Ilkka: Pakolaisnaiset avaavat suomalaisten silmiä rasismille ja väkivallalle

Ilkka, pääkirjoitus: Pakolaisnaiset avaavat suomalaisten silmiä rasismille ja väkivallalle 8.3.2013

Kansainvälisen naistenpäivän tienoilla on vuodesta 1998 lähtien valittu ja palkittu Vuoden pakolaisnainen.

Siinä missä suomalaiset naiset taistelevat paikastaan ja arvostuksestaan politiikan ja talouselämän toimijoina, pakolaisnaiset ovat joutuneet taistelemaan pakolaisleireillä omasta ja perheenjäsentensä tai heimolaistensa hengestä.

Vuoden pakolaisnainen on yleensä malliesimerkki suomalaiseen yhteiskuntaan sopeutujasta. Hän ei ole saanut erityiskohtelua, vaan on joutunut kohtamaan monesti nurjaakin suhtautumista, eli samanlaista kuin muutkin pakolaiset.

Suomessa pakolaisten sinnittely hengissä pysymiseksi on vaihtunut usein taisteluksi arkipäivän rasismia vastaan. Siinä palkitut naiset ovat jaksaneet seistä eturivissä, ja myös menestyneet.

Viime vuoden pakolaisnainen, Afganistanista Iranin pakolaisleirin kautta Seinäjoelle lääkäriksi päätynyt Malalai Rahim on halunnut avata suomalaisten silmiä näkemään naisten elämää sodan kurimuksessa. Raiskaukset, väkivalta ja epäinhimilliset olot ajavat pakolaisia pois synnyinmaastaan, eivätkä suinkaan uuden kotimaan sosiaalietuudet.

Rahimin seuraajaksi tämän vuoden pakolaisnaiseksi valittu burmalainen Mi Mi Po Hti tunnustaa, että vuosien metsissä piileskelyn ja thaimaalaisen pakolaisleirin jälkeen tulo Suomen pimeään pakkastalveen oli järkytys (Pakolainen 1/2013). Kukaan ei ollut kertonut kylmyydestä.

Mi Mi Pon viesti muille pakolaisille on, että Suomessa on varauduttava kohtaamaan rasismia. Pakolaisilla on oikeuksia, mutta myös velvollisuuksia. On tärkeää tehdä työtä ja maksaa veroja.

Pakolaisnaisten ydinsanoma tiivistyy siihen, että tulevaisuuden eteen on nähtävä vaivaa. Vieraassa maassa se tarkoittaa kielen, kulttuurin ja yhteiskunnan opiskelua.

Tänään vietettävän naistenpäivän kansainväliseksi teemaksi on YK julistanut naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan lopettamisen. Teema on tarpeellinen joka puolella maailmaa, eikä vähiten hyvinvointivaltiossamme Suomessa.

Suomalaiset eivät näänny pakolaisleireillä. Heille oma koti voi olla hengenvaarallinen paikka. Parisuhteessa elävistä naisista joka viidettä on oma puoliso pahoinpidellyt ja noin 50 000 lasta pahoinpidellään joka vuosi.

Naistenpäivä on otollinen hetki antaa tunnustusta lasikattojen särkijöille ja myös kahvinkeittäjiksi ylistämällä alistetuille.

Todellista huomiota ja tekoja tarvitaan siellä, missä pieniä tyttöjä ja aikuisia naisia ahdistetaan nyrkeillä ja aseilla. Euroopan neuvoston laatima Istanbulin kansainvälinen sopimus pyrkii torjumaan perheväkivaltaa. Suomi ratifioikoon sopimuksen pikimmiten.