Pakolaisneuvonnan kannanotto ulkomaalaislain muutosesityksiin

Pakolaisneuvonnan kannanotto ulkomaalaislain muutosesityksiin 7.12.2009
Lausunto kokonaisuudessaan: Pakolaisneuvonnan lausunto ulkomaalaislain muutosesityksiin 1.12.2009 (pdf)

Pakolaisneuvonta ry antoi 1.12. lausunnon ulkomaalaislain muutosesityksistä eduskunnan hallintovaliokunnalle. Muutosesitykset koskevat turvapaikanhakijoiden työnteko-oikeutta, oikeutta perheenyhdistämiseen sekä iänmäärityksestä säätämistä.

Lakimuutosesitykset on laaditty sisäministeriön kesäkuussa 2009 julkaiseman Näkökulmia turvapaikkapolitiikkaan -selvityksen pohjalta. Sekä selvitys että muutosesitykset on tuotettu huomattavan nopealla aikataululla. Taustalla on kova poliittinen paine, jota ovat kasvattaneet hakijamäärien ja turvapaikkajärjestelmän kustannusten nousu.

Muutosesityksiä on laadittu ilman selkeää kuvaa esitysten todellisesta vaikutuksesta turvapaikanhakijamääriin tai niihin sisältyvistä oikeusturvariskeistä. Esimerkki itsetarkoituksellisesta turvapaikanhakijan aseman heikentämisestä on puuttuminen työnteko-oikeuteen. Vaikka hakijan mahdollisimman nopeasta työllistymisestä koituu pelkkää hyötyä ja säästöä kaikille osapuolille, pääsyä työmarkkinoille halutaan vaikeuttaa.


Turvapaikkapoliittisessa keskustelussa on yhä enemmän alettu puhua "vetotekijöiden karsimisesta" ja "signaalin lähettämisestä." Vetotekijöiksi on väitetty muiden muassa pitkiä käsittelyaikoja, rahana jaettavan toimeentulotuen määrää ja työnteko-oikeutta.

Ongelmana on keskustelun vääristyminen. Vetotekijäksi aletaan helposti nähdä myös se, että turvapaikkamenettely on kansainvälisten normien ja EU:n turvapaikkadirektiivien mukainen, eli hakemukset käsittellään yksilöllisesti ja vastaanotto-olosuhteet ovat asianmukaiset.

Kustannuksia kasvattavat eniten pitkät käsittelyajat. Pakolaisneuvonta katsoo, että pitkällä tähtäimellä turvapaikkajärjestelmän kustannuksia vähennettäisiin tehostamalla hakemusten käsittelyä, jonka tuloksena olisi entistä oikeusvarmempia turvapaikkapäätöksiä. Miksi toimeenpiteet eivät painotu turvapaikkamenettelyn tehostamiseen vaan hakijoiden oikeusturvan heikentämiseen?