Osmo Soininvaara: Miksi Ruotsilla menee niin hyvin ja meillä niin huonosti?

Osmo Soininvaara: Miksi Ruotsilla menee niin hyvin ja meillä niin huonosti? (1/2) 26.2.2014
Miksi Ruotsissa menee niin hyvin ja meillä niin huonosti? (2/2) Työperäinen maahanmuutto.
Tino Sanandaji: Skakande ny SCB-rapport om integration 3.12.2013

Miksi meillä oli varaa paljon parempaan hyvinvointiyhteiskuntaan vuonna 1989 kuin vuonna 2014, vaikka Suomi on vuonna 2014 paljon rikkaampi kuin vuonna 2014?

Hyvinvointiyhteiskunta ei kokonaisuudessaan ole huonontunut, vaikka paljosta on säästetty, monia palveluja on heikennetty ja tulosriitoja karsittu. Vuonna 1989 ei ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta ja eläkkeet olivat selvästi huonompia kuin nyt. Selitys rahojen riittämättömyyteen on taloudellisessa huoltosuhteessa. Vuonna 1989 sataa ansiotyötä tekevää kohden oli 98 sellaista suomalaista, jotka eivät tehneet ansiotyötä. Vuoden 2013 lopulla tuo luku oli noussut 122:een. Sadan ihmisen työpanoksella on rahoitettava 24 ihmisen elinkulut enemmän; suurelta osin verovaroin tulonsiirtoina. Asukasluku on noussut puolella miljoonalla ja työllisten määrä on laskenut viidelläkymmenellätuhannella. Siksi rahaa riittää muuhun hyvään vähemmän.

Väestöllinen huoltosuhde tarkoittaa sitä, kuinka paljon sataa työikäistä kohden on lapsia ja vanhuksia, siis ei-työikäisiä. Työikäisen määritelmänä käytetään kansainvälisissä vertailuissa yleensä ikäluokkia 15-64 -vuotiaat, vaikka Suomessa olisi realistisempaa puhua 20-64 –vuotiaista työikäisinä.

Työvoimaosuus kertoo, kuinka suuri osa työikäisistä on töissä tai työttöminä. Loput ovat työvoiman ulkopuolella esimerkiksi opiskelijoina, varusmiehinä, perhevapailla, eläkkeellä tai työnhaun lopettaneina. Työvoimaosuus on selvästi suurempi maissa, joissa naisten työssäkäynti on yleistä verrattuna maihin, joissa suuri osa naisista jää kotiin hoitamaan lapsia, kotia ja vanhuksia.

Työllisyysaste tarkoittaa sitä, kuinka paljon työikäisistä on töissä. Suurimmat vaihtelut työllisyysasteessa eri maiden välillä syntyvät toisaalta naisten työssäkäynnistä ja toisaalta siitä, kuinka vanhoiksi on tapana työelämässä jatkaa. 30–50 -vuotiaiden miesten työllisyysasteet ovat kaikkialla korkeita.

Työttömyysaste tarkoittaa sitä, kuinka suuri osa työvoimasta on vailla työtä. Työttömyys ei ole työllisyyden peilikuva, koska työllisyyteen vaikuttaa työttömyyttäkin enemmän se, kuinka moni on työvoiman ulkopuolella.

Suomen taloudellista huoltosuhdetta on heikentänyt erityisesti väestöllisen huoltosuhteen heikkeneminen suurten ikäluokkien saavuttaessa eläkeiän. Väestöllinen huoltosuhde oli erittäin edullinen 1980-luvun lopussa, koska vanhuksia ei vielä ollut paljon ja lapsia oli jo vähän. Sellainen tilanne ei tietenkään voi mitenkään olla pysyvä.

Miksi Ruotsin julkinen talous on niin hyvässä kunnossa samalla, kun julkisten palvelujen taso on koulua lukuun ottamatta selvästi Suomea parempi? Tärkeimmät syyt tähän ovat työperäinen maahanmuutto, pienempi määrä kotiäitejä ja ikäihmisten huomattavasti parempi työllisyys.

Työllisyys ikäluokittain vuonna 2012

Suomi Ruotsi Italia

NaisetMiehet NaisetMiehet NaisetMiehet

15-24 42,5 44,1 41,5 38,7 16,6 24,2

25-54 79,4 84,5 82,5 87,8 59,1 81,6

55-64 59,7 56,7 69,8 76,4 30,9 50,4
Lähde: OECD Employment Outlook 2013

Olemme syyttäneet vaikeuksistamme väestön ikääntymistä, mutta 65 vuotta täyttäneitä on Ruotsissa väestöstä suurempi osa (19,1 %) kuin Suomessa ( 18,8%). Samoin väestöllinen huoltosuhde on Suomessa (54,3 %) parempi kuin Ruotsissa (56,3 %). Ilman työperäistä maahanmuuttoa ikäjakauma olisi Ruotsissa vielä selvästi epäedullisempi. Selitys vanhusten suurempaan määrään Ruotsissa ei ole syntyvyydessä vaan siinä, että ruotsalaiset elävät vanhemmiksi. Tilanne on kuitenkin muuttumassa Suomen tappioksi, koska eläkeikään on Suomessa tulossa yhä suhteellisen suuria ikäluokkia.

