Helsingin Sanomat: 1 300 euroa 12 neliöstä – Helsinki maksaa hätämajoituksesta miljoonia 20.3.2013
Kriisimajoituksen tarve Helsingissä kasvaa, mutta toistaiseksi ratkaisuna ovat kalliit huoneistohotellit
Maaliskuun valo pääsee ikkunasta sisään, mutta auki ikkunaa ei saa. Huoneilmassa on nukuttua yötä.
"Täällä ei ole ilmastointia", pahoittelee Jude Long, joka asuu Helsinginkadulla Alppiharjussa sijaitsevassa yksiössä.
Asunnon koko on 12 neliömetriä. Helsingin kaupunki maksaa asunnosta vuokraa noin 1 300 euroa kuukaudessa majoitusyritys Forenomille.
Long on asunut yksiössä tilapäismajoituksessa viime kesäkuusta asti. Asunnon hankki Helsingin sosiaalivirasto.
Intiasta Suomeen 1990-luvulla muuttanut ohjelmistoinsinööri kärsii vakavasta masennuksesta ja ahdistuksesta.
Helsingin kaupungin vuokra-asuntoa Long on jonottanut vuodesta 2000.
"Minulle sanotaan, että olen jonon kärjessä, mutta mitään ei tapahdu. Yksityisiltä markkinoilta on mahdoton saada asuntoa, jos on ulkomaalainen."
Longin asumisilanne on vain jäävuoren huippu. Vuosittain noin 900 ihmistä majoitetaan Helsingissä huoneistohotelleihin. Syynä on paheneva asuntopula: kaupungin vuokra-asuntoja jonottaa 25 000 ihmistä.
"Hietaniemen asumispalveluyksikköön voivat mennä yksinäiset, mutta lapsiperheitä sinne ei majoiteta. Perheille joudumme tarjoamaan usein tilapäismajoitusta", sanoo Helsingin nuorten palvelujen ja aikuissosiaalityön johtaja Leila Palviainen.
Lain mukaan ketään ei saa jättää taivasalle.
Hätämajoituksen tarve vain kasvaa. Vuonna 2011 Helsinki vuokrasi tilapäisasuntoja 4,6 miljoonalla eurolla, viime vuonna jo 6,4 miljoonalla. Yli puolet kuittaa Forenom, joka on henkilöstöfirma Baronan tytäryhtiö.
"Kaikki netistä löytyvät asunnot ovat käytettävissä. Forenomilla on ollut laajin tarjonta."
Virastolla ei ole muuta vaihtoehtoa, Palviainen sanoo. "Meitä voi osoittaa sormella, mutta haluan nähdä sen tahon, joka neuvoo, mitä teemme."
Kriisiasuntoa tarvitsevista yhä useampi on maahanmuuttaja.
Toinen iso ryhmä ovat lapsiperheet. Asuntoloita on viime vuosina muutettu tukiasunnoiksi, mutta perheiden ahdinkoon keinot eivät ole purreet.
Eikä majapaikan tarve jää useinkaan tilapäiseksi. Virastossa huomattiin, että 60 perheen satunnaisotannalla asumisaika on keskimäärin 400 päivää.
Jude Long on etsinyt itse tilavampaa asuntoa, jotta Oulussa asuva tytär voisi viettää kesän Helsingissä. Huoneita on löytynytkin, jopa halvempia, mutta toistaiseksi sosiaalitoimisto ei ole vastannut ehdotuksiin.
Yksiön katosta putoilee maali. Kerran kahdessa viikossa Forenomin tarkastaja tulee etukäteen ilmoittamatta. Vaatteet lattialla aiheuttavat häätöuhan.
"Koko ajan saa pelätä, että menettää tämänkin."
Jatkuvat asumisjärjestelyt eivät kuuluisi sosiaalityöntekijöille, Leila Palviainen huomauttaa.
"Se on muusta ihmisten tukemisesta pois. Virastoa on syyllistetty, mutta olemme toimineet lakiin perustuen ja ihmisiä heitteille jättämättä."