Talouselämä: Maahanmuutosta puhuminen on helppoa

Talouselämä/Mirva Heiskanen: Maahanmuutosta puhuminen on helppoa 22.3.2010

Keskustelu maahanmuutosta yltyy, koska vaalit lähestyvät ja taantuma kiristää monen suomalaiset vyötä. Miksi nuo saavat noin paljon, kun omillekaan ei riitä?

Köyhien suomalaisten hätä on todellista. Se on myös ravinteikas kasvualusta taitaville populistisille poliitikoille ja suoranaiselle rasismille. Kun asioita sopivasti kärjistää, maahanmuuton ongelmat näyttävät hyvinvointivaltion suurilta epäkohdilta.

Maahanmuuttopolitiikassa on varmasti paljon parannettavaa.

Suomen ja hyvinvointiyhteiskunnan suuret ongelmat ovat kuitenkin jossain ihan muualla.

Joku muu tehköön ikävät työt

Tuoreen kansallisen nuorisotutkimuksen mukaan vain puolet 15–30 -vuotiaista nuorista ajattelee, että jokaisen tulee elättää itsensä omalla työllään eikä turvautua avustuksiin. Samalla nuoria puistattaa rahan valta, oman edun ajaminen ja välinpitämättömyys ympäristöä ja muita ihmisiä kohtaan.

Kääntäen ja kärjistäen voisi siis sanoa, että puolet nuorista ajattelee, että on ok, että terve, työhön kykenevä ihminen ottaa itselleen yhteisestä kassasta niitä rahoja, jotka on tarkoitettu heikoimmista huolehtimiseen. Työ ja työelämä näyttää monen nuoren mielestä vastenmieliseltä.

Kyllä, nuoret kasvavat aikuiseksi. Samalla asenteet muuttuvat.

Moni oppii ensimmäisestä omasta palkkakuitista, kuka verorahat oikeasti maksaa. Työ onkin oikeasti kivaa, ja monelle nuorelle riittäisi nytkin, että jostain löytyisi edes jotain työtä.

Silti nuorten asenteet ovat huolestuttavia, sillä ne kertovat ylipäätään suomalaisten asenteiden trendeistä: on ihan ok, että yhteiskunta maksaa viulut, kunhan minä saan toteuttaa itseäni.

Hei, minä haluan tehdä työtä!

Valtion kassa näyttää pohjattomalta, vaikka se ei sitä ole. Tästä kertovat talouslehtien päivittäiset jutut, joiden aiheena on julkisen talouden kestävyysvaje.

Samalla keskustelu pyörii tiiviisti yhteisten rahojen kuluttamisen ympärillä, vaikka pitäisi puhua paljon enemmän siitä, miten saisimme tehtyä lisää bisnestä, uusia työpaikkoja, lisää voittoja osakkeenomistajille – ja parempia palkkoja yhä useammalle työntekijälle.

Yhden aloitteen talouskasvun ja yritteliäisyyden puolesta teki suurkapitalisti Björn Wahlroos viime perjantain Suomen Kuvalehdessä. Wahlroos puhui ennen kaikkea työhön ja yrittämiseen kannustamisesta veroja alentamalla. Silti hänkään ei malttanut olla heittämättä populistista koukkua kansalle ja medialle: julkisuudessa Wahlroosin puheista eniten kiinnostusta herätti osuus, jossa hän vaati kehitysapua lopetettavaksi.

Nuorisotutkimus kertoo, että liian moni nuori pelkää tulevaisuutta ja etenkin työelämää. Toiveikkaasti työelämästä puhuu 3,5 prosenttia haastatelluista nuorista.

Maahanmuutto- ja kehitysapukritiikin sijasta politiikka – ja mediakin – kaipaisi nyt enemmän sellaisia taitavia puheenvuoroja, jotka julistaisivat uskoa tulevaisuuteen. Tulevien kustannusten ja katastrofien sijasta pitäisi puhua pikkuisen enemmän myös mahtavista mahdollisuuksista.