Savon Sanomat: 1.1. syntyneitä on maahanmuuttajissa valtavasti

Savon Sanomat: 1.1. syntyneitä on maahanmuuttajissa valtavasti 24.2.2014
Savon Sanomat: Mohammedit menivät Jarien ohi 23.2.2014
Savon Sanomat: Mohamad on monille kuopiolaisille "Muhi"

Maahanmuuttajien syntymäajoissa pistää silmään, että yllättävän moni on syntynyt tammikuun ensimmäisenä päivänä. Heitä on joukoittain.

Kukaan ei tiedä tarkkaa määrää, mutta Väestörekisterikeskuksen kehityspäällikkö Juha Lempinen tietää syyn.

– 1990-luvun alussa Suomeen alkoi tulla paljon turvapaikanhakijoita muun muassa Somaliasta. Heillä ei yleensä ollut matkustusasiakirjoja, joista syntymäajan olisi voinut varmistaa.

Kun tulija sai oleskeluluvan, hänen tietonsa tuli rekisteröidä väestötietojärjestelmään.

– Syntymäajassa luotettiin omaan kertomukseen, kun henkilödokumentteja ei ollut. Jos henkilö tiesi tarkan syntymäaikansa, eikä sitä ollut syytä epäillä, se myös merkittiin tietojärjestelmään.

– Jos henkilö ei osannut kertoa tarkkaa päivämäärää, maistraatit eli silloiset rekisteritoimistot joutuivat kuitenkin merkitsemään jonkin syntymäajan. Henkilötunnusta ei muuten olisi saanut.

Tässä tilanteessa alkoi yleistyä 1.1. päivän käyttäminen, kun syntymävuosi oli asiakkaan tiedossa.

Lähempänä 1990-luvun puoliväliä Väestörekisteri ohjeisti maistraatteja käyttämään muuta päivämäärää. Vuonna 1993 voimaan tullut väestötietolakikaan ei Lempisen mukaan vielä huomioinut tai ennakoinut ulkomaalaisten määrän kasvua.

Vasta maaliskuun 2010 laki väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista toi korjauksen.

– Jos ulkomaalaisella ei ole henkilödokumentteja tullessaan maistraattiin rekisteröitymään, maistraatti voi hyväksyä henkilön itse ilmoittamat henkilötiedot vain silloin, jos ne on merkitty samansisältöisinä oleskelulupahakemukseen, Juha Lempinen selvittää.

Esimerkiksi kiintiöpakolaisista kukaan ei saavu Suomeen ilman syntymäaikaa. Se selvitetään tai annetaan, kun YK ottaa lähtijät mukaan pakolaisrekisteriin.

Erikoistutkija Sirkka Paikkala Kotimaisten kielten keskuksesta avaa näkökulmaa väestötietoihin kuuluvien nimien kansainvälistymiseen.

– Nimien kirjavuus lisääntyy. Samalla nimellä voi vieläpä olla lukuisia kirjoitusasuja muun muassa sen mukaan, mitä translitterointitapaa lähtömaan viranomainen on passissa käyttänyt.

Siksi Suomessa on Jurin lisäksi Iouri tai Jekaterinan lisäksi Ekarerina.

Nimiä hyväksyvien viranomaisten on usein vaikeata selvittää, mikä nimi todella luukuu johonkin kulttuuriin.

– Lisäksi joissain kulttuureissa ei käytetä sukunimeä. Tilalla voi olla patronyymejä eli isän nimen sisältäviä nimiä ja niihin lisätään tytärtä tai poikaa tarkoittavia lisiä, kuten arabiassa bin ja bint, vietnamissa van ja thi .

– Osan nimistön kirjavuudesta selittää nimenantajien halu tavoitella yksiöllisyyttä, Paikkala sanoo.

Suomalaisetkin suosivat esimerkiksi Lukaa ja Lucaa, Alexandraa tai Alecsandraa.

Suomenkielisessä almanakassa on etunimiä vain 834, ruotsinkielisessä 659 ja saamenkielisessä 564 nimeä. Nämä luvut eivät kerro nimistön todellisuudesta mitään.

Paikkala totesi neljä vuotta sitten, että Suomen väestötietojärjestelmässä oli tuolloin elossa olleille jopa yli 131 000 nimeä.

– Määrään sisältyivät myös nimien eri kirjoitusasut ja mahdollisesti virheellisesti tallennetut nimet.

Paikkala korostaa, että kantasuomalaistenkin nimistö on paljolti lainatavaraa.

– Ehkä eniten kiinnitetään huomiota islaminuskon mukanaan tuomiin nimiin, mutta jo Krimin sodan aikoihin supisuomalaiset antoivat lapsilleen esimerkiksi nimiä Omar ja Fatima, Sirkka Paikkala huomauttaa.