkeekseen. Parhaaseen tulokseen uskon pääsevämme jatkuvassa vuoropuhelussa niin, että monikulttuurisuusnäkökulma tulee huomioiduksi sekä Taiteen keskustoimikunnan rahanjaossa että valtion taidehallinnossa yleisemmin.

Leif Jakobsson
puheenjohtaja
Taiteen keskustoimikunta

__________________________________________________________

Alexis Kouros: Maahanmuuttajista puhutaan ikään kuin emme olisi läsnä

Erosin Taiteen keskustoimikunnan jäsenyydestä, koska olin sen monikulttuurisuuslinjauksen kanssa perusteellisesti eri mieltä, enkä kokenut pystyväni vaikuttamaan siihen. Olen saanut runsaasti palautetta sekä suomalaisilta että maahanmuuttajilta. Yhteydenotot ovat olleet rohkaisevia.

Olin tietoinen, että moni maahanmuuttaja on turhautunut juuri samaan asiaan: Äänemme ei kuulu. Meistä puhutaan, ja meitä koskevia päätöksiä tehdään, meitä halutaan tai ei haluta, hyväksytään tai ei hyväksytä. Olemme saman pöydän ääressä, mutta meistä puhutaan ikään kuin emme olisi läsnä koko huoneessa.

Leif Jakobsson (HS Mielipide 24. 3.) kirjoitti: "Taiteen keskustoimikunta asetti kokouksessaan 25. 2. monikulttuurisuusjaoston, jonka puheenjohtaja, jäsenet ja muut asiantuntijat valittiin valtion taidetoimikuntien esitysten pohjalta." Jaoston jäseneksi oli esitetty yhdeksää henkilöä, joista kolme oli siirtolaistaiteilijoita ja yksi saamelaistaustainen. He eivät kuitenkaan päätyneet esitykseen – minua lukuun ottamatta. Jos syvempää sukututkimusta suoritetaan, kaikki valitut ovat valtaväestön edustajia.

Se, että varsinaisiin jäseniin ei mahdu kuin yksi maahanmuuttaja, on kannanotto, joka kertoo institutionaalisesta epäluottamuksesta maahanmuuttajia kohtaan. Korostan vielä, ettei minulla ole mitään näitä valittuja jäseniä vastaan. Arvostan heidän työtään monikulttuurisuuden edistämiseksi. En kuitenkaan usko, että he edustavat siirtolaisväestöä. Kymmenet saamani palautteet vahvistavat, etten ole tässä ajatuksessa yksin.

Monikulttuurisuusjaoston kaltaista "positiivista erityiskohtelua" tarvitaan vielä pitkään. Ghettouttamisvertauksen kanssa olen eri mieltä. Monikulttuurisuus on Suomessa vielä alkumetreillä, ja tie näyttää olevan hyvinkin kivinen.

Jos ajatellaan, että erillistä monikulttuurisuustoimintaa ja jaostoja ei tarvita, ja että aihe pitää istuttaa joka toimintaan luonnollisena osana, voidaan kysyä, miksi Suomessa edelleen tarvitaan esimerkiksi ruotsinkielisten omia instituutioita ja naisten asemaa tukevia tasaarvosäädöksiä ja kiintiöitä.

Olisin varmasti tuonut esiin huoleni jaoston kokoonpanon suhteen viimeisessä kokouksessa, ellei keskustelu olisi siirtynyt kysymykseen, pitäisikö monikulttuurisuusjaostolla – jolla ei ole edes rahaa jaettavana tänä vuonna – olla päätösvaltaa. Käsitin, että ryhmän ajatuslinja on sen verran kaukana omastani, etten kuulu mukaan.

Jakobsson mainitsi, että monikulttuurisuus on Yksi TKT:n painopisteistä. Silti ihmettelen, miksi TKT jakaa sirkukselle kolme kertaa enemmän rahaa kuin monikulttuurisuudelle?

Alexis Kouros
ohjaaja, kirjailija, päätoimittaja
Helsinki