Suomen Kuvalehti: Suomessa kukkii äärioikeistolainen ajatusmaailma – sallivampaa kuin muualla Euroopassa

Suomen Kuvalehti: Suomessa kukkii äärioikeistolainen ajatusmaailma – sallivampaa kuin muualla Euroopassa 13.7.2015

Ryhmät hakevat kannatusta sanoutumalla irti rotuopista, sanovat tutkijat.

Suomessa suhtaudutaan maltillisempaan äärioikeistoon ja sen ajatuksiin sallivammin moneen muuhun Euroopan maahan verrattuna, sanoo Jyväskylän yliopiston tutkijatohtori Tommi Kotonen.

Nettikeskustelujen perusteella voi hänen mukaansa huomata, että suomalaiset eivät tuomitse äärioikeistolaista ajattelua yhtä vahvasti, kuin esimerkiksi ruotsalaiset.

”Verrattaessa ruotsalaisten suhtautumista Ruotsidemokraattien (Sverigedemokraterna, SD) kaltaisiin tahoihin, on vastarinta länsinaapurissa huomattavasti kärkevämpää.”

Norjassa on Kotosen mukaan herätty radikaalimman äärioikeiston nousuun etenkin Breivikin terrori-iskun jälkeen.

”Tanskalaisten suhtautuminen taas tulee lähemmäs Suomea. Heillä on maltillisen äärioikeiston edustajia parlamentissakin.”

Suomalaisten suhtautuminen äärioikeiston ajatuksiin voi Kotosen mukaan olla selitettävissä historiallisilla tekijöillä.

”Meillä on jossain määrin vahvempi nationalistinen perinne, mikä tekee äärioikeistolaisesta ajattelusta hyväksyttävämpää.”

Kylmän sodan aikaisten kommunististen järjestöjen puheet fasismin uhasta menivät Kotosen mielestä joskus hieman ylikin. ”Yhä edelleen verkkokeskusteluissa saatetaan herkästi antaa vastaväittelijälle stalinistin leima.”

Radikaalimmasta äärioikeiston siivestä keskusteltaessa suomalaisten suhtautuminen on Kotosen mukaan kuitenkin muiden Pohjoismaiden tavoin selvän kielteistä.



Suomalaisen äärioikeiston keskuudessa onkin viime aikoina pyritty hiomaan terävimpiä kulmia. Osa on pyrkinyt sanoutumaan irti uusnatsismiin kuuluvasta rotuopista. Tällä on pyritty lähinnä lisäämään valtavirran kannatusta.

Muun muassa 1990-luvun lopulla perustettu Suomen Sisu tahtoo selvästi tehdä pesäeroa kansallissosialismiin ja fasismiin. Tampereen yliopiston oikeistoradikalismiin perehtynyt historiantutkija Jussi Jalonen sanoo, että aikaisemmin yhdistys oli pikemminkin rotuoppien viljelyyn ja salonkirasistisiin mietiskelyihin keskittyvä liike.

”Se on myös erilaisten ’poliittisesti epäkorrekteiksi’ miellettyjen asioiden kanssa flirttaileva, äärioikeistolainen ja muukalaisvihamielinen liike, Jalonen luettelee.

Puheet rodusta ovat korvautuneet puheilla geneettisestä perimästä. Etninen jaottelu ja kansojen sekoittumisen estäminen ovat Kotosenkin mukaan aikaisemmin olleet vahvasti mukana Suomen Sisun ohjelmassa.

”Sisun toiminta keskittyy tällä hetkellä toiminnan muuttamiseen salonkikelpoiseksi. Räikeimpiä ja radikaaleimpia ilmaisuja on pyritty nyt siistimään”, Kotonen sanoo.

Sisun verkkosivujen mukaan yhdistys uusii parhaillaan periaateohjelmaansa. Sen itsensä mukaan kansallismielinen perusnäkemys säilyy ennallaan, mutta se muotoillaan uudelleen ”pahantahtoisten karikatyyrien vähentämiseksi”.

”Kun asia paketoidaan siistimmin, on aihetta huomattavasti helpompi lähestyä”, Kotonen sanoo.

Sisun piirissä aktiiveja on muutama kymmenen, mutta verkkokeskustelujen perusteella sillä on Kotosen mukaan melko laajalti kannatusta.

Tämä näkyy esimerkiksi Hommafoorumilla, joka on läheisesti kytköksissä Suomen Sisuun. Foorumilla on nykyisin jo lähes 10 000 jäsentä.

