HS: Koskenniemi syytti taas poliitikkoja mummo-ongelman välttelystä

Helsingin Sanomat: Koskenniemi syytti taas poliitikkoja mummo-ongelman välttelystä 28.5.2010
Helsingin Sanomat: Koskenniemi: Mummojen käännytyssekoilu paljasti poliitikkojen pelkuruuden
Ykkösen aamu-tv: Isoäidit käännytetään - miksi maan johto söi sanansa? (video, 9:22 min)

Taustaa:
Mediaseuranta: Professori ei enää äänestä hidasta politiikan johtoa 27.5.2010
Helsingin Sanomat: Martti Koskenniemi: Isoäitien karkotuspäätökset ovat osoitus suomalaisten kyynisyydestä 12.3.2010

(lopussa aamu-tv:n haastattelu tekstinä)

Akatemiaprofessori, kansainvälisen oikeuden tuntija Martti Koskenniemi ihmettelee, mikseivät poliitikot ratkaise käännytettäväksi määrättyjen venäläis- ja egyptiläisisoäitien tapausta, vaikka heillä olisi valta tehdä se. Koskenniemi puhui tänään aamuseitsemän jälkeen Ylen Ykkösen aamu-tv:ssä.

Poliisi ryhtyy ensi viikolla palauttamaan isoäitejä kotimaihinsa, sillä Irina Antonova ja Eveline Fadayel ovat saaneet Maahanmuuttovirastolta käännytyspäätöksen.

Koskenniemi sanoi aamu-tv:ssä, että sisäministeriö voisi käskeä poliisia ja näin estää käännytyksen.

Hän arvosteli lähetyksessä politiikkoja siitä, että he eivät toimi, vaikka voisivat. Samasta asiasta professori arvosteli myös virkamiehiä.

Koskenniemen mukaan Suomessa on hukattu yksittäistapausten ja niihin liittyvien inhimillisten piirteiden taju, kun tuijotetaan vain yleistä lakia ja vakiintuneita käytäntöjä.

Käännytyksestä päättänyt Maahanmuuttovirasto puolusti päätöstään perjantain Helsingin Sanomissa vakiintuneella käytännöllään lain tulkinnasta ja sillä, että kaikkiin pitää soveltaa samaa linjaa – jo yhdenvertaisuudenkin takia.

"Jos laintulkinta näyttää menevän toiseen suuntaan kuin lainsäätäjä eli eduskunta on halunnut, niin silloin pitää muuttaa lakia. Juuri muuta käytäntöä ei ole", sisäministeriön maahanmuutto-osaston ylijohtaja Pentti Visanen sanoi HS:lle.

Sisäministeriö on jo ryhtynyt valmistelemaan muutosta ulkomaalaislakiin kohtaan, joka liittyy oleskeluluvan myöntämiseen ydinperheeseen kuulumattomalle omaiselle. Ydinperheen ulkopuolisiksi lasketaan esimerkiksi aikuisen suomalaisen omat vanhemmat.

Koskenniemi arvosteli tv:ssä poliitikkoja myös hitaudesta. Lakimuutosta on ministeriöstä lupailtu syksyksi, mutta Koskenniemen mukaan laki ehdittäisiin hyvin tehdä ennen juhannusta.

Koskenniemi esitti kovasanaista kritiikkiä poliitikkoja kohtaan myös eilen Mtv3:n uutisille. Hän haukkui päättäjiä "tavattoman saamattomiksi".

"Poliitikot usein piiloutuvat lakien ja virkamiesten selän taakse silloin, kun ratkaisuja pitää tehdä. En tiedä mistä tällainen syöpä on suomalaiseen poliittiseen kulttuuriin tullut", Koskenniemi sanoi Mtv3:lle.

Maaliskuussa Koskenniemi kirjoitti HS:n mielipidesivulla, että isoäitien käännytyspäätökset ovat osoitus suomalaisten kyynisyydestä.

"Minusta näyttää siltä, että kyvyttömyys toimia oikein tilanteessa, jossa ei ole mitään todellista erimielisyyttä siitä, mitä 'oikein toimiminen' merkitsisi, ilmentää jotain suomalaiseen yhteiskuntaan juurtunutta passiivisuutta tai kyynisyyttä. Tässä tapauksessa se ilmenee eräänlaisena valikoivana viranomaisuskollisuutena", Koskenniemi kirjoitti.

Koskenniemi ihmetteli, miksi olemme "näennäisrationaalisuuden perusteella" valmiita toimimaan väärin.

