Helsingin Sanomat, pääkirjoitus: Paperittomat ihmiset ovat vaikea pala Suomelle 13.1.2017
SUOMEEN on syntymässä uudenlainen ryhmä: paperittomat ihmiset, jotka jäävät ilman tuloja, turvaa ja asuinpaikkaa. Ryhmän muodostavat turvapaikanhakijat, jotka kieltäytyvät poistumasta maasta kielteisen päätöksen saatuaan. He piileskelevät viranomaisilta ja ovat yhteiskunnan tukiverkkojen ulkopuolella.
Monissa muissa maissa ilmiö tunnetaan, mutta Suomessa tilanne on uusi. Täällä ei ole ollut suurta, jopa tuhansien ihmisten joukkoa, joka ei näy missään rekisterissä. Viranomaiset ja järjestöt ovat hämmentyneitä uuden tilanteen edessä, eikä kokonaisuus ole kenenkään hallinnassa.
Tulkinnat esimerkiksi hätämajoituksen järjestämisestä vaihtelevat kunnittain. Toistaiseksi kukaan ei tiedä, mitä uusille paperittomille pitäisi tehdä.
Paperittomien määrän kasvu on peräisin tuhansista kielteisistä turvapaikkapäätöksistä. Syksyllä 2015 Suomeen tuli yli 30 000 turvapaikanhakijaa, ja heistä noin 12 000 on saanut kielteisen päätöksen. Osa on poistunut maasta, mutta monet ovat jääneet.
Maahanmuuton ministeriryhmä on linjannut vapaaehtoisen paluun ainoaksi keinoksi ehkäistä ja hallita luvatonta maassa oleskelua. Kiristyneiden säännösten vastapainoksi Suomi on ottanut käyttöön kannustimen. Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet voivat saada avustusta matka- ja muuttokustannuksiin, jos he lähtevät maasta vapaaehtoisesti.
Koska jotkut kuitenkin jäävät, käytäntö on luonut väestöryhmän, jonka asema on heikko. Kaikilla ei ole tukiverkostoja, joten hätämajoitus ja -apu ovat usein ainoat keinot selviytyä. Paperittomat eivät saa tehdä töitä eivätkä opiskella, eivätkä he saa sosiaaliturvaa tai asumispalveluita.
Kaikki Suomessa oleskelevat paperittomat voivat mennä kiireelliseen sairaanhoitoon. Ei-kiireelliseen hoitoon ei pääse, ei esimerkiksi raskausaikanakaan.
Tilanne johtaa helposti hädänalaisen aseman hyväksikäyttöön ja rikollisuuteen. Ongelmiin pitää puuttua jo nyt, jotta ne eivät ryöstäydy hallitsemattomiksi.
Hallinnon johdonmukaisuuden ja inhimillisen näkökulman yhdistäminen ei ole helppoa, mutta vaihtoehtoja ei juuri ole.