Suomen Somali: Onko minun äänelläni merkitystä? 19.1.2011
Eduskuntavaaleihin on jäljellä enää neljä kuukautta. Ennakkoäänestämisen ja vaalipäivän lähestyessä puolueet ja heidän ehdokkaansa ovat kiihdyttäneet vaalikampanjoitaan. Pyrkiessään kalastelemaan mahdollisemman suuren äänisaaliin ehdokkaat lupaavat muutoksia potentiaalisille tukijoilleen.
Useat puolueet ovat listanneet ehdokkaiksi maahanmuuttajia. Se on positiivinen askel, ovathan maahanmuuttajat osa suomalaista yhteiskuntaa. Mutta maahanmuuttajien ehdokkuudella ei ole suurta merkitystä, jos heidän tarpeitaan ei oteta huomioon, ja tavoitteena on ainoastaan saada maahanmuuttajien äänet.
Luin hiljattain Keskustan ja Kokoomuksen asiakirjoja puolueiden maahanmuuttolinjoista. Niissä on paljon tilastoja Suomessa asuvista maahanmuuttajista, heidän taustoistaan, demografiasta ja siitä, milloin he ovat Suomeen tulleet. Asiakirjat korostavat puolueiden omaa linjaa ja maahanmuuttopolitiikkaa. Niiden tavoitteena on vakuuttaa äänestäjiä olemaan valmiita kiristämään maahanmuuttokysymysten linjauksia.
Maahanmuuttoasiakirjoissa on aika vähän tietoa maahanmuuttajien kohtaamista ennakkoluuloista ja ongelmista. Pelkät julisteet eivät realisoi maahanmuuttajien integroitumisen esteitä ja niitä toimenpiteitä, jotka edellyttäisivät toimivaa maahanmuuttopolitiikkaa.
Näiden vaalijulisteiden tarkoituksena on antaa äänestäjille pinnallisia lupauksia ja antaa toiveita paremmasta maahanmuuttopolitiikasta.
Kantasuomalaiset ehdokkaat sekä maahanmuuttajaehdokkaat yrittävät kierrellen kertoa maahanmuuttopolitiikan epäonnistumisen tärkeimmän syyn: ihmisten väärät asenteet toisia kulttuureja ja vähemmistöjä kohtaan.
Suomessa ihmisten välinen kanssakäyminen on vähäistä. Koska suomalaisten ja maahanmuuttajien kanssakäyminen on vielä sitäkin vähäisempää, on maahanmuuttajien vaikeaa oppia suomen kieltä ja se edelleen hidastaa heidän kotoutumistaan.
Olen asunut Suomessa niin pitkään, etten tiedä, olenko uussuomalainen vai maahanmuuttaja. Toisinaan minusta kyllä tuntuu, että olen enemmän maahanmuuttaja ja tulen sitä täällä aina olemaankin, puhuuhan kouluni vahtimestarikin minulle aina englantia, vaikka olen käynyt samaa koulua jo kaksi vuotta.
Muistan pari vuotta sitten, kun menimme viikonloppuisin kavereiden kanssa kaupungille. Ihmiset kysyivät meiltä, mistä me tulemme ja milloin me menemme takaisin kotimaahamme? Silloin teki mieli sanoa, että tiedän kyllä mistä tulen ja mihin olen menossa, mutta ei minua aina tarvitsisi muistuttaa menneisyydestäni.
Jos ihmisten asenteet ovat vielä näin kaukana suvaitsevaisuudesta, en odota seuraavissa vaaleissa kovin positiivia yllätyksiä. Olenkin pohtinut kannattaako minun äänestää ollenkaan – toki, onhan minulla vielä vähän aikaa miettiä sitä.