---

Helsingin Sanomat: Koskenniemi: Mummojen käännytyssekoilu paljasti poliitikkojen pelkuruuden

Venäläisen ja egyptiläisen isoäidin käännyttämisestä kehkeytynyt jupakka jatkuu. Kun yleinen mielipide ja korkeat poliittiset päättäjät pääministeriä ja presidenttiä myöten olivat käännytystä vastaan, maaliskuussa luvattiin, että mummot saavat jäädä maahan.

Tällä viikolla kävi ilmi, että poliisi jatkaa käännytystä, koska lakiin ei ole tulossa lähiaikoina muutoksia. Sen jälkeen ulkomaalaisviraston ylijohtaja lupasi, että käännytetyt voivat palata ehkä jo ensi keväänä – kun uusi laki on voimassa.

Kansainvälisen oikeuden akatemiaprofessori Martti Koskenniemi on pöyristynyt.

"Kuka tätä maata hallitsee", Koskenniemi kysyy. "Nimettömät virkamiehet vai poliittinen johto?"

Koskenniemen mielestä poliitikot ovat luopuneet heille kuuluvasta vallasta, koska tilanne on heille uusi ja outo.

"Poliittinen kulttuuri Suomessa on tavattoman viranomaismyönteistä. Nyt viranomaismielipide ja kansalaismielipide ovat täysin erilaiset. Tähän ei ole Suomessa totuttu", Koskenniemi sanoo.

"Niinpä poliitikot juoksevat kuin päättömät kanat, kun ei ole turvapaikkaa, mihin piiloutua."

Mummoille ja heidän omaisilleen on helppo osoittaa myötätuntoa. Koskenniemen mielestä olennaisinta sotkussa eivät kuitenkaan ole isoäidit vaan suomalaisen yhteiskunnan tila.

"Millaisia ihmisiä me olemme, kun sanomme yhtä ja teemme toista?"

Koskenniemen mielestä mummojen käännyttämisessä juridiikka on sivuasia. Hän muistuttaa armon käsitteestä. Sitä presidenttikin soveltaa armahduspäätöksissään.

"Lakia on sovellettava ja noudatettava ja sillä hyvä. Mutta joskus on tilanteita, joissa yksittäistapauksen erityispiirteet ovat niin tärkeitä, että niiden tulee syrjäyttää tuo yleinen lain soveltamisen tarve."

Koskenniemen mukaan nyt on kyseessä sellainen tapaus. Koskenniemen mielestä tapausta ei myöskään voi yleistää niin, että käännytyspäätöksen purkamisen seurauksena itärajalla olisi pian tuhat mummoa jonottamassa Suomeen.

"Jos tätä yksittäistapausta ei kyetä näkemään sen omien piirteiden valossa yksittäistapauksena, tämä kansakunta on poliittisessa ja moraalisessa kriisissä", Koskenniemi sanoo.

Viime torstaina pääministeri kehaisi ratkaisseensa Kreikan velkakriisin tuomat ongelmat isänmaan edun nimissä, vaikka lainapäätöstä vastustettiinkin.

Isoäitien ongelma on Koskenniemen mukaan mahdollista hoitaa yhtä vauhdikkaasti. Käännytyspäätös voidaan keskeyttää hetkessä, jos maan poliittinen johto niin haluaa.

"Sisäministeriö on päällikkövirasto, ja jos päällikkö päättää, alaiset tottelevat. Ei tähän tarvita muuta kuin sisäministerin sana", Koskenniemi sanoo.

"Ministeri sanoo, että toimenpide keskeytetään, koska lakia muutetaan, ja poliisiylijohtaja tottelee. Sen jälkeen hallitus kertoo lakiesityksen sisällöstä, ja kaikki ymmärtävät asian, oppositiokin."

Koskenniemen mielestä juuri nyt testataankin suomalaisten moraalista herkkyyttä.

---

Ykkösen aamu-tv: Isoäidit käännytetään - miksi maan johto söi sanansa? 28.5.2010

Kansainvälisen oikeuden akatemiaprofessori Martti Koskenniemi ryöpytti Suomen poliittista johtoa isoäitien käännytysasiassa.

