Keskisuomalainen: Kiihottajille ei pidä antaa yhtään jalansijaa

Keskisuomalainen, pääkirjoitus: Kiihottajille ei pidä antaa yhtään jalansijaa 5.3.2010

Keskusrikospoliisi tutkii internetin maahanmuuttovastaista vihasivustoa, jossa yllytetään tappamaan maahanmuuttajia ja "maanpetokseen" syyllistyneitä poliitikkoja. Yhteisöpalvelu Facebookissa perustetulla suomalaisella sivustolla uhkaillaan käytännössä suoraan maahanmuutto- ja Eurooppaministeri Astrid Thorsia (r.) kuolemalla. Tapaukset kertovat, että "maahanmuuttokriittisyydestä" on Suomessa varsin nopeasti edetty kymmenien ihmisten tappolistoihin, joilla on koko ylin valtiojohto tasavallan presidenttiä ja pääministeriä myöten.

Ilmiö on hälyttävä ja siihen pitää puuttua. Murhiin kiihottaminen on vakava rikos. Vastuussa ovat myös internet-sivustojen ylläpitäjät. Esimerkiksi Facebookin ja muiden alustojen ja palvelujen tarjoajat ovat myös vastuussa. Näyttää siltä, ettei tätä täysin tiedosteta, eivätkä asianomaiset tahot ilmeisesti aina suhtaudu vastuuseensa riittävän vakavasti.

Poliisin mukaan rasististen rikosten määrä Suomessa on kasvanut jyrkästi viime vuosina. Samaa sanoo valtionsyyttäjä Mika Illman viharyhmistä. Internet näyttää rajattomuudellaan ja nimettömyydellään tarjoavan lyömättömän väylän yksilöille ja ryhmille, joiden kyvyttömyys käsitellä ja käsittää erilaisuutta ja erilaisia mielipiteitä on muuttunut sairaaksi ihmisvihaksi.

Suomessa moniarvoista yhteisöllisyyttä on rakentanut vuosikymmeniä vakaana jatkunut kansanvaltainen elämä, jossa kansallisesti yhtenäisenä eletty sotakoettelemus ja kokemus oman kansan pakolaisuudesta luovutetuilta alueilta on ollut tärkeä läksy ihmisyydestä. Sitä ei pidä unohtaa. Vähintä, mitä puolueet voivat nyt tehdä, on tuomita kansakunnan uhkailu yhdessä. Rasistisesta kiihotuksesta on yksiselitteisesti sanouduttava irti.

Tappouhkaukset eivät ole sananvapautta vaan sen tukahduttamista. Vihakirjoittajien oikea paikka on oikeussali, ei julkinen keskustelu. Se ei kuitenkaan vielä riitä. Murhiin ja veritekoihin kiihottajien taustat ja ilmiön syyt on analysoitava. Suomalainen tietoyhteiskunta ei saa muuttua epäluuloyhteiskunnaksi. Koko yhteiskunnan poliitikoista viestimiin on rohkaistava aitoa, demokraattista kulttuuriamme vahvistavaa keskustelua, jossa arvostetaan paitsi taitoa perustella omat näkemykset myös kykyä ymmärtää toisten erilaiset, perustellut kannat, joilla niilläkin on yhtäläinen oikeus julkisuuteen. Ennen kaikkea on tuettava ja rohkaistava niitä, jotka nyt ovat keskusteluista sivussa, heikkoja, hiljaa ja peloissaan.