Suomenmaa: Ulkomailta tulevat eivät ole Suomen pääongelma

Suomenmaa, pääkirjoitus: Ulkomailta tulevat eivät ole Suomen pääongelma 31.7.2015

Kansanedustaja Olli Immosen (ps.) kirjoituksen nostattama keskustelu on saattanut antaa monelle kansalaiselle mielikuvan, jonka mukaan maahanmuuttokysymykset olisivat nyt Suomen pääongelma.

Sellaiset ajatukset ovat pötyä.

Suomen tärkein kysymys on saada maan talous taas jaloilleen. Työttömyys kasvaa. Suomi velkaantuu yhä. Tarvitaan suuria energiapolitiikan päätöksiä. Sote-ratkaisu on saatava aikaan.

SIKSI myös jokaisella kansanedustajalla saisi olla muutakin asialistallaan kuin vain maahanmuutto- tai monikulttuurisuusasiat.

Ne eivät ole ollenkaan sen mittaluokan kysymyksiä, mikä niistä on nyt tehty.

Väitteen todisteeksi voi lainata vaikkapa perussuomalaisten puheenjohtajaa Timo Soinia.

Soinia ei varmaankaan voi pitää kukkahattutätinä, joka kritiikittömästi syleilisi maailmoja. Hän johtaa puoluetta, jonka piirissä maahanmuuttokritiikki on suurinta. Siksi hän kelvannee asiantuntijaksi niillekin, joita maahanmuuttokeskustelu on sokaissut.

Näin Soini kirjoittaa kirjassaan, joka julkaistiin viime vuonna – siis paljon ennen, kuin hänellä saattoi olla mitään varmuutta hallitukseen osallistumisesta:

”Olen meidän nuorille miehillemme sanonut, että jos teillä ei ole muita aiheita kuin maahanmuutto, niin eihän teidän asialistanne kovin pitkä ole. Te olette nuoria miehiä, teillä on perhettä, missä on teidän sosiaalipolitiikkanne, koulutuspolitiikkanne? Minua jo vähän ärsyttää, että meidän nuoret miehemme ovat niin oikealla, kun minä en ole koskaan ollut”, Soini kirjoittaa kirjansa luvussa ”Nuiva manifesti”.

NUIVA manifesti on maahanmuuttokriittinen mielenilmaus, joka yhdistää osaa perussuomalaisten kansanedustajia.

Immonen oli yksi manifestin allekirjoittaneista. Niinpä Immonen saa osansa myös Soinin kirjassa:

”Olli Immoselle olen joskus ihmetellyt, että ’etkö sinä nyt mitään muuta ongelmaa näe, kuin monikulttuurisuuden. Luulisi, että kun olet pienen lapsen isä, sinulla olisi lapsilisistä ja neuvoloista asiaa, mutta ei, sinä ajat yhtä raidetta’.”

Soini on oikeassa.

YHDEN asian kansanedustaja on äänestäjän – ja myös puolueen – näkökulmasta hukkainvestointi. Jos pitää kysellä puolueen puheenjohtajan tavoin: ”Missä on teidän sosiaalipolitiikkanne, koulutuspolitiikkanne”, luulisi vain yhden asian ajajien itsensäkin pysähtyvän ajattelemaan.

Silloin voisi ymmärrys myös siitä yhdestä asiasta jalostua.