Toimittaja Katri Makkonen
Poliisi on ilmoittanut venäläiselle isoäidille Irina Antonovalle, että hänet käännytetään Suomesta ensi viikolla. Tavarat on kuulemma pyydetty keräämään hyvissä ajoin valmiiksi. Samanlainen ilmoitus on tullut myös egyptiläiselle Eveline Fadayelille. Jo kertaalleen pysäytetyt käännytykset siis toimeenpannaan vaikka valtiojohto ihan presidenttiä myöten on todennut, että nämä kyllä sotivat oikeustajua vastaan. Onko Suomi lakiensa vanki vai ovatko poliitikot virkamiesten talutusnuorassa, sitä pohtii kansainvälisen oikeuden akatemiaprofessori Martti Koskenniemi Helsingin yliopistolta, tervetuloa. Miltä tuntuu, kenen vastuulla teidän mielestänne nämä isoäitien käännytykset tai heidän kohtalonsa on?

Martti Koskenniemi
No poliitikkojen tietenkin ja poliitikothan maaliskuussa sanoivat, että he ovat valmiit ottamaan tästä asiasta vastuun ja vastaamaan siihen voimakkaaseen kansalaismielipiteeseen, joka silloin nousi esiin. Toisin sanoen lakia muutetaan niin, että tällaisissa erityistapauksissa voidaan ottaa humanitaariset, inhimilliset näkökohdat huomioon.

Toimittaja
Eli nyt kun poliisi on käynnistänyt uudestaan käännytyksen, niin teidän mielestänne poliisi tekee tässä asiassa aivan oikein?

Martti Koskenniemi
Poliisi tekee niin kuin poliisin pitää tehdä. Mutta poliitikoilla on mahdollisuus käskyttää poliisia ja muuttaa lainsäädäntöä. Ja tässä tapauksessa on aivan käsittämätöntä, että poliitikot eivät ole näin tehneet. Minusta on vaikea ymmärtää sitä sellaisessa tilanteessa, kun kansalaisten keskuudessa ei ole mitään erimielisyyttä, mitä merkitsisi oikein toimiminen.

Toimittaja
Tuntuu todellakin vahvalta kansalaismielipide, mutta tämä on erittäin arka asia. Tässä vaiheessa haluan kertoa, että te olette yksin studiossa, koska oikeastaan kukaan viranomainen tänne ei suostunut. Ylintä poliisijohtoa myöten on tänne yritetty vieraita saada, sisäministeriöstä ja muualta, ja kaikilla oli syy tai toinen olla tulematta. Miksi tämä on niin arka aihe?

Martti Koskenniemi
Tämä on arka aihe viranomaisille, koska he kokevat tietysti, että he saavat tästä paljon kritiikkiä. He toivoisivat, että heitä ohjattaisiin poliittisen johdon taholta, mikä on poliittisen johdon tehtävä. Ja kun poliittinen johto on jo sanonut, että he tulevat ohjaamaan viranomaisia tässä asiassa, niin viranomaiset ovat joutuneet vaikeaan tilanteeseen. Tietysti voitaisiin ajatella niin, että viranomaistahollakin tehtäisiin tässä väliaikaisratkaisu. Sisäministeriö on päällikkövirasto. Sisäministeri voi päätöksellään määrätä, että näitä karkotuksia ei panna täytäntöön nyt. Se kuitenkin vaatisi sitä, että hallitus ilmaisisi yksimielisesti sen, että lakiesitys lain muuttamisesta tullaan välittömästi tekemään. Kaikkeen tähän on mahdollisuus. Kaikki tämä tästä voidaan tehdä nyt. Jostain syystä poliitikot ovat kuitenkin tässä tilanteessa kuin päättömät kanat, eivätkä tiedä mitä tehtäisiin.

Toimittaja
Niin todellakin siis maaliskuussa jo esimerkiksi ulkoministeri Alexander Stubb sanoi, että henkilökohtainen kantani on, että ei pitäisi käännyttää kumpaakaan. Presidentti Tarja Halonen myös sanoi, että käännytyspäätökset sopivat hyvin vaikeasti omaan oikeustajuuni. Ja maahanmuuttoministeri Astrid Thors sanoi, että hänestä olisi kohtuullista, jos käännytyspäätöksen saaneet naiset voisivat jäädä Suomeen. Ja pääministeri Matti Vanhanen lupasi silloin, että laki muutetaan nopeasti. Nyt siteeraan Helsingin Sanomia tässä asiassa. Miksi nyt on sitten käynyt näin, että ollaan tultu tähän tilanteeseen, että lakia ei olekaan muutettu?

