Aamulehti: Rasistiset nuoret - tavoitteena samanlaisuus ja tavallisuus

Aamulehti: Rasistiset nuoret - tavoitteena samanlaisuus ja tavallisuus 24.5.2010
Väitöstiedote: Rasistisessa nuorten miljöössä arvostettiin keskinäistä samanlaisuutta

Rasistisessa nuorten miljöössä arvostetaan keskinäistä samanlaisuutta ja muuttumattomuutta. He panostivat vapaa-aikaan koulutyön sijaan. Suhteessa muihin he määrittelivät itsensä "koviksi".

Asiaa on selvittänyt Sini Perho väitöstutkimuksessaan. Itä-Suomen yliopistossa perjantaina tarkastettavassa väitöskirjassa tarkastellaan vuosituhannen vaihteen rasistisesta nuorten miljöötä Joensuussa.

Rasistisesten nuorten piirissä arvostettiin keskinäistä samanlaisuutta ja tavallisuutta, jonka yksi osa on rasismin hyväksyminen. Muutosta ja erilaisuutta vastustettiin - ja erityisesti vastustettiin monikulttuurisuutta.

Tyttöjen tila rasistisessa miljöössä oli poikia vapaampi. Jos pojat halusivat kerätä alakulttuurista pääomaa ja kuulua myös skinheadien tai rokkarien alakulttuuriin, heiltä vaadittiin enemmän tekoja kuin tytöiltä. Toisaalta tytöt eivät voineet saavuttaa yhteisössä samaa asemaa kuin pojat.

Arkisesti nähtynä nuoret käsittivät rasismin ajattelutapana, joka vastusti heidän oman arkensa muuttumista monikulttuuriseksi. Nuorten mielestä heidän rasismissaan ei ollut kyse jostakin marginaalisesta vaan nimenomaan tavallisesta suhtautumistavasta. Skiniyden he asettivat marginaaliin suhteessa itseensä ja ottivat siihen etäisyyttä tavallistamalla itsensä.

Toisaalta osa heistä myös kuului itse skinheadien tai rokkareiden alakulttuureihin, ja he määrittivät ne tavallisiksi alakulttuureiksi.

Erilaisiksi alakulttuureiksi määriteltiin sen sijaan rasismiin kielteisesti suhtautuvat, kuten hopparit ja hipit.

________________________________________________

Väitöstiedote: Rasistisessa nuorten miljöössä arvostettiin keskinäistä samanlaisuutta

Väitös sosiologian alalta 28.5.2010
Väittelijä YTM Sini Perho
Väitösaika ja paikka: perjantai 28.5. klo 12, Sali M100, Metria, Joensuun kampus


Sini Perhon väitöstutkimus osoittaa, että vuosituhannen vaihteen rasistisessa nuorten miljöössä Joensuussa vaadittiin keskinäistä samanlaisuutta, mikä ei kuitenkaan vaatinut tytöiltä eikä pojilta skinhead-alakulttuurin omaksumista. Myönteinen suhtautuminen rasistisuuteen ja skinialakulttuuriin antoi nuorille kuitenkin paikan rasistisessa miljöössä. Tutkimuksessa haastatellut tytöt ja pojat panostivat näin yhteisöönsä kuulumiseen eri intensiteeteillä – osa skinheadeina tai rokkareina, suurin osa näitä väljemmin määriteltyyn nuorten miljööseen kuulumalla.

Tutkimuksessa hahmottuu kuva rasistisesta nuorten miljööstä, jossa arvostetaan keskinäistä samanlaisuutta ja siitä määräytyvää tavallisuuden sisältöä, jonka yksi osa on rasismin hyväksyminen. Rasistisessa miljöössä tavallisuus määrittyi rajaksi, joka oli keskeinen vastakohta erilaisuudelle. Rasistisessa nuorten miljöössä hurrattiin samanlaisuudelle ja muuttumattomuudelle sekä vastustettiin erilaisuutta ja muutosta, erityisesti monikulttuurisuutta. Nuorten yhteisöllisyyttä sääteli alakulttuurinen pääoma, joka määritti erilaisia yhteisöön kuulumisen tapoja. Näistä tavoista osa oli mahdollisia tytöille ja pojille, osa vain pojille. Tyttöjen tila rasistisessa miljöössä oli poikia vapaampi – jos pojat halusivat kerätä alakulttuurista pääomaa ja kuulua myös skinheadien tai rokkarien alakulttuuriin, heiltä vaadittiin enemmän tekoja kuin tytöiltä. Toisaalta tytöt eivät voineet saavuttaa yhteisössä samaa asemaa kuin pojat.

