HS: Professorineuvosto esittää vähimmäispalkan alennusta ”alimman taitotason” työntekijöille ja maahanmuuttajille

Helsingin Sanomat: Professorineuvosto esittää vähimmäispalkan alennusta ”alimman taitotason” työntekijöille ja maahanmuuttajille 24.1.2017

TIISTAINA julkaistu talouspolitiikan arviointineuvoston raportti jatkaa siitä, mihin se viime vuonna jäi.



Pääministeri Juha Sipilän (kesk) hallitus saa osakseen arvostelua. Sen toimet ovat oikeasuuntaisia, mutta tavoitteet ja toimeenpano eivät neuvoston mielestä ole riittävän kovia julkisen talouden kestävyyden turvaamiseksi. Niin sanottu kilpailukykysopimus vain pahentaa tilannetta. Jos hallitus haluaa taittaa velkaantumisen vuoteen 2019 mennessä, sen on leikattava lisää, kiristettävä verotusta tai esitettävä uusia työllisyystoimia, professoriryhmä kirjoittaa.

Mielenkiintoisin asia raportissa on ehdotus vähimmäispalkan alentamisesta tietyille ryhmille. Professoriryhmä esittää, että ”alimman taitotason” työntekijöille, kuten nuorille ja maahanmuuttajille, voisi väliaikaisesti maksaa nykyistä pienempää vähimmäispalkkaa. Pienempi palkka madaltaisi työnantajan kynnystä palkkaukseen. Samalla kyseisten ryhmien taitoja pitäisi parantaa, raportissa todetaan, esimerkiksi tehostamalla ammatillista koulutusta.

Suomessa ei ole virallista vähimmäispalkkaa, vaan se määritellään työehtosopimuksissa erikseen. Perälautana on työsopimuslain ”tavanomainen ja kohtuullinen palkka”.

Työehtosopimukset mahdollistavat vähimmäispalkkaa alemman palkan maksamisen harjoittelijoille. Rakennusalan uusi työehtosopimus myös sallii 6 euron tuntipalkan maksamisen ensimmäistä kertaa rakennusalalle tulevalle, puolen vuoden ajaksi.

TALOUSPOLITIIKAN arviointineuvosto on riippumaton elin, joka julkaisee joka vuosi raporttinsa hallituksen talouspolitiikasta. Neuvostossa istuvat professorit Roope Uusitalo, Mikko Puhakka, Torben Andersen, Anneli Anttonen ja Jukka Pirttilä.

Professorien raportissa huomautetaan, että Ruotsissa on ehdotettu palkkojen tilapäistä alentamista alimman taitotason työntekijöille, kuten maahanmuuttajille. Suomessa vähimmäispalkat esimerkiksi rakennus-, varasto-, siivous- ja kaupan alalla ovat kansainvälisesti vertailtuna korkeat, tosin eivät mitenkään poikkeuksellisen korkeat.

”Myönnämme, ettei vähimmäispalkan laskeminen ole ihmelääke alimman taitotason ryhmien työllisyyden parantamiseksi. Näiden ryhmien työllisyysnäkymät ovat kuitenkin erityisen heikkoja Suomessa, joten toimia tilanteen parantamiseksi pitäisi harkita”, professorit kirjoittavat.

Suosituksen taustalla on siis huoli alimman taitotason työntekijöiden heikosta työllisyystilanteesta sekä suuresta riskistä joutua työttömäksi.

Matalan taitotason työntekijöiden työllisyysaste on Suomessa heikoin kaikista verrokkimaista, tosin Suomessa tällaisia työntekijöitä on vähemmän kuin muualla. Maahanmuuttajien kohdalla professorit arvioivat vähimmäispalkkaa pienemmän palkan edistävän työllistymistä ja sitä kautta kotoutumista.

Raportissa myös todetaan, että vähimmäispalkan alentamisen ongelmaksi jää työntekijöiden riittävä toimeentulo.

