Kansan Uutiset: Äärioikeiston tavoitteena pelon ilmapiirin luominen

Kansan Uutiset: Äärioikeiston tavoitteena pelon ilmapiirin luominen 25.3.2013

Kenen asioilla äärioikeistolaisten ryhmien edustajat liikkuvat? Onko niillä muuta päämäärää kuin pelon ilmapiirin lietsominen eri ihmisryhmien välille? Ja entä sitten, minne siitä eteenpäin?

Jyväskylän kirjamessuilla lauantaina pidetyssä yleisen historian professori Jorma Tiaisen (1932–2010) muistoseminaarissa etsittiin vastauksia poliittisten ääriliikkeiden ilmestymiseen Suomen poliittiselle kartalle Feniks-linnun tavoin.

Ennen seminaarisaliin menoa jokainen osanottaja tarkastettiin vartijoiden toimesta. Tässäkö tulevaisuuden sinivalkoisen Suomen ihannetila?

VTT Miika Siironen muistutti, että ääriliikkeet IKL ja kommunistit keräsivät 1920–30 -luvuilla 10–20 prosentin kannatuksen. Molemmat suunnittelivat demokratian korvaamista toisenlaisella vallankäytöllä.

Siirosen väitöskirja Valkoinen Suomi analysoi Lapuan liikkeen merkitystä sotienvälisessä Suomessa.

– Kalstalaiset oli jääkärikapteeni Arvi Kalstan 1940 perustama kansallissosialistinen ryhmä, jossa oli noin tuhat jäsentä. Sen päämääränä oli suomalaisten hyvinvoinnin parantaminen positiivisia rotuominaisuuksia korostamalla.

Siirosen mukaan pitkällä tähtäimellä tarkastellen elämme rauhallista, ääriliikkeistä vapaata aikaa, jos suhteutamme ääriliikkeiden olemassaolon menneisyyteen.

Suomessa elettiin 1920-luvulla hyvin väkivaltaista aikaa kansalaissodan jälkeen poliittisesti kahtiajakautuneessa tilanteessa.

– Keväällä 1932 Suomessa yritettiin Lapuan liikkeen toimesta sotilasvallankaappausta, jota oikeuslaitos katsoi läpi sormiensa. Aktiivista liikehdintää oli Mäntsälässä, Seinäjoella ja Jyväskylässä.

Kapinallisten mielestä hallitus ei ollut tehnyt kaikkia tarpeellisia toimia kommunismin hävittämiseksi, joten hallituksen oli erottava ja uuden astuttava tilalle.

Mottona oli ”parempi kulkea laittomuuksien kautta laillisuuteen kuin laillisuuden kautta laittomuuteen.”

Länsimaiden perikato

Professori Tarmo Kunnakselta ilmestyy syksyllä teos Fasismin lumous, jossa hän tarkastelee älymystön suhdetta 1920–30 -lukujen fasismiin.

Kunnaksen mukaan ranskalaisten kirjailijoiden piirissä 15–20 prosenttia oli fasismin tukijoita.

– Suomessa Saksan ystävät ja natsit olivat eri henkilöitä. Esimerkiksi V.A. Koskenniemi tai Maila Talvio eivät olleet natseja vaan Saksan ystäviä.

Kunnaksen mukaan monet käsitykset perustuvat erheelliseen politiikan käsitykseen, koska aatteet ovat kierrätystavaraa. Ne eivät ole staattisia, samana pysyviä ilmiöitä vaan merkitsevät eri aikoina eri asioita.

– Luovat ihmiset ovat radikaaleja ja haluavat laittaa kaiken uusiksi. Stalinismi oli äärimmäisen suosittua 1930-luvulla. Erilaiset älymystön luomat myytit kuten länsimaiden perikato ymmärrettiin eri maissa hyvin eri tavoin.

– Politiikka on suurelta osin myyttejä, joita toimittajat ja poliitikot luovat. Mielestäni kansojen välillä on tapahtunut suurta edistystä sadan vuoden aikana, mitä esimerkiksi ennen ensimmäistä maailmansotaa ajateltiin naapurikansoista. Kuitenkin olemme tyhmän pahan kourissa. Vallanpitäjiä uhkaa aina kovettumisen vaara.

Tavoitteena pelon ilmapiiri

Dan Koivulaakso on yksi Äärioikeisto Suomessa -kirjan kirjoittajista. Työskennellessään useita vuosia pakolaistyössä, hän seurasi maahanmuuttokritiikin muutosta. Hänen mukaansa Suomessa on hyvin monenlaisia äärioikeistolaisia ryhmiä, kuten oikeistoradikaalit populistiset ryhmät sekä avoimen fasistiset ryhmät.

– Pienikin ryhmä pystyy muutamalla teolla luomaan pelon ilmapiiriä. Tähän tietyt ryhmät pyrkivätkin, vaikka muuten niistä ei tulekaan merkittäviä poliittisia vaikuttajaryhmiä.

Koivulaakson mielestä on tärkeää puhua tarkemmin ääriliikkeistä, mitä esimerkiksi äärioikeistolla tarkoitetaan.

– On tärkeä tutkia, tuottaako eri ryhmien nousu tilaa toisille ääriryhmille, mikä on niiden keskinäinen vaikutussuhde. Äärioikeistolaiset liikkeet yrittävät luoda yhä voimakkaampia vastakkainasetteluja eri ihmisryhmien välille.

Maahanmuuttokriittisyys luo toiseutta

Suomen Pen-yhdistyksen johtokunnan jäsen Iida Siimes korosti, että kaikista asioista pitää pystyä julkisesti puhumaan. Miksi kuitenkin maahanmuuttokriittisyyteen pitää kiinnittää erityistä huomiota?

Siimeksen mukaan taustalla on ihmiskunnan suurin kysymys: Miten sodat voidaan ehkäistä? Tärkeintä tässä on se, että eri ihmisryhmiä ei usuteta toisiaan vastaan. Esimerkiksi natsien toteuttama juutalaisten tuhoaminen on tarkimmin suunniteltu tappokoneisto, minkä ihmiskunta on tähän mennessä kehitellyt.

– Tämä onnistui muun muassa siksi, että juutalaisista ei puhuttu ihmisinä, uhreina, vankeina vaan materiaalina. Virkamiehet etäännyttivät ihmisyyden, vartijat ja vangit eivät saaneet katsoa toisiaan silmiin. Samaan tapaan maahanmuuttokriittisyys luo vahvasti toiseutta.

Kirjailija Rosa Meriläinen kertoi Nainen punainen –romaaninsa taustoja, miten 15–19 -vuotiaat tamperelaiset tehtaantytöt perustivat 1918 naiskomppanian ja taistelivat urhoollisesti asiansa puolesta.

– Ensimmäinen maailmansota ja Venäjän vallankumous oli luonut ilmapiirin, että parempi ja oikeudenmukaisempi maailma toteutetaan aseilla. Onneksi suomalainen poliittinen keskustelu on vielä aika salonkikelpoista. Eri puolueiden kansanedustajat ovat puheväleissä keskenään.