Kirkko & Kaupunki: "Minäkö rasisti?"

Kirkko & Kaupunki: Juhani Huttunen: "Minäkö rasisti?" 24.1.2011
Vasarahammer: Rasismofobia – suomalaisen yhteiskunnan suurin uhka 18.12.2010

Suomalainen on rehti ja reilu. Eikä mielestään rasisti. Silti jokainen valtaväestöön kuuluva on osa ongelmaa, sanoo sosiologi Vesa Puuronen.

Perheenisä laittaa lapsensa nukkumaan. Iltasadun jälkeen hän avaa tietokoneen. Herätys töihin on varhain, mutta velvollisuus kutsuu, on naputeltava blogi:
”Äärioikeisto sanoo ääneen sen, mitä monet sisimmässään ajattelevat eli sen, että laajamittainen muslimien maahanmuutto tekee vääräuskoisen kantaväestön elämän aiempaa epämiellyttävämmäksi, kalliimmaksi ja fyysisesti vaarallisemmaksi verrattuna siihen, että tätä maahanmuuttoa ei lainkaan olisi tapahtunut. Ei ole väliä, onko yksittäinen muslimi fiksu vai ei.”

Teksti on aito, ja sen kirjoittaja todellinen. Taitava jäsennys takaa, että kirjoittaja selviytyy kuivin jaloin. Blogi vain sanoo, mitä jotkut ajattelevat. Nokkela bloggaaja torjuu mahdolliset rasistisyytteetkin: ”Islam ei ole rotu, joten rasistisyytökset voidaan sivuuttaa olankohautuksella.”

Niinpä, vaan ei auta. Rasismitutkija, sosiologian dosentti Vesa Puuronen Itä-Suomen yliopistosta sisällyttää rasismiin myös kulttuuri- ja uskontoperusteisen luokittelun.
– Rasismin lyhyt määritelmä on, että se on rotujärjestelmän rakentamista ja ylläpitämistä. Rotujärjestelmä taas perustuu erilaisten ryhmien rodullistamiseen eli erottamiseen joidenkin fyysisten tai kulttuuristen tuntomerkkien avulla valtaväestöstä. Suomen tapauksessa valtaväestön muodostavat valkoiset suomensuomalaiset, Puuronen sanoo.
– Erottelun lisäksi rasismiin kuuluu muiden ryhmien sijoittaminen rodullisessa hierarkiassa alempiarvoiseen asemaan kuin valtaväestön. Suomessa rotuhierarkian alimmalla portaalla ovat somalit, muut mustat afrikkalaiset, arabit ja venäläiset. Afrikkalaisten rodullistaminen perustuu pääasiassa fyysisiin piirteisiin, venäläisten taas kulttuurisiin piirteisiin.

Rasismi on luikerrellut ihan tavallisten ihmisten arkipuheisiin samoin kuin poliittisen eliitin kielenkäyttöön niin, ettei sitä meinaa tunnistaa.
– Maahanmuuttajista on ikään kuin tuotettu rotu, jolla on tiettyjä yleisiä ominaisuuksia. Tämä maahanmuuttajarotu on joutunut valtaväestöä edustavien kriitikoiden kohteeksi, Vesa Puuronen sanoo.
– Poliittisessa keskustelussa rasismi ilmenee tavoilla, jotka ovat uusia Suomessa mutta jollaisia on muissa maissa ollut jo pitempään. Lähinnä kyse on siitä, että poliittiset puhujat liittävät tiettyihin vähemmistöryhmiin, kuten somaleihin, venäläisiin tai suomenruotsalaisiin, negatiivisia piirteitä.

Puurosen mielestä vaikeinta on huomata, että jokainen valtaväestöön kuuluva on väistämättä itsekin osallinen ongelmasta.
– Valtaväestön suuri osa ei havaitse omassa toiminnassaan ja mielipiteissään rasismia, koska siihen on kasvettu sisään, ja oma toiminta sekä asenteet otetaan kyselemättä annettuina. On vaikeaa vakuuttaa ihmisiä rasismin olemassaolosta, jos se on sisäänrakennettu heidän identiteettiinsä.

Puurosen mukaan rasismi on yhteiskunnan rakenteissa samalla tavalla kuin sukupuoli- tai luokkajärjestelmä.
– Sukupuolijärjestelmän aiheuttamaa miesten ja naisten epätasa-arvoa vastaan on taisteltu vuosikymmeniä. Myös luokkajärjestelmään liittyvää taloudellista ja sosiaalista epätasa-arvoa on vastustettu ainakin sataviisikymmentä vuotta, mutta rotujärjestelmän olemassaoloa ei ole vielä kunnolla edes huomattu.

Tai haluttu huomata. Tutkijan silmissä maailma on raadollinen:
– Rasismi on rotujärjestelmän ilmenemismuoto. Se tarkoittaa ideologioita, käytäntöjä, lakeja ja instituutioita, joiden avulla tuotetaan ja ylläpidetään eri rodullistettujen ryhmien välistä epätasa-arvoa. Rasismista eli rotujärjestelmän ylläpidosta hyötyvät kaikki valtaväestön edustajat, niin sinä, minä kuin ”maahanmuuttokriitikotkin”.

Pelkkä rasismista puhuminen itsessäänkin nostattaa tunteita. Joko esitetään kyllästynyttä, tai sitten kuppi menee totaalisesti nurin. Vesa Puuronen on vuosikausien ajan joutunut räikeän nettirikollisuuden uhriksi. Hänen nimissään pidetään Googlen tarjoamalla sivustolla muun muassa kunniaa loukkaavia blogeja. Kuitenkaan Google ei lotkauta korvaansa, ja Suomenkaan poliisi ei mahda mitään.
– Olen ajatellut, että nettihäirintä on ammatin varjopuoli. Se, että kirjoitukseni ja kannanottoni herättävät tällaisia reaktioita, on ymmärrettävää, koska tutkimukseni koskettavat syvälle juurtuneita ennakkoluuloja, käsityksiä toisista ihmisistä ja itsestä, Puuronen sanoo.

Hänen mukaansa herjat ovat vain jäävuoren huippu. Enin osa rasismista jää pinnan alle. Tekijät lausuvat vain äärimmäisessä muodossa julki näkemyksiä, jotka ovat yleisempiä. Täsmälleen niinhän alussa lainattu islamin leviämisestä huolestunut perheenisäkin selittää.

Kivuliaan stigman voi kuitenkin kääntää nurinpäin.
– Häirinnän, pilkkaamisen ja ihmisarvon loukkaamisen omakohtainen kokeminen helpottaa asettumista rasismin uhrien asemaan. Se ei ainakaan vähennä motivaatiota työskennellä tämän tematiikan parissa.