Martti Koskenniemi
Poliitikot kokivat tuolloin, että kansalaismielipiteeseen oli vastattava, mutta sitten, ja se on tietysti helppo sanoa sitten sinä päivänä, että teemme jotakin ja tuolla tavalla sanoa, että henkilökohtainen mielipiteeni. Ei ministerin tehtävä ole puhua henkilökohtaisista mielipiteistään vaan siitä, mitä hän ministerinä tulee tekemään. Siinä on tämmöinen voimakas kaksinaismoraalin maku. Ja nyt tietenkin kun sitten mitään ei ole tehty, niin paljastuukin, että kyseessä on kaksinaismoraali. Pahassa tilanteessa sanotaan, että kyllähän me tässä toimitaan, mutta seuraavana päivänä muut asiat onkin sitten tärkeämpiä.

Toimittaja
Mutta teidän mielestänne tämä kertoo Suomen poliittisesta johdosta?

Martti Koskenniemi
No, kyllä siinä on jonkinlainen moraalinen ja poliittinen kriisi meillä menossa. Pitkän ajan kuluessa on totuttu poliitikkojen taholta siihen, että asiantuntijat ja lainsäädäntö, virkamiehet nämä asiat hoitavat ja että me voimme sitten esiintyä julkisuudessa ja tehdä sitä, mikä meidän puoluettamme tai meidän kannatustamme pitää yllä jollakin tavoin. Mutta ei ole tarvinnut tehdä päätöksiä. Ei ole tarvinnut ottaa vastuuta. Ei ole tarvinnut kokea, että lainsäädäntö on se ongelma. Me olemme hyvin legalistinen kansa. Me mielellään käytämme sellaisia ilmauksia kuin esimerkiksi vallan kolmijako, ja jolla kuitenkaan ei ole mitään erityistä merkitystä. Niiden tehtävänä on tuottaa hyvää ja estää epäoikeudenmukaisuutta. Silloin kun niillä aletaan tuottaa epäoikeudenmukaisuutta, silloin poliitikon tehtävä on korjata sitä lakia.

Toimittaja
Ollaanko tässä jollain tavalla juuri että kun me olemme niin ylpeitä siitä, että olemme oikeusvaltio, mutta tässä olemme ikään kuin lakien vankina?

Martti Koskenniemi
Niin, me olemme lakien vankina, mutta me olemme ennen kaikkea oman politiikkamme, poliitikkojemme vankeja. Sen vankeja, että meiltä puuttuu kyky ajatella tapauksia yksittäistapauksina. Niin kuin vastata siihen yksittäistapauksen meille esittämään vaatimukseen. Me heti ajattelemme, että tämä yksittäistapaus on osa jotain suurempaa rakennetta, jotain virkamieskäytäntöä. Että ajattelemme sitä tapausta ikään kuin vain siltä osin kuin se muistuttaa muita tapauksia.

Toimittaja
Mutta eikö tässä ole uhkana se, että jos nyt annettaisiin näiden isoäitien jäädä, koska lakia ei ole muutettu, että sitten tämä poikkeus pitäisi panna koskemaan myös monia muita ihmisiä?

Martti Koskenniemi
Niin, siis tämä on se kaltevan pinnan argumentti, jota silloin aikanaan vielä joku esitti, että meillä on tuhansittain mummoja tuolla. Se on absurdi argumentti. Se on argumentti, jonka voi koska tahansa esittää missä tahansa asiassa. Ei ole mitään tutkimuksia siitä, paljonko niitä mummoja sitten loppujen lopuksi tulee. Se kaltevan pinnan argumentti, siis se argumentti, että tämä johtaa sitten siihen, että seuraa hirveä vyöry tänne Suomeen, se on argumentti, jonka tarkoituksena on vain välttää vastuu, välttää tämän tapauksen ratkaiseminen sinä yksittäistapauksena, jona sitä tulee tarkastella.

Toimittaja
Nyt kuitenkin lakimuutos on laitettu vireille, ja on sanottu, että se valmistuu joko syksyllä tai alkuvuodesta. Mutta poliisi on sanonut, että se ei näitä isoäitejä nyt enää auta. Onko se näin yksioikoista?

Martti Koskenniemi
Ei se ole missään tapauksessa näin yksioikoista. Minä sanoin jo. Sisäministeriö on päällikkövirasto. Sisäministerin päätöksellä nämä käännytykset voidaan jäädyttää tänä päivänä. Lainvalmistelu on yksinkertainen juttu. Tarvitsee ottaa vain valtiosääntöoikeuden oppikirja ja katsoa sieltä miten se tapahtuu. Kolmessa viikossa erinomaisesti käy hallituksen esityksen valmisteleminen, sen esitteleminen presidentille, eduskuntakäsittely ja presidentti vahvistaa. Se on siinä. Me olemme nähneet tuhansittain tällaisia lakeja. Ei tässä ole mitään erityistä ongelmaa.

