HS: Egyptikin hylkäsi Eveline Fadayelin

Helsingin Sanomat: Egyptikin hylkäsi Eveline Fadayelin 13.1.2011
Helsingin Sanomat: Suomi koitui isoäidin kohtaloksi
Kotimaa24: HS: Fadayelin piilo oli Lintulan luostari
Helsingin Sanomat/STT: Arkkipiispoilta surunvalittelut egyptiläisen isoäidin omaisille

Tiistaina kotonaan Vantaalla 65-vuotiaana kuollut egyptiläinen isoäiti Eveline Fadayel ehti olla ennen kuolemaansa vaikeuksissa myös Egyptin viranomaisten kanssa.

Kun Fadayelin pojat jo asuivat Suomessa, Eveline Fadayel ja tämän tuolloin vielä elänyt aviomies Soliman Gerges kävivät kolmesti Suomessa tapaamassa heitä.

Vuonna 2002 käydessään uusimassa passiaan Egyptissä sikäläiset viranomaiset totesivat, että hänen isänsä on palestiinalainen ja syyttivät Eveline Fadayelia, että tämä on luvattomasti maassa.

Viranomaiset ottivat Fadayelilta passin pois ja pidättivät hänet. Pidätys ei jatkunut kauan, mutta Egyptin passia Eveline Fadayelilla ei ollut seuraaviin viiteen vuoteen. Hänelle myönnettiin muukalaispassi.

Aviomies Soliman Gerges kävi sitkeän taistelun viranomaisten kanssa. Kun aviomies yllättäen kuoli vuonna 2007, parin viikon kuluttua kuolemasta egyptiläinen tuomari myönsi leskelle, Eveline Fadayelille, takaisin Egyptin kansalaisuuden ja passin.

Eveline Fadayelin isä oli palestiinalainen. Hänen luultiin kuolleen eräässä taistelussa Israelin sisällissodassa vuonna 1948. Vasta Helsingissä Fadayelille selvisi, että hänen isänsä olikin jäänyt eloon. Tämä oli puolestaan luullut perheensä kuolleen pommituksissa, mennyt uusiin naimisiin ja muuttanut Yhdysvaltoihin.

Suomessa Fadayel taisteli vuodesta 2009 saadakseen oleskeluluvan maahan, jossa hänen kaikki kolme poikaansa ja lapsenlapsensa asuvat. Maahanmuuttovirasto ei lupaa myöntänyt ennen kuin vuodeksi viime joulukuussa, jolloin oli jo selvää, että Fadayel kuolisi hänessä todettuun haimasyöpään.

Suomessa Fadayelin kohtaloon ottivat kantaa muun muassa kaksi presidenttiä, kaksi arkkipiispaa, pääministeri, ulkoministeri, poliisiylijohtaja sekä korkeimman hallinto-oikeuden presidentti.

---

Helsingin Sanomat: Suomi koitui isoäidin kohtaloksi

Egyptiläinen Eveline Isa Fadayel (myös Fadail) kuoli 11. tammikuuta kotonaan Vantaalla. Hän oli 65-vuotias, syntynyt Port Saidissa Egyptin kuningaskunnassa vuonna 1945.

Fadayelin äiti oli egyptiläinen ja isä palestiinalainen. Eveline oli perheen ainoa lapsi.

Fadayelin isä – Isa Fadayel – taisteli brittiarmeijan sotilaana Israelin itsenäisyyssodassa 1948–49. Erään taistelun jälkeen vuonna 1948 isä katosi. Tuloksettomien etsintöjen jälkeen hänet julistettiin kuolleeksi. Tytär Eveline oli tuolloin kolmevuotias.

Kun Eveline Fadayel oli kuusivuotias, hänen äitinsä meni uusiin naimisiin ja muutti miehensä kanssa Libanoniin. Eveline jäi isoäitinsä kasvatettavaksi.

Käytyään koulunsa Eveline Fadayel opiskeli matematiikan opettajaksi Port Saidissa. Siellä hän myös tapasi tulevan aviomiehensä, satamapoliisi Soliman Wanees Gergesin.

Avioliitto solmittiin vuonna 1964. Liitosta syntyi kolme poikaa, Nader 1965, Maher 1966 ja Ramzy 1971.

Kuuden päivän sodan jälkeen vuonna 1967 perhe muutti Aleksandriaan, jossa isä työskenteli tullipoliisina. Eveline Fadayel suoritti jatko-opintoja Aleksandrian yliopistossa, ja valmistuttuaan hän sai rehtorin paikan.

Myöhempinä vuosinaan Eveline Fadayel toimi kolmen koulun johtajana, josta työstä hän jäi eläkkeelle vuonna 2005.

Hän opetti myös ranskaa.

Fadayelin aviomiehen kuoltua yllättäen 63-vuotiaana leski tuli Suomeen vuonna 2007. Pojat olivat muuttaneet Suomeen jo aiemmin.

Suomessa Eveline Fadayel tuli tunnetuksi taistelustaan oleskeluluvan saamiseksi. Alun perin Fadayel haki oleskelulupaa vuonna 2009. Maahanmuuttovirasto ei sitä myöntänyt.

Tapauksesta tuli vaiheikas. Siitä keskusteltiin taajaan julkisuudessa ja laadittiin paljon uutisia. Fadayelin kohtaloon ottivat kantaa muun muassa kaksi arkkipiispaa, kaksi presidenttiä, pääministeri, ulkoministeri, poliisiylijohtaja sekä korkeimman hallinto-oikeuden presidentti.

