Kaleva: Maahanmuuton arvostelu ei aina ole rasismia

Kaleva/Markku Mantila: Maahanmuuton arvostelu ei aina ole rasismia 21.3.2010

Kulttuuritalo Valveella Oulussa puhuttiin torstaina rasismista. Salissa oli mukavasti väkeä. Todistetuksi tuli, että aihe on laaja - ja mahdottoman vaikea.

Panelistit ja yleisö selvisivät hyvin. Kärhämän ja nahistelun aiheita nousi esiin useita. Illan olisi pienellä provosoinnilla saanut helposti päättymään ilmiriitaan.

Kovin paine kohdistui perussuomalaisten sanavalmiiseen varapuheenjohtajaan Vesa-Matti Saarakkalaan. Perussuomalaiset on maahanmuuttokriittinen puolue, jota kovistellaan milloin kovemmin, milloin lievemmin.

Oli hyvä saada perussuomalaiset itse asiassa kuulluksi. Keskustelun sävy kertoi halusta käsitellä rasismia, joka kylläkin sai korostetusti maahanmuuton sisällön, suoraan mutta rakentavasti.

En huomannut kenenkään kävelevän Valveelta vihapäissään ulos. Jos ei maailma rasismin osalta valmiiksi tullutkaan, niin ainakin vähän helpotti.

Alun perin rasismi liitettiin ihonväriin, rasismi oli rotusortoa. Jos sattui väritykseltään olemaan muuta kuin valtaväestö, siitä ei ainoastaan huomautettu vaan väri johti monesti joko orjuuttamiseen tai toisessa päässä täysimittaiseen syrjintään, jopa hengenriistoihin.

Sittemmin rasismia on sanana käytetty kuvaamaan kaikkea mahdollista syrjintää, viimeisimpänä ikäsyrjintä, joka on sopivan määrän vuosirenkaita saavuttaneiden sysäämistä ulos töistä ja työmarkkinoilta.

Lisäksi rasismiksi määritellään paljon sellaista, joka ei rasismia ole. Jos sattuu pitämään humpasta mutta inhoamaan bongorumpujen tahdissa pomppimista, kyse ei ole rasistista.

Eikä sekään tee rasistia, että kieltäytyy mielistelemästä.

Rasismikeskustelu sai uutta vauhtia Helsingin Sanomien teettämästä mielipidemittauksesta, jonka mukaan 60 prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, ettei Suomeen pidä ottaa lisää maahanmuuttajia.

Syy tulokseen on ilmeinen: lama on vienyt tai uhkaa viedä toimeentulon kovin monelta. Julkinen talous nitisee kasvavien sosiaalimenojen paineessa.

Mittauksen tulosta selitettiin oitis rasismilla, vaikka väitän, ettei kyse ole siitä, paremminkin itsekkyydestä. Se on ihan oma syntilajinsa.

Maahanmuuttokeskustelua hallitsee raha. Puhutaan kustannuksista, joita pakolainen aiheuttaa. Hyötyjä ja haittoja punnitaan kuin kyseessä olisi kulutushyödyke tai sijoitus.

Tottahan se on, että suomalaiseen yhteiskuntaan otetun ulkomaalaisen ylläpitäminen tuottaa kosolti kustannuksia. Tämä saattaa olla täysin kielitaidoton eikä hänellä ole alkeellisillakaan ammatillisia valmiuksia.

Samoin on totta, että maahanmuuttajiin mahtuu niitäkin, joiden tarkoitusperät eivät ole täysin viattomat. Kysyä voi, mitä tekevät Suomessa Romaniasta ja Bulgariasta tulleet kerjäläiset.

He eivät ole pakolaisia, heidän lähtömaansa ovat turvallisia EU-maita, ja EU:lla on kyllä välineitä auttaa molempien vähävaraisia kotimaissaan. Molemmissa maissa todetut EU-rahojen väärinkäytökset vähentävät tehokkaasti hädänalaisia kohtaan osoitettua myötätuntoa.

Kun erilaiset tuet päätyvät huomattavilta osin rikollisjärjestöjen tileille, on vaikea perustella sen enempää suomalaisille kuin muillekaan rikkaiden EU-maiden veronmaksajille, miksi pitää romanialaisten ja bulgarialaisten kohdalla kaivaa kuvetta vieläkin syvemmältä.

Maahanmuuttoa kohtaan esitetty kritiikki on toisinaan ihan paikallaan - eikä ole silloinkaan rasismia.

Maahanmuuttokeskustelussa käsitteet menevät iloisesti sekaisin. On pakolaisia, kiintiöpakolaisia, turvapaikanhakijoita ja työnhakijoita. Kun nämä ryhmät niputetaan yhteen ja leimataan suomalaisen veronmaksajan rasitteiksi, syntyy epäluuloja, kyräilyä - ja lopulta sitä rasismia.

Pitäisi muistaa, ettei jokainen autoa Oulussa ajava tummaihoinen ole ajokkiaan varastanut, jokainen tummaihoinen ei ole kieli- tai ammattitaidoton työtön, eikä jokainen maahanmuuttaja elä yhteiskunnan avustuksilla. Mukana on paljon työn perässä Suomeen tulleita. He elättävät itsensä, lyhentävät asuntolainaansa ja maksavat veronsa.

Maahanmuuttajia ei suinkaan saisi arvioida pelkkinä kustannuksina tai rasitteina. Kunhan lama lopulta hellittää, työvoimapula näyttää koko voimansa. Suomelle tulee vielä kiire saada maahan osaavia ulkomaalaisia töihin.

Jokaista tänne pyrkivää ei tarvitse hyväksyä. Se ei ole rasismia, jos valitsee maahantulijat tai hyväksyy vain osaavia ja ammattitaitoisia tai sellaisia, joita Suomi on tekemiensä kansainvälisten sitoumusten nojalla lupautunut ottamaan.

Mutta ne, jotka Suomeen tulevat kenties jäädäkseen, pitäisi hyväksyä tasaveroisina, olkoonkin että hipiän hehku poikkeaa totutusta eikä puhe tule kuin täkäläiseltä.

Kukapa meistä täydellinen on.