HS: Terveydenhuolto tulisi taata siirtolaisillekin

Helsingin Sanomat, vieraskynä: Hans-Petter Bøe: Terveydenhuolto tulisi taata siirtolaisillekin 18.12.2011

Siirtolaiset ovat sekä haavoittuvin että näkymättömin ryhmä terveyspoliittisissa kysymyksissä. Jotta terveydenhuollon tasa-arvoisuutta voitaisiin parantaa, siirtolaisten oikeuksiin tulisi kiinnittää enemmän huomiota.

Tänään, kansainvälisenä siirtolaisten päivänä, maailmassa on noin 214 miljoonaa siirtolaista, jotka ovat muuttaneet maasta toiseen. Kaikki valtiot ovat riippuvaisia siirtolaisten tekemästä työstä ja heidän tietämyksestään tai rahalähetyksistä, joita siirtolaiset ovat tänäkin vuonna lähettäneet lähtömaihinsa yli 300 miljardin euron arvosta.

Siirtolaisten pääsy terveydenhuollon piiriin voi vaikeutua esimerkiksi kieli- ja kulttuurierojen, liian pitkien työpäivien, sairausvakuutuksen puuttumisen tai palveluiden kalliin hinnan vuoksi. Terveydenhuollon piiriin pääseminen voi vaikeutua entisestään hallinnollisten syiden tai siirtolaisten heikon yhteiskunnallisen aseman vuoksi.

Siirtolaisten pääsy terveyspalveluihin on kehittynyt kansainvälisesti hitaasti. Toistaiseksi vain Argentiina, Brasilia, Espanja, Portugali ja Ranska tarjoavat terveydenhuoltopalveluita kaikille asukkailleen, myös paperittomille siirtolaisille.

Juuri paperittomat, jotka elävät väkivallan ja hyväksikäytön uhan alla sekä kärsivät heikoista elin- ja työoloista, ovat ehkä kaikkein heikoimmassa asemassa. He eivät asemansa vuoksi useinkaan hakeudu terveydenhuollon pariin riittävän ajoissa.

Paperittomien siirtolaisten oikeus terveyspalveluihin on ajankohtainen kysymys monissa Euroopan maissa. Pohjoismaissa on viime aikoina ryhdytty kehittämään paperittomille suunnattuja palveluita ja selvittämään heidän oikeuksiensa toteutumista.

Suomessa vapaaehtoiset lääkärit ja muutamat järjestöt tarjoavat paperittomille yksinkertaisia terveyspalveluita. Näillä kolmannen sektorin toimijoilla ei yleensä ole mahdollisuutta tarpeellisen hoidon tarjoamiseen, vaan apua kyetään antamaan vain perusasioissa.

Vapaaehtoisilla lääkäreillä on käytössään ainoastaan rajallinen määrä tutkimusvälineitä ja lääkkeitä, mutta esimerkiksi laboratoriopalveluita ei ole käytettävissä.

Paperittomia on jonkin verran myös julkisten terveyspalveluiden asiakkaina, koska terveydenhuoltolain mukaan kaikille on turvattava asuinpaikasta riippumatta kiireellinen eli ensiavun luonteinen hoito.

Suomessa paperittomien siirtolaisten tulee kuitenkin itse korvata kulut. Koska hoitoon pääsy on kallista ja monille mahdotonta, paperittomien asema heikentyy entisestään. Myös EU-kansalaiset kohtaavat rajoituksia ja ongelmia terveyspalveluihin pääsyssä.

Siirtolaisten terveydenhuollon parantamiseksi on kuitenkin otettu tärkeitä askeleita. Maailman terveyskokouksen päätöslauselma vuodelta 2008 kannustaa Maailman terveysjärjestön WHO:n jäsenmaita huomioimaan siirtolaisten terveydelliset tarpeet.

Myös Euroopan parlamentti painottaa maaliskuussa 2011 tekemässään päätöslauselmassa terveyserojen vähentämisen tarpeellisuutta EU:ssa. Dhakan huhtikuisessa julistuksessa siirtolaisten lähtömaat Aasiassa kehottivat vastaanottajamaita ottamaan siirtolaiset terveyspalveluissaan huomioon.

Siirtolaiset ovat vaikuttaneet myönteisesti eri yhteiskuntien ja niiden talouksien kehitykseen. Heidät pitäisi silti nähdä ennen kaikkea ihmisinä, joilla on oikeuksia.

Ei ole tarkoituksenmukaista, että paperittomilla siirtolaisilla on mahdollisuus ainoastaan ensiapuun. Tämä voi lisätä sekä yksilöiden että yhteisöjen terveysriskiä. Akuuttien sairausten hoito on usein myös kalliimpaa kuin ennalta ehkäisevä terveydenhoito.

Valtioiden tulisi nyt siirtyä päätöslauselmista konkreettisiin toimiin terveydenhuollon tasa-arvoisuuden edistämiseksi ja parantaa terveyspalvelujen saatavuutta. Se olisi sekä inhimillisesti että taloudellisesti ajateltuna järkevää.

Hans-Petter Bøe

Kirjoittaja on Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön IOM:n Suomen-edustaja.