HS: Jopa puolet pääkaupunki­seudun siivoojista maahanmuuttajia

Helsingin Sanomat: Jopa puolet pääkaupunki­seudun siivoojista maahanmuuttajia 10.3.2013

Hoitajia Venäjältä, rakennusmiehiä Puolasta, bussi- kuskeja Somaliasta. Näillä aloilla tapaa yhä useammin ulkomaalaisen työntekijän. Eivätkö tietyt työt enää kelpaa suomalaisille? Kysyimme asiantuntijoilta ja maahanmuuttajilta.

On ammatteja, joissa kantasuomalainen on yhä harvinaisemmaksi käyvä otus. Ilmiöstä saa maistiaisen matkustamalla Helsingin busseissa. Yli 40 prosenttia kuskeista on ulkomaalaistaustaisia – kotoisin Virosta, Venäjältä, arabimaista ja Somaliasta.

Vielä enemmän ulkomaalaistaustaisia työntekijöitä voi olla siivousalalla. Tarkkaa tilastoa ei ole, mutta mahdollisesti jo puolet siivoojista pääkaupunkiseudulla on syntynyt muualla kuin Suomessa.

Suomalaista rakennusmiestäkin saa paikoin hakemalla hakea. Verohallinnon mukaan vuonna 2010 ulkomaalaisten osuus rakennusalan työntekijöistä oli Uudellamaalla jo 25–30 prosenttia.

Perässä tulee sosiaali- ja terveysala. Toistaiseksi ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden määrä näillä aloilla on vielä melko matala: noin 3–4 prosenttia. Työministeriön arvion mukaan alalle tarvitaan kuitenkin 20 000–59 000 uutta työntekijää vuoteen 2025 mennessä.

Varsinkin ulkomaalaisten hoitajien osuus saattaa kasvaa, kun otetaan huomioon Tehyn arvio, jonka mukaan 30 000 suomalaista sairaanhoitajaa ja lähihoitajaa on jättänyt alan.

Eivätkö nämä työt enää kelpaa kantasuomalaisille?

Selityksiä ilmiöön on yhtä monta kuin on vastaajiakin.

Elinkeinoelämän Keskusliitto EK ei säästele suomalaisia arviossaan.

"Ilmiötä selittää muun muassa suomalaisten riittämätön ammattitaito ja työkyky, sosiaaliset ongelmat kuten päihteiden käyttö sekä heikko työmotivaatio", sanoo EK:n maahanmuuttoasiantuntija Riitta Wärn.

Wärn moittii erityisesti Suomen löyhää sosiaaliturvajärjestelmää, joka mahdollistaa valinnan työn antaman toimeentulon ja sosiaaliturvan välillä.

"Jokaisella tuntuu olevan tuttava, joka on mieluummin työttömänä kuin tekee itselleen epämieluisaa ja kannattamatonta työtä. Nykyinen hyvä elintaso ei voi säilyä, ellei jokainen työkykyinen ja -ikäinen myös tee töitä", Wärn sanoo.

Kun samaa asiaa kysytään Suomen ammattiliittojen keskusjärjestöltä SAK:lta, näkökulma heittää kuperkeikan. SAK:n mukaan Suomessa ei ole eritystarvetta maahanmuuttajatyövoimalle.

"Työnantajat haluavat rekrytoida ulkomaista työvoimaa aloille, joilla he väittävät olevan työvoimapula. Näille aloille ei usein saada suomalaisia työntekijöitä, koska palkalla ei yksinkertaisesti tule toimeen, työolot ovat huonot ja työsuhteet osa-aikaisia", sanoo SAK:n maahanmuuttoasiantuntija Eve Kyntäjä.

Varsinkin siivoojan ja bussikuskin työssä palkkaus ja työn yleinen arvostus laahaavat pohjalla, vaikka molemmat työt ovat raskaita ja fyysisesti vaativia. Uudenmaan työ- ja elinkeinotoimiston viestinnän asiantuntija Marina Misukka uskoo, että yksi syy joidenkin alojen maahanmuuttajistumiseen on juuri tämä.

"Suomalaiset kokevat ehkä, että he ansaitsevat saman summan rahaa helpommallakin ja siistimmässä ympäristössä. Kuten myyntitehtävissä, joita on varsin paljon tarjolla, mutta jotka puolestaan vaativat sujuvan suomen kielen taidon", Misukka sanoo.

Tiettyjen alojen maahanmuuttajistuminen on osa laajempaa työelämän rakennemuutosta, sanoo Työ- ja elinkeinoministeriön neuvotteleva virkamies Pekka Tiainen.

"Rakennemuutos merkitsee sitä, että saatetaan menettää parempipalkkainen työ. Kynnys mennä omaa alaa ja koulutusta vastaamattomaan alemman palkkatason työhön voi olla suuri."

Ulkomailta tulevat sen sijaan voivat tyytyä helpommin huonompiin työehtoihin.

"Näin tapahtuu siksi, että vertailukohtana on heidän palkkatasonsa lähtömaassa. Tai sitten he ovat joutuneet lähtemään huonojen olojen tai jopa sodan takia, ja riittää kun saa jotain elämiseen. Tämä on kansainvälisen liikkuvuuden suuri kysymys tällä hetkellä. Ajanoloon vapaa työvoiman liikkuvuus pienentää palkka- ja sosiaaliturvaeroja maiden välillä", Tianen toteaa.