HS: Kotoutuminen vaatii uutta otetta

Helsingin Sanomat, pääkirjoitus: Kotoutuminen vaatii uutta otetta 31.10.2015

Suomeen kohdistuvan maahanmuuton varsin lyhyestä historiasta kertoo se, että valtio ja kunnat heräsivät vasta 1990-luvulla ajattelemaan maahanmuuttajien aktiivista kotouttamista Suomeen.

Suomeen oli tuolloin alkanut muuttaa yhä enemmän somaleja, ja vuoden 1992 jälkeen turvapaikanhakijoiksi tuli Jugoslavian hajoamisen jälkeen myös satoja Kosovon albaaneja.

Vuonna 1999 tuli voimaan ensimmäinen kotouttamislaki, jonka ajatuksena oli kytkeä tulijat osaksi suomalaista yhteiskuntaa ja räätälöidä heille kotoutumissuunnitelmat. Ne sisälsivät muun muassa kielikoulutusta, ammatinvalinnanohjausta ja työharjoittelua.

Vuonna 2011 lakiin lisättiin viranomaisten velvollisuus antaa tietopaketti suomalaisesta yhteiskunnasta. Kotoutettaviksi yritettiin myös saada nekin maahanmuuttajat, jotka olivat aiemmin jääneet katveeseen, esimerkiksi kotiäidit.

Lailla on annettu puitteet, mutta todellisuus on laahannut perässä. Kotoutuminen viivästyy, sillä se voi ääneen lausumattoman käytännön mukaan alkaa vasta sitten, kun tulija on saanut myönteisen oleskelulupapäätöksen.

Jo ennen turvapaikanhakijoiden määrän viimeaikaista kasvua oleskelulupaprosessiin meni useita kuukausia, ja nyt käsittelyajat uhkaavat venyä entisestään. Hakijat odottelevat päätöstä vastaanottokeskuksissa ilman mielekästä tekemistä.

Oleskeluluvan saatuaan tulijat voivat muuttaa kuntiin ja osallistua kielikoulutukseen. Kieliopintoihin on esimerkiksi pääkaupunkiseudulla kuukausien jonot – siis jo entuudestaan, ja tarvitsijoita on kohta moninkertaisesti aiempaa enemmän.

Työllistymisessä vastassa on näkymättömiä muureja: useilla aloilla vaaditaan hyvää kielitaitoa, vaikka vähemmänkin puhtaalla suomella saattaisi selvitä. Työpaikkaan olennaisesti liittyvää pankkitiliäkään ei ole pystynyt avaamaan, jos oleskeluluvassa on merkintä siitä, että henkilöllisyyttä ei ole pystytty varmistamaan. Tähän on sentään tulossa parannus, jos ehdotetut muutokset ulkomaalaisen henkilökorttiin toteutuvat.

Osa maahanmuuttajista työllistyy hyvin, ja monet työllistävät itsensä yrittäjinä. Esimerkiksi Irakissa, Somaliassa ja Afganistanissa syntyneiden työttömyysaste on kuitenkin 50 prosentin luokkaa.

Tilanne on lähivuosina kestämätön sekä julkisen talouden että yhteiskuntarauhan kannalta, jos maahanmuuttajien työllisyyttä ei saada parannettua.

Kotoutumisen nykyiset käytännöt vaativat uudistamista. Vastuu siitä kuuluu työ- ja elinkeinoministeriölle, ja ministeriö on saanut hyviä ehdotuksia eri intressiryhmiltä.

Keskeistä olisi nopeuttaa kielikoulutukseen pääsyä ja käyttää siinä hyväksi myös muuta kuin perinteistä luokkaopetusta. Kielikoulutuksessa pitäisi pystyä nykyistä paremmin katsomaan yksilölliset tarpeet ja yhdistää kieliopinnot esimerkiksi työharjoitteluun tai muuhun ammatilliseen koulutukseen. Järkevää olisi saada opinnot käyntiin jo vastaanottokeskuksissa siitäkin huolimatta, että kaikki opetettavat eivät lopulta saa jäädä maahan.

Myös työllistymiseen tarvitaan nykyistä joustavampia työkaluja, esimerkiksi työkokeilu- ja oppisopimuspaikkoja.

Kotoutuminen on vuosien mittainen ponnistus. Suomi ei ole täysin valmistautumaton, mutta mittakaava on nyt muuttunut.