Suomenmaa: Keskusta sillanrakentaja maahanmuuttopolitiikassa

Suomenmaa: Keskusta sillanrakentaja maahanmuuttopolitiikassa 15.2.2014

– On merkillistä, että puolueen pitää tässä ajassa niin vahvasti alleviivata, että keskusta ei hyväksy rasismia. Se on yksi ilmiö tästä ajasta, että se pitää sanoa ääneen, keskustan varapuheenjohtaja Annika Saarikko toteaa.

Hänen mukaansa julkisessa keskustelussa annetaan ymmärtää, että on puolueita, joissa se on sallittua.

– Kokemukseni on, etten yhdessäkään tupaillassa tai keskustan tilaisuudessa ole keneltäkään keskustalaiselta kuullut rasistista kielenkäyttöä. Jos sellaista olisi, siihen olisi uskallettava puuttua.

Maahanmuuttajiin liittyvissä kysymyksissä ei kannata Saarikon mukaan kuitenkaan hyssytellä.

– Pitää rohkeasti todeta ääneen, että meillä on ennakkoluuloja ja outouden kokemuksia.

Hänen mukaansa on myös sosiaalisia ongelmia, jotka liittyvät maahanmuuttajaryhmiin. Niistäkin pitää uskaltaa puhua avoimesti.

– Selvää on kuitenkin se, että maahan muuttaneet ja heidän kotiutumisensa on meidän kaikkien etu.

SAARIKKO korostaa, ettei Suomen kannata seurata sellaista tietä, joka monessa muussa euroopan maassa on toteutunut.

– Esimerkiksi Ruotsissa maahanmuuttajat on eristetty omiin lokeroihinsa, omaan joukkoonsa ja alennettu kuin toisenluokan kansalaisiksi.

Suomessa eletään hänen mukaansa parhaillaan murroskautta, jossa suuntaa on mahdollisuus vielä muuttaa.

Varapuheenjohtaja on varma, että maahanmuuttokeskustelu nousee esille seuraavalla hallituskaudella.

Keskustalla on omat suunnitelmansa, miten puolue aikoo ottaa maahanmuuttajat paremmin osaksi omaa toimintaansa.

– Tuodaan heidät näkyviksi. Me haluamme erityisesti tukea ehdokkaita ja -luottamushenkilöitä.

– Tuodaan myös keskustaa tunnetuksi heille. Keskustan pitää olla maahanmuuttopolitiikassa sillanrakentaja.

SYITÄ maahanmuuttoon on yhtä monta kuin kasvojakin. Joku on tullut turvapaikan takia, joku toinen taas työn, opiskelun tai rakkauden perässä.

Alkiolaiset ajatukset silti yhdistävät ihonväristä tai taustasta riippumatta.

Abdirahim Hussein joutui jättämään kotimaansa Somalian 12-vuotiaana.

Se ei ollut hänen oma päätöksensä.

Maa oli ajautunut sotaan ja oli vaarana, että Hussein joutuisi taistelukentälle. Vanhemmat päättivät lähettää pojan turvaan.

Tie vei ensin Keniaan. Kolme vuotta myöhemmin se vei sedän mukana Suomeen.

SUSANN WARNECKE saapui Suomeen erilaisten syiden ajamana. Reilu kymmenen vuotta sitten nuori saksalainen saapui pohjoisille lakeuksille vaihto-oppilaaksi.

Kun Wanecke aloitti työt Nokialla Düsseldorfissa, hän huomasi yhä useammin tuhlaavansa palkkarahat matkustamalla Suomeen.

– Se tuli niin kalliiksi, että päätin tulla töihin tänne, jos se vain olisi mahdollista.

Warnecke onnistui saamaan töitä Jyväskylässä sijaitsevalta kansainväliseltä teknis-tieteelliseltä suo- ja turvejärjestöltä, jonka viestintäpäällikkönä hän toimii edelleen.

Opiskelu toi pohjoiseen myös nigerialaisen Bamidele Raheemin.

– Tulin tänne vuonna 1988. Opiskelun lisäksi löysin myös rakkauden, nykyisin rovaniemeläinen Raheem muistelee.

KAIKKIA kolmea maahanmuuttajaa yhdistävät keskustalaisuus ja vahva halu vaikuttaa yhteisiin asioihin.

– Halusin, että lapseni voivat kävellä pää pystyssä ja olla osa yhteiskuntaa. Se on suurin syy, miksi päätin lähteä mukaan politiikkaan, Hussein selittää.

Miksi puolueeksi valikoitui juuri keskusta?

– Oli monia puolueita, jotka puhuivat maahanmuuttajien puolesta tai vastaan. Ja sitten oli keskusta, joka ei sanonut asiasta mitään. Lähdin mielenkiinnosta selvittämään, mistä oli kyse, hän muistelee.

Myös Santeri Alkion ajatusmaailma puhutti Husseinia. Hän löysi miehestä paljon samaa kuin itsestään.

Samainen filosofia tuli tutuksi myös Raheemille jo opiskeluaikana. Politiikkaan hänet ohjasi kiitollisuus.

– Suomi on antanut minulle paljon ja halusin antaa yhteiskunnalle jotain takaisin.

MUTTA, miten keskustaa pitäisi rakentaa ja miten sen tulisi maahanmuuttajiin suhtautua?

Warnecke pitää tärkeänä, ettei heitä puoluetoiminnassa eristettäisi omaksi ryhmäkseen.

– En halua ihmisiltä sääliä tai selkään silittelyä, vaan että minua kohdellaan tasavertaisena, Hussein painottaa ja lisää.

– Meitä ei pidä kohdella objekteina, vaan subjekteina. Älkää kohdelko meitä kuin avustuksen kohteita.

Lisäksi tiettyjä asioita olisi Warnecken mukaan otettava huomioon etenkin vaalien alla.

– Viime kuntavaaleissa vihreillä oli vaalimainoksensa englanniksi, mutta keskustalla ei. Mistä ulkomaalaiset voivat tietää, mistä on kyse?

Hän muistuttaa, ettei keskustapuoluetta tunneta aatesuuntana muissa maissa.

– Kaikki tietävät, keitä ovat vihreät tai Sdp. Nämä puolueet ovat olemassa myös monessa muussa maassa, mutta keskustaa ei. Puolueen pitäisikin alusta asti selittää, mitä se edustaa ja mitä tekee, Warnecke esittää.