”Sitä voi kutsua suomalaisittain jo melko aktiiviseksi keskustelufoorumiksi, vaikka jäsenet ovatkin kertyneet pitkän ajan kuluessa”, Kotonen sanoo.



Suomalaisen äärioikeiston radikaaliryhmät muodostuvat pääosin uusnatsismiin ja rasistiseen skinhead-perinteeseen pohjautuvista pienistä ja paikallisista kerhoista, joita löytyy useista suomalaisista kaupungeista.

Skinheadien alakulttuurille leimallisia on liikkeiden nojaaminen usein vahvasti rasistiseen ideologiaan. Kotosen mukaan uusnatseiksi voi luokitella henkilön, joka kannattaa kansallissosialismia.

”Vastarintaliikkeen kaltaisista militanteista liikkeistä puhuttaessa suomalaisen verkkokansan reaktiot vaihtelevat lähinnä naureskelusta kauhisteluun”, Kotonen sanoo. Suurin osa pitää niitä hyvin merkityksettömänä ilmiönä.

Tyypillinen suomalainen uusnatsi tai skinhead on Kotosen näkemyksen mukaan useimmiten 15–30-vuotias mies, yleensä kaupunkilainen. Koulutus- ja työtausta on usein katkonainen ja taustalla on sosiaalisia ja muita ongelmia.

”Nämä ovat tyypillisesti elementtejä, jotka altistavat radikaaleille ideologioille muutoinkin.”

Sisäministeriön mukaan nuorilla on usein taustallaan jo aiempaa rikollisuutta ja alkoholin sekä päihteiden käyttöä.

”Toki skineissä on muunkinlaista väkeä. Moni on suuntautunut pikemminkin alakulttuuriin kuin itse politiikkaan.”

Skiniporukoihin päädytään usein myös musiikin kautta poliittisten ideologioiden pariin.



Kansallissosialistinen uusnatsijärjestö Suomen vastarintaliike (SVL) kertoo omilla verkkosivuillaan tavoitteekseen suojella suomalaista historiaa, kulttuuria ja suomalaista identiteettiä. SVL näkee uhkana Suomen kansan sulautumisen muiden rotujen ja kansojen kanssa.

SVL tekee poikkeuksen paikallisiin skinhead-kerhoihin poliittisuudellaan.

Propagandaa levittävän oman lehtensä ja verkkosivujensa, Kansallisen Vastarinnan, lisäksi SVL järjestää paikallisia ”lippuvartioita” ja mielenilmauksia.

SVL on myös valtakunnallisesti organisoitunut ja paikallisia ryhmiä hierarkkisempi. SVL:n jäsenistö on paikallisia skinheadeja vanhempaa ja jäseniksi hakeutuu usein ”tavallisia keskiluokkaisia kansalaisia.”

SVL:n aktiivisia jäseniä löytyy ympäri Suomea ja paikallisryhmiä toimii kuudessa eri kaupungissa. Kymmenisen vuotta toimineen liikkeen jäsenmäärä on viime aikoina kasvanut jonkin verran, mutta kovin laajalle sisäministeriö ei usko aatteen Suomessa leviävän.

Rajat ylittävä yhteistyö ja toiminta kuitenkin tuottavat hedelmää. Vierailuja tehdään Suomen vastarintaliikkeen emojärjestön, ruotsalainen Svenska motståndsrörelsen (SMR) ja SVL:n välillä puolin ja toisin.

Kotosen mukaan Pohjoismainen yhteistyö juontaa juurensa jo kylmän sodan aikaan.

SVL:n perustaja Henrik Holappa kävi aikanaan kirjeenvaihtoa äärioikeistolaisen ja kansallissosialistisen The Order -järjestöön kuuluneen Richard Scutarin kanssa. Scutari istui tuohon aikaan vankilassa erinäisistä järjestötoiminnan yhteydessä tehdyistä rikoksista.

Scutarin kautta Holappa sai yhteyden Ruotsin Vastarintaliikkeeseen ja perusti tämän innoittamana myös Suomen osaston.
Ruotsalaisen Vastarintaliikkeen (SMR) jäseniä on tuomittu vakavista pahoinpitelyistä, murhista ja muista rikoksia. Ruotsissa liike on nähty maan vakavimmaksi sisäiseksi turvallisuusuhaksi.