Ruotsin parempi tilanne selittyy kokonaan työikäisten paremmalla työllisyydellä. Suomen naisten työllisyys parhaassa työiässä olevien parissa on alempi kuin Ruotsissa. Ero syntyy vähän yli kolmikymppisten keskuudessa ja selittyy oikeastaan kokonaan Suomen kotiäitiydellä ja sitä edistävällä kotihoidon tuella. Ikäluokassa 55-64 vuotta Suomi häviää Ruotsille roimasti. Eläkeikä on Suomessa alempi ja erityisesti miehet näyttävän jäävän työelämästä kesken pois.

Vertailun vuoksi taulukossa on myös kovin toisenlainen maa, Italia. Se poikkeaa Suomesta ja Ruotsista siinä, että naisten työllisyys on perinteistä johtuen selvästi alempi ja ikäihmisten työllisyys peräti huonolla tolalla.

Ikäjakaumamme ei ole siis huono Ruotsiin verrattuna, mutta se on paljon huonompi kuin mihin olemme tottuneet. Sodan jälkeiset suuret ikäluokat tyytyivät itse hyvin pieneen lapsilukuun. Näin Suomen ikärakenne oli jonkin aikaa hyvin edullinen. Työikäisiä oli paljon, koska suuret ikäluokat olivat parhaassa työiässä, vanhuksia oli vähän ja lapsia vähän. Tämä ilo muuttui suruksi, kun suuret ikäluokat alkoivat siirtyä eläkkeelle ja 70-luvulla syntyneet pienet tulivat heidän tilalleen töihin. Ruotsilla sodanjälkeiset suuret ikäluokat ovat suhteessa paljon pienempiä kuin Suomessa. Ruotsissakin väki vanhenee, mutta ei yhtä dramaattisesti kuin Suomessa.

--------

Moni teollisuusmaa on täydentänyt työikäisten määrää työperäisellä maahanmuutolla. Yhdysvaltojen ja Kanadan elinvoima on lähinnä maahanmuuton seurausta. Nämä maat ovat siirtolaisten osalta hyvin valikoivia. Myös Ruotsi on ollut pitkään työvoimaa tuova maa. Suomi sitä vastoi menetti työvoimaa ulkomaille, erityisesti Ruotsiin. Suomen muuttotappio kääntyi pysyväksi muuttovoitoksi vasta vuonna 1981 ja merkittävää muuttovoittoa Suomi on saanut vasta vuodesta 2005 alkaen. Koko maan tasolla ulkomaalaistaustaisen väestön merkitys on vähäinen, mutta pääkaupunkiseudun työmarkkinat eivät ilman ulkomaalaisväestöä toimisi.

Puolitoista miljoonaa (15,4 %) Ruotsissa asuvaa on syntynyt ulkomailla, lisäksi 4,7 % on syntynyt Ruotsissa ulkomaalaisista vanhemmista, 7,1 % on syntynyt Ruotsissa niin, että toinen vanhemmista on ulkomailla syntynyt. Täysiverisiä ruotsalaisia on vain 72,6 % maassa asuvasta väestöstä. Maahan muuttaa vuosittain noin satatuhatta ja maasta muuttaa noin 50 000 henkeä. Maatalouden nopea alasajo johti noin kolmensadantuhannen suomalaisen muuttoon Ruotsiin. Kun suomalaisten muuttotulva tyrehtyi, Ruotsi ryhtyi tuomaan siirtolaisia esimerkiksi Puolasta. Ruotsissa on Suomeen verrattuna paljon humanitaarisin perustein maahan tulleita.

Ulkomaalaisperäinen väestö on tervehdyttänyt Ruotsin väestörakennetta merkittävästi. Jos ulkomaalaisperäisiksi lasketaan ulkomailla syntyneet, ulkomailla syntyneistä vanhemmista syntyneet ja puolet niistä, joilla toinen vanhemmista on syntynyt ulkomailla, ulkomaalaisperäistä väestöä on Ruotsissa noin 23,7 prosenttia väestöstä. Ikäluokittain näin määritelty ulkomaalaisväestön osuus näkyy alla olevasta taulukosta:


Ikä Ulkom. ouus
0 – 14 v 25,3 %
15 – 24 v 25,0 %
25 – 34 v. 33,0 %
35 – 44 v. 28,8 %
45 – 54 v. 25,3 %
55 – 64 v. 20,0 %
65 +         12,9 %

Parhaassa työiässä (25 – 54 v) olevista 29 % on ulkomaalaistaustaisia. Väestöllinen huoltosuhde täysiveristen ruotsalaisten parissa on 62 % ja ulkomaalaistaustaisen väestön parissa vain 40 %. Ero on merkittävä.

Väestöllisen huoltosuhteen paraneminen ei tietenkään riitä pelastamaan kansantaloutta. Ulkomaalaisväestön on myös mentävä töihin. Minulla ei ole käytettävissäni ulkomaalaistaustaisen työllisyysastetta, mutta sen on oltava varsin korkea, koska koko työikäisen väestön työllisyysaste on kolme prosenttiyksikköä korkeampi kuin Suomessa, vaikka tuon ikäisistä 29 % on ulkomaalaistaustaisia. Ulkomaalaistaustainen väestö näyttää työllistyvän Ruotsissa yhtä hyvin kuin suomalaistaustainen väestö Suomessa ellei jopa paremmin.

Ilman ulkomaalaisperäistä väestöä Ruotsin talous olisi suurissa vaikeuksissa. Vanhusväestön osuus olisi melkein 22 % eli paljon enemmän kuin Suomessa.