Toimittaja
Tänne muun muassa sisäministeriön kansliapäällikköä pyydettiin, mutta hän ei päässyt tulemaan. Te olette ollut huolissanne tästä asiasta jo silloin siitä maaliskuusta, kun tämä ensimmäisen kerran tuli julkisuuteen. Kirjoititte Helsingin Sanomiin mielipidekirjoituksen ja kysyitte, että onko meillä enää kykyä kantaa henkilökohtaista vastuuta. Näinkö se on, että meillä todellakin on tällainen isompi kriisi menossa yhteiskunnassa?

Martti Koskenniemi
On tavallaan helppoa yksinkertaistaa, ja poliitikotkin osaavat kantaa huolta näistä isoäideistä. Isoäidit vetoavat meidän sympatiaamme. Minusta suurempi ongelma tässä on juuri tämä moraalinen ja poliittinen kriisi. Mitä me sille teemme? Se vaatii jonkinlaista kollektiivista itsetutkiskelua, poliittisen järjestelmän täydellistä uudelleen ajattelemista, politiikan ja oikeuden, politiikan ja viranomaisrutiinien uudelleen miettimistä. Se on vaikea juttu, enkä minä itsekään tiedä, mistä se pitäisi aloittaa. Mutta Suomessa on paljon sellaisia yksittäisiä pieniä tekijöitä, joista minusta tämä on ollut minusta yksi. Ja se kansalaismielipiteen reaktio osoittaa, että tämä on tärkeä sellainen, jolla avataan tämä juttu, että me emme ole ikään kuin osaa politiikan tasolla enää tehdä päätöksiä. Me ajattelemme, että asiantuntijat tietää, no virkamiehet tietää, no seurataan lakia. Tämä kaikki on ihan toisarvoista. Meidän kuitenkin pitää osata elää tässä yhteiskunnassa ja ottaa oikeudenmukaisuuden vaatimukset päivittäin huomioon. Me tiedämme ne isinä ja äiteinä ja kansalaisina. Me osaamme näin tehdä. Mutta jostakin syystä julkisessa elämässä tämä kyky meiltä katoaa. Se on kriisi.

Toimittaja
Missä muissa asioissa te olette huomannut tämän kriisin kuin nyt tässä isoäitien käännytyksessä? Mitä muita esimerkkejä yhteiskunnassa tällä hetkellä on?

Martti Koskenniemi
Nämä ulkomaalaiskeskustelu ylipäätänsä on sellainen, jossa me ikään kuin koteloidumme itseemme. Sitten sanoisin, että taloudellisen hyvinvoinnin jakamiseen yleisesti liittyvät kysymykset, tulonjaon kysymykset ovat sellaisia. Tällä en tarkoita tuomita sitä, mitä tällä hetkellä tapahtuu. Tarkoitan sitä, että mitään todellista keskustelua ei käydä siitä, että meillä esimerkiksi taloudellisen hyvinvoinnin osalta on uutta tulonjakoa tapahtunut pitkän aikaa, joka on moraalisesti ja poliittisesti ongelmallista. Voi olla, että se on välttämätöntä, mutta minä en tiedä sitä, koska poliitikot eivät ole ottaneet niihin asioihin kantaa vaan mieluummin puhuvat muusta.

Toimittaja
Nyt on tietenkin hyvä hetki ryhtyä tätä keskustelua käymään, kun on vaalivuosi edessä. Teillä on ainakin selkeä näkemys tästä...

Martti Koskenniemi
Niin, nyt on hyvä aika. Tähän voi nyt tarttua ja jännittävä nähdä, miten siihen tartutaan. Minusta ei näytä siltä, että meillä on paljon kokemusta siitä, ja sellaisessa keskustelussa varmaan paljon kompuroidaan ja tulee tehdyksi virheitä ja astutuksi varpaille ja sanotuksi väärin. Mutta se kuuluu elämään ja varsinkin tällaiseen moraaliseen keskusteluun, jossa ei ole sääntöjä.

