Turun Sanomat/Ville Niinistö: Turvapaikkaa hakevien lasten etu asetettava etusijalle Pohjoismaissa 21.3.2010
Turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksista katoaa Pohjoismaissa joka vuosi useita satoja lapsia. Aina ei saada varmuutta siitä, minne he joutuvat ja mikä on heidän kohtalonsa, mutta monien tiedetään joutuvan ihmiskaupan tai muiden rikosten uhreiksi. Pohjoismaiden neuvosto katsoo, että lapsen etu on aina asetettava etusijalle, ja että YK:n lasten oikeuksien sopimusta tulee soveltaa ensisijaisesti silloin kun kansallinen lainsäädäntö on ristiriidassa sen kanssa.
Pohjoismaihin ilman huoltajaa tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden määrä on kasvanut voimakkaasti viime vuosina. Lapset ovat yksilöitä, joilla on usein varsin erilaiset, psyykkisesti raskaat ja traumaattiset taustat. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan kaikissa lasta koskevissa toimissa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.
Turvapaikkaa hakevien lasten oikeuksien turvaamiseksi tarvitaan pohjoismaista yhteistyötä ja uusia ratkaisuja. Siksi Pohjoismaiden neuvoston jäsenet esittivät Pohjoismaiden hallituksille Helsingin-istunnossa lokakuussa 2008 muun muassa, että nämä soveltaisivat Norjassa noudatettavia parhaita käytäntöjä eivätkä käännyttäisi ilman huoltajaa tullutta lasta maasta, ellei ole varmuutta siitä, että tällä on vastaanottajamaassa perheenjäseniä tai muuta verkostoa, jolla on sekä tahtoa että kykyä pitää lapsesta huolta.
Pohjoismaissa monet turvapaikanhakijat asuvat vastaanottokeskuksissa useita vuosia. Kaikki Pohjoismaat ilmoittavat, että turvapaikkahakemusten käsittelyssä otetaan huomioon humanitaariset näkökohdat, mutta että yleensä hakemukset käsitellään saapumisjärjestyksessä.
Koska pitkät käsittelyajat vaikuttavat erityisen voimakkaasti juuri lapsiin, me Pohjoismaiden neuvostossa emme ole tyytyväisiä käytäntöön. Meidän mielestämme olisi lapsen oikeuksien sopimuksen mukaista nopeuttaa lapsiperheiden turvapaikkahakemusten käsittelyä. Näin turvattaisiin lasten etu.
Monet turvapaikkaa hakevista lapsista tulevat sota-alueilta ja ovat saaneet vakavia traumoja. Tällöin ei vapaaehtoisten tukiperheiden apu riitä, vaikka joidenkin Pohjoismaiden käytänteet siihen perustuvatkin. Lasten edun mukaista olisi antaa lapsille pätevien ammattilaisten, kuten psykologien, tukea, niin että lapset saavat tarvitsemansa avun jo turvapaikanhakuprosessin varhaisessa vaiheessa.
On myös tärkeää, että turvapaikkaa hakevien lasten edustajaksi huoltajan puhevaltaa käyttämään valitaan lastensuojeluviranomaisen tai humanitaarisen järjestön edustaja, eikä sen viranomaisen työntekijää, joka käsittelee lapsen turvapaikkahakemusta. Asian juridinen käsittely ja lapsen edustaminen on pidettävä toisistaan erillään periaatteellisista syistä.
Tämä on tärkeää siksi, että lapsen edustajan on annettava lapselle paras mahdollinen huolenpito riippumatta siitä, onko lapsi esimerkiksi tullut maahan laillisena vai laittomana turvapaikanhakijana ja riippumatta muutenkin turvapaikkahakemuksen käsittelystä.
Eräs ryhmä, jota ei lasketa lapsiksi, mutta jonka usein unohdetaan tarvitsevan erityistä seurantaa, on 18–25-vuotiaiden ikäryhmä. Nuoret tarvitsevat toisenlaista tukea kuin lapset, mutta on tärkeää, etteivät Pohjoismaiden hallitukset unohda tämän helposti koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle putoavan ikäryhmän tarpeita. Opiskelu- ja työpaikkojen turvaaminen 18–25-vuotiaille nuorille luo osaltaan parempaa tulevaisuutta tälle ryhmälle.
YK:n lapsen oikeuksien sopimus on hyväksyttävä kaikkia lapsia koskevaksi, riippumatta lapsen alkuperästä, ja valtioiden vastuulla on huolehtia siitä, ettei lasten oikeuksia loukata. Pohjoismaiden viranomaisilla on vastuu varmistaa, että myös turvapaikkaa hakevien lasten oikeuksia puolustetaan.
Ville Niinistö, Pohjoismaiden neuvoston kansalais- ja kuluttajavaliokunnan puheenjohtaja ja kansanedustaja Helgi Hjörvar, Pohjoismaiden neuvoston presidentti ja islantilainen kansanedustaja