Kun poliisi sai lopulta käskyn poistaa Fadayel maasta, tämä hakeutui turvaan Heinävedelle Lintulan luostariin.

Fadayel kärsi useista sairauksista. Kohtalokkaaksi muodostui viime marraskuussa ohitusleikkauksen jälkitarkastuksen yhteydessä löytynyt haimasyöpä, joka levisi nopeasti.

Joulukuun 21. päivänä Fadayelille myönnettiin oleskelulupa vuodeksi. Silloin oli jo selvää, ettei hän eläisi enää kauan.

Eveline Fadayel oli koptiortodoksi. Hänen ollessaan arabiankielisessä jumalanpalveluksessa Helsingissä eräs palestiinalaispappi tuli keskustelemaan: "Tunnen isäsi", pappi täräytti.

Eveline Fadayel sai tietää, että päinvastoin kuin oli noin 60 vuoden ajan luultu, hänen isänsä ei ollutkaan kuollut.

Isa Fadayel oli eräässä vaiheessa sodan päätyttyä palannut Port Saidiin etsimään perhettään. Hänelle oli kuitenkin kerrottu, että kotitalo oli pommitettu ja vaimo ja lapsi olivat kuolleet.

Monien elämän pyörteiden lomassa hänet lisäksi suljettiin yhdeksäksi vuodeksi vankilaan epäiltynä vakoilusta brittien hyväksi. Vankeusaikana kukaan ei tiennyt hänen olemassaolostaan.

Vapauduttuaan ja luultuaan menettäneensä perheensä Eveline Fadayelin isä oli avioitunut uudelleen, saanut neljä lasta ja muuttanut San Franciscoon Yhdysvaltoihin.

Kun Eveline Fadayel sai tietää isästään, tämä oli jo kuollut. Sen sijaan hän ehti luoda yhteyden kolmeen sisar- ja yhteen velipuoleensa Yhdysvalloissa ennen kuin kuoli.

Läheiset luonnehtivat Fadayelia huumorintajuiseksi, sydämelliseksi, avarakatseiseksi ja suvaitsevaksi ihmiseksi.

Eveline Fadayel rukoili paljon, ja puhui läheistensä mukaan Jumalasta kuin tämä olisi ollut hänen läheinen ystävänsä. "Jumala hoitaa, Jumala osaa nähdä, Jumala tietää mikä on oikein ja parasta", kuultiin Fadayelin suusta usein.

Eveline Fadayelilta jäi Suomeen kolme poikaa sekä kuusi lastenlasta.

Hänet siunataan Helsingissä.

_______________________________________________________________

Kotimaa24: HS: Fadayelin piilo oli Lintulan luostari

Helsingin Sanomat julkaisi tänään pitkän muistokirjoituksen 11.1. kuolleesta egyptiläisestä isoäidistä Eveline Fadayelista. Kirjoituksesta selviää, että käännytyspäätöksen viime kesänä maasta saanut Fadayel sai turvan Lintulan luostarista Heinävedeltä. Luostarin johtaja vahvistaa asian Kotimaa24:lle.

Kun viime kesänä monien vaiheiden jälkeen, viranomaiset katsoivat, että Fadayelin olisi poistuttava maasta, hänen perheensä päätti viedä hänet viranomaisilta piiloon.

Ortodoksista Lintulan naisluostaria johtava igumenia, äiti Marina kertoo, että Fadayel oli luostarissa kolme kuukautta. Hän ei käyttäisi piilo- tai piilottelu-sanaa. Fadayel oli luostarissa varsin vapaasti.

Marina pitää jopa todennäköisenä, että poliisitkin olisivat tienneet, mistä Fadayel turvan sai. Isoäitiä ei kuitenkaan Lintulasta etsitty saati kyselty.

Äiti Marina pitää itsestään selvänä, että kuului asiaan auttaa Eveline Fadayelia ja hänen perhettään.

Kun Kotimaa24 soitti äiti Marinalle tänään illansuussa, hän oli juuri tulossa pois Fadayelin hautajaisista Helsingistä. Miellyttävä, sydämellinen, hieno ihminen ovat sanoja, joilla Lintulan luostarin johtaja Fadayelia kuvaa.

Vain vähän ennen kuolemaansa egyptiläisisoäiti oli saanut oleskeluluvan Suomessa. Suomalaiset seurasivat Fadayelin vaiheita pitkään tiedotusvälineistä. Useat poliitikot ja kirkkojen edustajat ottivat kantaa hänen puolestaan.

______________________________________________________

Helsingin Sanomat/STT: Arkkipiispoilta surunvalittelut egyptiläisen isoäidin omaisille

Arkkipiispa Kari Mäkinen ja emeritusarkkipiispa Jukka Paarma ovat esittäneet evankelisluterilaisen kirkon puolesta surunvalittelut egyptiläisen Eveline Fadayelin omaisille ja ystäville.

Arkkipiispojen mielestä Fadayel sai elämänsä viimeisinä vuosina kannettavakseen raskaan taakan, joka aiheutui ymmärtämättömästä ja epäoikeudenmukaisesta kohtelusta Suomessa. Tapaus herätti kuitenkin monet suomalaiset uudella tavalla ajattelemaan maahanmuuttajien kohtelun oikeudenmukaisuutta ja ihmisoikeuksia, surunvalittelussa sanotaan.

"Näin syntynyt keskustelu, jota te omaiset olette olleet virittämässä, on myös avannut suomalaisten silmiä näkemään sen ylisukupolvisen perhekäsityksen merkityksen, joka meillä on jäänyt liiaksi syrjään", Mäkinen ja Paarma toteavat.