UTUOnline: Maahanmuuttajat eivät valitse kouluaan

UTUOnline: Maahanmuuttajat eivät valitse kouluaan 27.1.2011

Suurimpiin kaupunkeihin Suomessa on jo muotoutunut "paremman ja huonomman väen kouluja". Perimmäinen syy heikommiksi leimattujen ja maahanmuuttajavaltaisten koulujen synnylle on kuntien asuntopolitiikassa, kirjoittaa kasvatustieteen professori Risto Rinne.

Helsingin Sanomien teettämän tuoreen selvityksen mukaan noin kolmannes pääkaupunkiseudulla asuvasta väestöstä olisi valmis rajoittamaan maahanmuuttajalasten määrää koulussa. Espoosta liikkeelle lähtenyt kansanliike esittää maahanmuuttajaoppilaille maksimiosuuskiintiötä koulujen oppilasmäärästä.

Rajoittamispyrkimykset ovat mielenkiintoisia. Ensinnäkin niiden takana on selkeästi yhdenlainen epäluulo tai pelko maahanmuuttajia ja heidän opetuksen laatua rapauttavaa vaikutustaan kohtaan. Toiseksi ajatus on selkeästi suomalaisen tasa-arvoa korostavan lainsäädännön vastainen ja etnisesti syrjivä. Yhtä lailla voitaisiin lapsen heikkoa koulumenestystä, vanhempien matalaa koulutustasoa, perheen työttömyyttä tai sukupuolta alkaa käyttää kiintiöinnin perusteena.

Mutta, kolmanneksi, kasvavan koulujen välisen etnisen eriytymisen katkaisemisessa esityksellä on myös yhdenlaiset perustelunsa. Voisihan se tarkoittaa esimerkiksi uuden koulutuspolitiikan mukaisessa "vanhempien vapaassa koulunvalinnassa" nykyajattelusta poiketen sitä, että maahanmuuttajilla olisi jonkin kaltainen etuoikeus tähän valintaan. Nythän maahanmuuttajat eivät todellakaan valitse lastensa koulua.

Monikulttuurisuus aito haaste kouluille

Maahanmuuttajakysymys herättää Suomessa etenkin näin eduskuntavaalien alla merkittäviä poliittisia intohimoja. Viime vuosina siitä on muotoutunut myös erityisen tärkeä koulutuspoliittisen keskustelun aihe. Kaikkiaan Suomeen on muuttanut 1990- ja 2000-luvuilla yli 330 000 ihmistä, mikä on eurooppalaisessa mittakaavassa vähän. Eniten maahanmuuttajia on pääkaupunkiseudulla, Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla, mutta kärjessä ovat myös Vaasa ja Turku.

Turussa vierasta kieltä puhui vuoden 2009 lopussa noin 12 500 henkilöä eli yli seitsemän prosenttia turkulaisista. Suhteellisesti eniten muunkielistä väestöä on Varissuolla – yli kolmannes asukkaista – sekä Lausteella ja Halisissa. Näiden, mutta myös monien muiden alueiden kouluissa maahanmuuttajat edustavat oppilaiden erittäin merkittävää vähemmistöä. Turun perusopetuksen kouluissa vieraskielisten osuus on kasvanut 15 vuodessa neljästä prosentista lähes yhdeksään.

Koulut ovat muuttuneet aidosti monien kulttuurien kouluiksi, joissa on pakko ottaa kulttuurien yhteentörmäyksen, etnisen syrjinnän ja kotouttamisen kysymykset vakavasti huomioon jokapäiväisessä arjen työssä.

Kohti kahden kerroksen kouluja

Suomalainen koulutuspolitiikka on viime aikoina muuttunut varsin nopeasti. Yksi keskeinen muutos on ollut luopuminen perusopetuksen koulupiirijaoista ja lähikouluperiaatteen himmeneminen. Pieniä lähikouluja lakkautetaan ja siirrytään yhä suurempiin koulukokoihin. Samaan aikaan vanhemmat pyrkivät yhä laajemmin vapaasti valitsemaan yleisiltä "koulumarkkinoilta" sen koulun, johon haluavat lapsensa menevän, vaikka koulu sijaitsisi kaukanakin.