YTM Sini Perho tutki väitöskirjassaan itsensä rasistisiksi tai suvaitsemattomiksi määrittelevien nuorten yhteisöllisyyttä ja yksilöllistä suhdetta rasistiseen miljööseen, jossa arvostetaan rasismin hyväksyvää ’tavallisuutta’. Tutkimuksessa on haastateltu 13–19-vuotiaita joensuulaisia nuoria, jotka kävivät nuorisotaloilla vuosituhannen vaihteessa. Lisäksi aineistonkeruu sisältää intensiivisen kolmivuotisen kenttäjakson, jonka aikana Perho sekä teki nuorisotyötä että keräsi aineistoa nuorisotaloilla. Väitöstutkimus on osa toimintatutkimuksellista Exit-projektia, jonka tavoitteena oli yhdistää eri toimijoiden asiantuntemus nuorten rasismin ymmärtämiseksi ja siihen vaikuttamiseksi. Projektissa kehitettiin monikulttuurisen ja rasisminvastaisen nuorisotyön menetelmiä. Perho pohtiikin väitöskirjassaan myös rasisminvastaisuutta osana nuorisotyötä sekä sen haasteita ja Exit-projektissa tehtyjä ratkaisuja. Tutkimuksen taustalla on 1990-luvulla Joensuussa noussut skinheadien toiminta. Tutkimuksen aineistonkeruun ajankohtana rasismi ei liittynyt vain skinhead-alakulttuuriin ja tutkimuksessa onkin tartuttu sitä laajemman ilmiön tarkasteluun. Tutkimuksessa pääpaino on yhteisöllisyydessä ja sen sisällöissä eli niissä yhteisöön kuulumisen ja kuulumattomuuden määrittelyissä, jotka ovat rasistisessa nuorten yhteisössä merkittäviä.

Arkisesti nähtynä nuoret käsittivät rasismin ajattelutapana, joka vastusti heidän oman arkensa muuttumista monikulttuuriseksi. Nuorten mielestä heidän rasismissaan ei ollut kyse jostakin marginaalisesta vaan nimenomaan tavallisesta suhtautumistavasta. Skiniyden he asettivat marginaaliin suhteessa itseensä ja ottivat siihen etäisyyttä tavallistamalla itsensä. Toisaalta osa heistä myös kuului itse skinheadien tai rokkareiden alakulttuureihin, ja he määrittivät ne näin tavallisiksi alakulttuureiksi. Erilaisiksi alakulttuureiksi määriteltiin sen sijaan rasismiin kielteisesti suhtautuvat, kuten hopparit ja hipit. Nuoret korostivat tavallisuuttaan samanmielisyyden ja tyylin lisäksi panostamalla vapaa-aikaan koulutyön ja koulutuksen arvostuksen sijaan. Keskeistä oli, että rakentaessaan suhdetta yhteisöönsä nuoret määrittelivät itsensä ’koviksi’ niin koulussa kuin vapaa-ajan ympäristössäkin.

Tutkimus koostuu viidestä aiemmin julkaistusta artikkelista sekä yhteenvetoluvusta, jossa kootaan tutkimustulokset ja pohditaan nuorten rasismia yhteiskunnallisena kannanottona sekä suvaitsevaisuuden normia kohtaan osoitettuna kapinana. Tutkimus haastaa keskusteluun rasismista ja siihen vaikuttamisen keinoista. Yksi rasisminvastaisen nuorisotyön keskeinen kysymys on, kuinka tavallista nuorten tavalliseksi kuvaama rasismi yhteiskunnassamme on. Pohdintaa – ja edelleen myös tekoja – tarvitaan siitä, millainen yhteiskunnallinen kannanotto rasismi on sekä kuinka aikuiset voisivat ja miten heidän pitäisi tukea nuoria tarjoamalla sille vaihtoehtoja.

YTM Sini Perhon väitöskirja ”Rasistisuus nuorten yhteisöissä. Tutkimus vuosituhannen vaihteen Joensuusta.” tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä on tutkimusprofessori Tommi Hoikkala Nuorisotutkimusverkostosta ja kustoksena professori Leena Koski Itä-Suomen yliopistosta.

Sini Perho on suorittanut ylioppilastutkinnon Joensuun normaalikoulun lukiossa 1993 ja yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinnon Joensuun yliopistossa 1999. Hän on työskennellyt tutkijana Suomen Akatemian ja Joensuun yliopiston Joensuun skinit – yhteisön tuote -tutkimusprojektissa vuosina 1998–2001 sekä tutkijana ja apurahatutkijana eri tutkimushankkeissa vuosina 2001–2006 muun muassa Nuorisotutkimusverkostossa.

Hän toimii tällä hetkellä Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksessa monikulttuurisen nuorisotyön suunnittelijana.