Yle: "Eläkeläiset raiskaavat yrittäjiä enemmän" ja muita totuuksia raiskauksista

Yle: "Eläkeläiset raiskaavat yrittäjiä enemmän" ja muita totuuksia raiskauksista 5.7.2015

Viime viikkoina käyty raiskauskeskustelu on oiva esimerkki siitä, miten tilastot tavataan kaivaa aina esiin, kun ongelmalle halutaan antaa kasvot. Mutta ovatko tilastot koko totuus, pohtii toimittaja Ella Mikkola.

Tilastot osoittavat, että raiskaajat ovat useimmiten nuoria, alle 30-vuotiaita suomalaismiehiä. Suurin osa raiskausrikokseen syyllistyvistä elää alle 2 500 euron vuosituloilla. Eläkeläiset raiskaavat yrittäjiä enemmän ja ellei raiskaaja ole suomalainen, hän on todennäköisesti Euroopasta tai Aasiasta. Kaikki tämä selviää Tilastokeskuksen vuoden 2014 rikos- ja pakkokeinotilastosta, jossa on listattu erilaisia muuttujia selvitettyihin rikoksiin syylliseksi epäiltyjen osalta.

"Eläkeläiset raiskaavat yrittäjiä enemmän" kerää varmasti otsikkona valtavasti huomiota ja klikkauksia netissä. Tällaista otsikkoa kirjoittaessaan toimittaja tai bloggaaja tietää jo, että luvassa on mehevää somekeskustelua ja kärkipaikka luetuimpien juttujen joukossa. Otsikko on suorastaan taivaanlahja, sillä sen alkuperää ei tarvitse kyseenalaistaa. Tietohan on totta, koska se perustuu tilastoon.

Raiskauskeskustelu on oiva esimerkki siitä, miten tilastot tavataan kaivaa aina esiin, kun ongelmalle halutaan antaa kasvot. Parhaimmillaan tilastot avaavat silmämme, pahimmillaan tilastot kohdistavat katseemme epäolennaisuuksiin. Mitä selkeämmät kasvonpiirteet tilastoista löytää, sen parempi. Kun raiskaajalle antaa ensin kasvot, on raiskaajaa myös helpompi tuijottaa vihaisesti suoraan silmiin.

On aivan perusteltua mainita, että raiskaaja on ulkomaalaistaustainen, koska tilastothan osoittavat, että ulkomaalaisten tekemien raiskausrikosten määrä on prosentuaalisesti isompi kantasuomalaiseen väestöön nähden. Samalla tavalla olisi perusteltua aloittaa uutinen näin: "köyhä suomalaismies raiskasi naisen" ja kertoa uutisen yhteydessä, että suurin osa raiskaajista elää alle 2 500 euron vuosituloilla. Kaikki tämä on perusteltua, sillä se on totta, ainakin tilastojen valossa.

Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutissa suunnittelijana työskentelevän Hannu Niemen mukaan raiskaus on rikoksen muotona yksi vaikeimmin tilastoitavista. Tilastojen taakse jää nimittäin merkittävä määrä piilorikollisuutta.

Niemen mukaan arviolta 0,2– 2 prosenttia väestöstä joutuu yhden vuoden aikana jonkinlaisen seksuaalirikoksen uhriksi, eli luvuiksi muutettuna noin 50 000– 100 000 uhria vuodessa. Tilastoituja raiskausilmoituksia oli viime vuonna 1 009, eli vain muutama prosentti oletetusta kokonaisrikollisuudesta. Ulkomaalaisten ja 2 500 euron tuloilla elävien osuus tästä, tiedossa olevasta muutamasta prosentista, on lukumääräisesti muutamia satoja.

Tilastot eivät valehtele. On totta, että tilastoissa näkyvät parisataa pienituloista, ja parisataa ulkomaalaista, kuuluvat kaikki raiskausrikoksesta epäiltyjen joukkoon. Totta on myös se, että suurin osa raiskaajista ei päädy näihin tilastoihin. Siitä, keitä tilastojen ulkopuolelle jäävät ovat, ei ole tietoa. Heidän kasvonpiirteensä tunnistavat vain ne, jotka ovat joutuneet heidän raiskaamakseen.

Kaikkien, jotka pohjaavat tietonsa tilastoihin, kannattaa pitää mielessä se, että tilastojen takaa löytyy aina jotain suurempaa. Tilastopylväät eivät kerro tarkemmin, miksi eläkeläiset näyttäytyvät tilastossa isompana ryhmänä kuin yrittäjät tai sitä, mikä selittää ulkomaalaisten suhteellisesti suurempaa määrää rikoksesta epäiltyjen joukossa. Näiden kysymysten esiin nostaminen on median ja median kuluttajien tehtävä.

Kun löydämme yhdet silmät, joihin tuijottaa vihaisesti, unohdamme suurimman ongelman, eli sen, että tässä maassa raiskataan, eikä suurin osa raiskaajista joudu koskaan tilille teoistaan.