Toimittaja
Professori Martti Koskenniemi, kiitos tästä puheenvuorosta

______________________________________

Helsingin Sanomat: Martti Koskenniemi: Isoäitien karkotuspäätökset ovat osoitus suomalaisten kyynisyydestä 12.3 2010

Olen seurannut ahdistuneena venäläisen ja egyptiläisen isoäidin Irina Antonovan ja Eveline Fadeyelin Suomesta käännyttämistä koskevaa keskustelua.

Ahdistuksen ytimessä ei niinkään ole huoli näiden vanhojen naisten ja heidän perheidensä kohtalosta. Sympatian tunteminen on helppoa ja halpaa. Sitä voivat julistaa niin päättäjät kuin kansalaisetkin omantuntonsa rauhoittamiseksi ja kokematta, että tässä nyt enempään on edes aihettakaan. Ahdistuksen saa aikaan tunne, että vaikka tässä kysymyksessä on vain yksi oikea ratkaisu, toimitaan kuitenkin väärin, ja että tuo vääryys on jotenkin ennakoitavaa ja tuttua.

Minusta näyttää siltä, että kyvyttömyys toimia oikein tilanteessa, jossa ei ole mitään todellista erimielisyyttä siitä, mitä "oikein toimiminen" merkitsisi, ilmentää jotain suomalaiseen yhteiskuntaan juurtunutta passiivisuutta tai kyynisyyttä. Tässä tapauksessa se ilmenee eräänlaisena valikoivana viranomaisuskollisuutena.

Vaikka kapakoissa mieluusti haukumme julkista valtaa, olemme kuitenkin täysin valmiita nielemään julkisen vallan toimet, kunhan ne eivät koske meitä henkilökohtaisesti. Hyväksymme ne, kunhan ne voidaan perustella vedoten lailliseen menettelyyn ja tuon menettelyn taustalla olevaan pyrkimykseen - tässä tapauksessa ulkomaalaisten maassaoleskelun rajoittamiseen.

Mutta sen paremmin laillinen menettely kuin sen taustalla oleva hyväksyttävä periaatekaan eivät tee vääryyttä oikeaksi. Laillisuuden ja kontrollin hokeminen pikemmin tekee kuuroksi sille - ilmiselvälle - oikeudenmukaisuuden vaatimukselle, joka tässä tapauksessa on tärkein.

Toisinaan esitetään, että jos isoäitien sallittaisiin nyt jäädä, astuttaisiin kaltevalle pinnalle, jonka alapäässä epämääräisten ulkomaalaisten tulva tulisi syömään hyvinvointiamme. "Kaltevan pinnan" näkökohta on tilastomiehen ja byrokraatin argumentti: sillä kieltäydytään tarkastelemasta tapausta omana itsenään ja liitetään se vain osaksi (mahdollisten) muiden tapausten sarjaa.

Sitä voi käyttää lähes aina, ja niin tässä kuin muutoinkin sillä pyritään välttämään henkilökohtainen vastuu toimia oikein. Argumentilla olisi (jonkin verran) merkitystä vain, jos käytössä olisi uskottava tilasto niistä "lukuisista" ongelmista, joita oikean yksittäisratkaisun tekeminen aiheuttaisi. Mitään tällaista tilastoa ei ole. "Kaltevalla pinnalla" vain puetaan nyt (ja yleensä) jokin ennakkoluulo näennäisesti rationaalisen perustelun muotoon: se on ulkomaalaisvastaisuuden näennäisesti hyväksyttävä fasadi.

Ahdistuksen ytimessä onkin se, mitä tuo "kaltevaan pintaan" tai muodolliseen laillisuuteen vetoaminen meistä suomalaista kertoo.

Kuinka pitkälle olemme valmiit omaan etuumme nojaavan näennäisrationaalisuuden perusteella toimimaan väärin? Miten toimisimme kriisin aikana, kun ongelmat ja eri ratkaisuihin liittyvät panokset olisivat aivan toista luokkaa? Onko meistä poliitikkoina, virkamiehinä ja kansalaisina kantamaan henkilökohtaista vastuuta?

Vastuun kantaminen merkitsee kykyä ja pyrkimystä tähdätä lakien ja viranomaisrutiinin toisella puolella olevaan oikeudenmukaisuuteen.

Milloin me voisimme tätä harjoitella, ellei juuri nyt? Jos annamme tilaisuuden mennä ohi nyt, mitä syytä olisi uskoa, että siihen tarttuisimme myöhemminkään? Ja jos oikeudenmukaisuuteemme ei voi luottaa, olisiko meillä vielä syytä olla ylpeitä suomalaisuudestamme?

akatemiaprofessori
Helsinki