Keskeisinä koulun valinnan ilmikriteereinä on koulun tietynlainen painottuneisuus, esimerkiksi musiikkiin, kieliin tai liikuntaan, mutta tosiasiassa vahvasti myös koulun maine ja lupaus korkeasta erottautuvasta koulutiestä. Monissa maissa, kuten Englannissa asuntoalueen koulun maine onkin keskeinen asuntojen myyntivaltti.

Suurimpiin kaupunkeihin on Suomessa jo muotoutunut paremman ja huonomman väen maineeltaan erilaisia kouluja. On jo näyttöä siitä, että niin tiettyjen hyvin koulutettujen perheiden jälkeläiset kuin osa opettajista on valmis pakenemaan maineeltaan huonommista kouluista ja siirtymään kohden niitä kouluja, joissa hyvistä ja kunnollisista sosiaalisista taustoista tulevien suomenkielisten lasten osuus on suuri ja vastaavasti maahanmuuttajataustaisten lasten osuus vähäinen. Takana on noiden perheiden kouluvalintojen teon ja koulupelin pelaamisen hyvä taito.

Turun yliopistossa on käynnissä vanhempien kouluvalintaan liittyvä tutkimusprojekti VAKOVA. Sen tulosten mukaan vuonna 2010 runsas viidennes vanhemmista valitsee jo ala-asteella lapselleen koulun lähikoulua kauempaa ja lähes kolmannes tekee näin yläasteella.

Vielä on aikaa estää ghettoutuminen

Perimmäinen syy heikommiksi leimattujen ja maahanmuuttajavaltaisten koulujen synnylle on kuntien asuntopolitiikassa. Maahanmuuttajaperheet on asutettu varsin keskitetysti heikommin toimeentulevien perheiden kanssa tietyille vuokra-asuntoalueille, ja heidän kohdallaan käytännössä ainoaksi valinnaksi jää lähialueen koulu.

Turussa lähes puolet maahanmuuttajista asuu kaupungin vuokrataloissa. Maailmalta on runsaasti näyttöä siitä, mihin maahanmuuttajien ja heidän jälkeläistensä eristäminen omiin ghettoihinsa voi johtaa. Nämä ongelmat ja suoranaiset yhteenotot keskittyvät paljolti myös keskeisen kotouttamisen instituution, koulun ympärille. Suomella ja Turulla on vielä aikaa ottaa opikseen.

Viisaampaa kuin lainvastaisten koulukiintiöiden asettaminen maahanmuuttajille olisi kaupunki- ja asuntopolitiikan muuttaminen. Koulutuspolitiikan kentässä taas tärkeintä olisi saada riittävästi resursseja huolehtia kunnollisesti kotouttamisesta ja erityisesti suunnata lisäresursseja niihin kouluihin, joissa maahanmuuttajien osuus on suurin.

Maahanmuuttajaperheet luottavat suomalaiseen koulutukseen

Koulun alueen väestöpohjaan merkittävästi perustuva koulujen toiminnan resurssointi olisi pitkällä aikavälillä hyvin perusteltu ratkaisu, joka varmasti tuottaisi panoksensa takaisin. Näin voitaisiin myös oikaista sitä jyrkkää eriarvoisuutta, mikä vallitsee maahanmuuttajien ja kantaväestön koulutustason välillä. Kun lapsena Suomeen muuttaneista ulkomaalaisista vain vajaa neljännes on käynyt korkeakoulun, on kantaväestön kohdalla luku reippaasti yli kolmanneksen.

Paraikaa Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa on tekeillä monikulttuurista opetusta koskeva tutkimus. Sen mukaan näyttäisi varsin selvästi siltä, että maahanmuuttajaperheet arvostavat suomalaista perusopetusta kantaväestöä enemmän ja tahtovat lastensa suomalaisväestöäkin vahvemmin opiskelevan mahdollisimman korkealle.

Maahanmuuttajaperheiden vahva luottamus suomalaiseen koulutukseen ja heidän yleinen koulutususkonsa antaa hyvät lähtökohdat integroida heidät olennaiseksi rikastuttavaksi osaksi suomalaista yhteiskuntaa, kulttuuria ja työelämää.

Risto Rinne


Kirjoittaja on Turun yliopiston kasvatustieteen professori.