Vantaan Sanomat: Palkittu seppä tekee taikinasta siltaa

Vantaan Sanomat: Palkittu seppä tekee taikinasta siltaa 16.12.2011

Vantaan kulttuurisepäksi valitun Ritva Etelämäen tiimillä on monta rautaa tulessa. Sahra Muse kaulii joulutorttutaikinaa. Kolme muuta somalialaistaustaista naista raastavat ja kuorivat juureksia. Äitien kokatessa pienet lapset köllöttelevät huovalla tai istuvat kulloinkin vapaaksi jäävässä sylissä.

– Älä kauli sitä taikinaa noin ohueksi, ohjeistaa emäntä Etelämäki napakasti.

Emäntä ohjaa tottuneesti keittiötiiminsä puuhia Mikkolan nuorisotilassa. Eikä ihme. Maahanmuuttajanaisten ruuanlaitto- ja ompelukerho kokoontuu Etelämäen ohjaamana jo kolmatta vuotta.

Mutta mitä palkittu seppä oikein takoo keittiössä? Sitä ei kehtaa suoraan kysyä, mutta työn tulos selvinnee työtä seuraamalla.

Ensin kaulitaan, sitten käännetään ja tortunteon välissä katsotaan, että risottotiimillä menee hyvin. Eikä sovi unohtaa, että kinuski on kattilassa.

Kulttuuriseppä-palkinto on tunnustus työstä monikulttuurisuuden hyväksi.

– Ritvaa ei voi kehua tarpeeksi, huudahtaa Fowzia Mohamed ja kertoo Ritvan olevan hyvä tietolähde kaikissa suomalaiseen kulttuurin liittyvissä asioissa.

Suurtalousemännän työstä eläkkeelle jäänyt Etelämäki paljastaa, että ruuanlaiton ohessa puhutaan hankalistakin aiheista.

– En pidä siitä, että kulttuuria käytetään syynä kaikkeen. On niin helppo sanoa, että tuo tai tuo ei kuulu meidän kulttuuriin.

Vaikka kokkailun lomassa välillä vähän kuumenevat ruuan lisäksi myös tunteet, keittiössä syntyy komea ateria yhdessä nautittavaksi.

Tällä kertaa leivotaan jälkiruuaksi joulutorttuja, vaikka osallistujat eivät vietä joulua.

– Nämä naiset haluavat tietää, miten suomalaiset elävät.

Työnteko edistyy, muttei Etelämäen mielestä aivan riittävän joutuisasti.

– Ei me nyt saada mitään valmiiksi!

Rempseä emäntä ei muutenkaan kainostele.

– Sen olen näille naisille sanonut, että ympärileikkausta en hyväksy. Älkää vain tehkö sitä tyttärillenne.

Toteamus herättää vastakaikua ja keittiöstä kuuluu:

– Se on vanhaa aikaa, ei sellaista ole tehty enää kymmeneen vuoteen.

Keittiössä ollaan keskustelun ytimessä, taotaan ymmärrystä. Tehdään taikinaa ja siltaa kahden kulttuurin välille.

– Katsokaa kaikki tänne! Kinuski on valmista, kun se ei liukene veteen, huutelee Etelämäki puheensorinan ylitse ja heiluttaa vesilasia. Vesilasissa on pala ilmeisen valmista kinuskia.

Kulttuuriseppä taitaa takoa reseptillä, joka menee näin:

Kaunista tulee, kun kaksi ainesta eivät liukene toistensa seurassa olemattomiin, vaan ovat keskenään sovussa - ihan rinnakkain.