Sisäministeriön vuoden 2014 tilannekatsauksessa todetaan, että valtaosa ääriliikkeiden tekemistä rikoksista koostuu skinheadien spontaaneista väkivallanteoista, jotka kohdistuvat koko väestöön.

Vaikka äärioikeiston radikalisoituminen on Suomessa kaiken kaikkiaan vähäistä, on sisäministeriö luokitellut SVL:n ”potentiaalisesti vaaralliseksi”.

Suomessa SVL:n vaarallisuus koetaan Kotosen mukaan lähinnä paikallisina uhkakuvina ja väkivaltaisina yhteenottoina poliittisten vastustajien kanssa. SVL seuraa tarkasti, mitä antifasistit tekevät, ja toisinpäin.

SVL kiistää edistävänsä väkivaltaa, mutta Kotosen mielestä koko liikkeen idea pohjautuu vastarinnan ja taistelun periaatteelle.

”Tekemisessä on militaristinen sävy, eikä liike kiistä olevansa valmis väkivaltaiseen itsepuolustukseen.”

SVL näkee olevansa vastarinnassa valkoisen rodun, perinteisten arvojen ja pohjoismaisen kulttuurin puolesta.

Muun muassa Jyväskylän kirjastossa äärioikeistoa käsittelevän kirjan keskustelutilaisuudessa sattunut puukotustapaus tammikuussa 2013 on yhdistetty SVL:een.

Äärioikeiston aktivoituminen ja näkyvyys ovat saaneet myös antirasistit ja -fasistit nostamaan päätään. Suomessa äärivasemmistolaisessa liikehdinnässä on kuitenkin ollut radikaalia antifasistista toimintaa vain vähän moniin Euroopan maihin verrattuna.

Muun muassa Ruotsilla on ollut huomattavasti pidempi traditio antifasistien järjestäytyneessä toiminnassa, sekä verkossa että katutasolla.

”Ruotsissa muun muassa Stiftelsen Expo on kerännyt ja julkaissut aineistoa muukalaisvihamielisistä ja suvaitsemattomista tahoista jo vuosikausien ajan.”

Suomesta ei vastaavaa toimintaa löydy. Meillä radikaalin äärioikeiston ryhmät tosin ovat pienempiä kuin Ruotsissa, Kotonen sanoo.



Jalosen mielestä Suomessa esiintyy myös eräänlaista hienostunutta kulttuurifasismia, joka näyttäytyy tavallaan korkeakulttuurisena.

Hän lisäisikin perinteiselle suomalaisen äärioikeiston kartalle kolmannen alaryhmän uusnatsien ja islaminvastaisten rinnalle.

Muun muassa vuonna 2012 perustettu kansallismielinen ja moniarvoisuutta kritisoiva Sarastus-lehti pyrkii omien verkkosivujensa mukaan ”tuomaan esiin sumeilemattomia, epäsovinnaisia ja tuoreita näkökulmia, ylittämään kipurajankin tarvittaessa.”

”Se on olevinaan jonkin sortin äärioikeiston Parnasso-lehti”, Jalonen sanoo.

Sarastuslaisten keskuudessa on Kotosen mukaan aatehistoriallista harrastuneisuutta.

”Piireissä keskustellaan fasismin ja kansallissosialismin rinnan kulkeneesta konservatiivisen vallankumouksen traditiosta”, Kotonen sanoo.

”Sarastuksen päätoimittaja, esseisti Timo Hännikäinen on sanonut näkevänsä fasismissa paljon positiivisiakin piirteitä. Tavoitteita, joista Sarastuksen joukko on varmasti yhtä mieltä, ovat kansallisten perinteiden ylläpitäminen ja etninen yhtenäinen kansallisvaltio.”

Hännikäinen piti hiljattain puheen Eugen Schaumanin haudalla järjestetyssä muistotilaisuudessa. Suomalaiset uusnatsit olivat näkyvästi edustettuina samassa tapahtumassa.

Paikalla oli myös kohun nostattamana perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immonen, joka on Jalosen mielestä viime aikoina innostunut yhä enemmän Sarastuksen aatteista ja julistuksista.

Juhannuksena päätoimittaja Hännikäinen taas aiheutti pahennusta julkaisemalla Naisasialiitto Unionin ja Naisten Linjan Facebook-sivuilla epäsovinnaisia viestejä, joita hän puolusteli jälkeenpäin humalalla.