KYSYMYS vähimmäispalkoista on työmarkkinakentällä ja politiikassa äärimmäisen tulenarka. Vähimmäispalkan merkityksestä liikkuu myös ristiriitaisia käsityksiä.

Talouspolitiikan arviointineuvosto viittaa raportissaan Palkansaajien tutkimuslaitokselta tilaamaansa Petri Böckermanin, Tuomas Kososen, Terhi Maczulskij’n ja Henri Keräsen tutkimukseen.

Tutkimuksen mukaan vähimmäispalkan tasolla on joko olematon tai pieni negatiivinen vaikutus vähimmäispalkkaa saavien työllisyyteen. Toisaalta vähimmäispalkka saattaa tehdä työmarkkinoista jäykempiä, eli yritykset siis samanaikaisesti vähentävät sekä rekrytointeja että irtisanomisia.

”On myös mahdollista, ja tälle väitteelle on empiiristä tukea, että vähimmäispalkat voivat johtaa matalampaan työllisyyteen kaikkein heikoimmassa asemassa oleville ihmisryhmille”, professoriryhmä kirjoittaa.

Talouspolitiikan arviointineuvoston raportissa toivotaan myös Suomeen laajempaa paikallista sopimista työehdoista, jotta laskusuhdanteissa vältyttäisiin tulevaisuudessa irtisanomisilta.

”Taloudellisiin vaikeuksiin liittyvien joustavuusehtojen laajempi käyttö yhdistettynä työpaikan pysyvyyden takaamiseen lisäisi yritysten mahdollisuuksia sopeutua ohimeneviin ongelmiin”, professorit toteavat.

ARVIOINTINEUVOSTON mukaan on hyvin todennäköistä, että hallitus ei saavuta 72 prosentin työllisyysastetavoitettaan. Se uhkaa näin jäädä myös muista julkisen talouden tavoitteistaan, koska ne on sidottu työllisyystavoitteeseen.

Hallituksen tavoite julkisen alijäämän kuromisesta umpeen vuoteen 2019 mennessä vaatii rahoitusaseman parannusta noin 1,1 miljardilla eurolla. Se tarkoittaisi neuvoston mukaan siis lisäsopeutuksia tai uusia työllisyystoimia. Arviointineuvoston puheenjohtaja Uusitalo mainitsi tiistaina raportin julkistustilaisuudessa esimerkkeinä työllisyystoimista kotihoidon tuen rukkaamisen ja työttömyysputken.

Erityistä arvostelua saa osakseen Sipilän hallituskauden toistaiseksi suurin saavutus: työn hintaa leikkaava ”kilpailukykysopimus”.

Arviointineuvoston mukaan sopimuksen vaikutus on pienempi kuin valtiovarainministeriön (VM) laskelmat väittävät. Toisin kuin VM arvioi, sopimus ei professoriryhmän mukaan myöskään lisää työllisyyttä pysyvästi.

”Kilpailukykysopimuksen” työllisyyttä parantava vaikutus jää raportin mukaan ”oleellisesti hallituksen arvioita pienemmäksi”. VM:n mukaan sopimus lisäisi työllisyyttä 40 000:lla, mutta arviointineuvoston mukaan realistisempi luku on vain 16 000. Professoriryhmän arvio perustuu joukkoon Pohjoismaissa tehtyjä tutkimuksia, jotka arviointineuvoston mukaan kuvaavat työn hinnan leikkauksen vaikutuksia paremmin kuin VM:n laskelmat.

VM:n arvion mukaan ”kilpailukykysopimuksen” vaikutus julkiseen talouteen on suurin piirtein neutraali. Arviointineuvoston mukaan heikon työllisyysvaikutuksen takia ”kilpailukykysopimus” kuitenkin todennäköisesti kasvattaa julkisen talouden alijäämää pitkällä aikavälillä noin 500 miljoonalla eurolla, arviointineuvosto kertoo. Samalla lisäleikkausten tarve tulevina vuosina kasvaisi.