Kirkko & Kaupunki: Vihapuhe on myös kirkon ongelma

Kirkko & Kaupunki: Vihapuhe on myös kirkon ongelma 24.1.2011

Sanan- ja uskonnonvapaus eivät oikeuta uhkaamaan, syrjimään tai tarkoituksellisesti loukkaamaan toisia.

Kirkon ihmisoikeuskysymysten neuvottelukunnan järjestämässä ihmisoikeuspäivän seminaarissa käsiteltiin paitsi kirkkoon kohdistuvia hyökkäyksiä myös kirkon sisältä nousevaa vihapuhetta. Vihaa lietsotaan nimimerkkien takaa niin nettipalstoilla, kristillisten järjestöjen tilaisuuksissa kuin joissain saarnastuoleissakin.

– On kauhukuva, että uskonnolliset yhteisöt tarjoaisivat turvapaikan vihapuheelle, kun sitä ei muualla yhteiskunnassa suvaita, sanoi Petri Merenlahti järjestäjien puolesta.

Oikeusministeriön työryhmässä vihalainsäädäntöä valmistelevan Ilari Hannulan mukaan vihapuheena on totuttu pitämään rasistisia, seksuaaliseen suuntautumiseen ja uskontoon liittyviä vaikuttimia. Kun rikoksella katsotaan olevan tällaiset vihavaikuttimet, siitä tuomittu rangaistus on selvästi tavallista ankarampi.

– Suomen rikoslainsäädäntö melko kattavasti ottaa huomioon vihavaikuttimen, selvensi Hannula.

Käytännössä voi kuitenkin olla ongelmallista arvioida missä menee raja yhtäällä vihapuheen ja toisaalla uskonnon- ja sananvapauden välillä.

– Korkeimman oikeuden ratkaisuja vihapuheesta ei vielä ole, Hannula lisää.



Räikeän loukkaava ja esimerkiksi väkivaltaan kiihottava puhe on yksiselitteisesti kielletty. Kuitenkin rajanveto sananvapauden suojelemisen ja vihapuheen rankaisemisen välillä on vaikeaa myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen näkökulmasta.

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön viharikosasiantuntija Carolyn Bys kertoi ihmisoikeustuomioistuimen joutuvan aina punnitsemaan sananvapauden ja sen rajoituksien välillä arvioidessaan kansallisten tuomioistuimien ratkaisuja. Uskonnollisen vakaumuksen suhteen annetaan kuitenkin usein enemmän liikkumatilaa kuin muissa tapauksissa.

– Olennaista on missä tarkoituksessa ja asiayhteydessä puhe on pidetty. Loukkaamistarkoitus on tuomittava, mutta provosointi ja keskustelun herättely on toki sallittua, Bys sanoi.



Lailliset pohdinnat ovat kaukana kotimaisen vihapuheen arjesta, jossa raaka viha piiloutuu salanimien taakse. Internetin keskustelupalstoilla vellovaa vihapuhetta työssään jatkuvasti kohdannut Espoon seurakuntayhtymän viestintäpäällikkö Simo Repo piti tilannetta hälyttävänä.

– Vihapuhe kertoo vihasta – ja viha on aina vaarallista. Asenne mahdollistaa teot. Nettikeskustelujen nimettömyys on Revon mielestä oire vihan vallasta. Ihmiset pelkäävät puhua omalla nimellään.

– Kirkon verkkokeskusteluja ei hallitse keskinäinen rakkaus, vaan viha ja kosto, Repo sanoi.

Samaan henkeen saarnataan toisinaan myös saarnastuolista omalla nimellä ja kasvoilla. Repo kertoi esimerkiksi vastikään kuulleensa, että eräässä Espoon kirkossa Kirkko ja kaupunki julistettiin sielunvihollisen palvelijaksi.

Päätoimittaja Seppo Simolalle tämä on tuttua puhetta:

– Kyllä tässä on tämänkaltaisiin arvioihin saanut tottua. Ehkä se kertoo kuitenkin enemmän arvioijan sielunmaisemasta kuin lehdestä, hän sanoo