YLE: Mikko Maasola: Sananen – Viimeiset kerjäläiset

YLE: Mikko Maasola: Sananen – Viimeiset kerjäläiset 26.5.2010

Yli viisikymmentä kansanedustajaa on virallisesti sitä mieltä, että kerjääminen on kiellettävä Suomessa. Kielto koskisi kaikkia ihmisotuksia, kansalaisuudesta riippumatta. Siitä ei ole kukaan puhunut mitään, koskeeko kerjäämiskielto vain rahaa vai muitakin tarpeita. Kerjääminenhän kertoo aina huutavasta puutteesta.

Se on nyt unohtunut, että kerjääminen on syvästi ihmisyyteen liittyvä ominaisuus. Hankalasti röhnöttävä kuppikerjäläinen on vain yksi ilmentymä. Tosiasiassa me kaikki kerjäämme. Grillillä kuulee yön sylissä toistuvaa kerjäämistä: - Hei tyttö laita vielä yksi nakki samaan hintaan, laita laita. Ja laita enemmän sinappia. Vielä, vielä. Ja jos sattuu pääsemään kaatumatta puistonpenkille asti, niin siinä on heti viksun näköinen rouva kerjäämässä sinulta paria ranskista. Anna, pliis!

Jos kaikki kerjääminen kielletään tässä koleassa maassa, se mullistaa asioita. Miten käy niille jo ennestään puutteessa eläville naisille ja miehille, jotka ovat tottuneet kerjäämään kotona; hellyyttä, yhtä pusua, nopeaa kokovartalokontaktia, joskus siivoamiseen osallistumista. Kerjäämättä ei ole tullut ennenkään mitään, nytkö loppuu kaikki kanssakäyminen. Kerjääminen on nöyryyttävää, mutta ihminen kaipaa toisen lämpöä välillä niin kipeästi.

Kun kerjääminen kielletään lailla, muuttuu asioiminen työterveydessä. Vaimo kysyy kotona: no antoko se sairaslomaa ? Joutuu vastaamaan: ei antanut kun en voinut kerjätä. Ennen tuli taitavalla kerjäämisellä parhaimmillaan kaksikin viikkoa, nyt ei tippunut muuta kuin rautatapletteja.

Jos lastenkin kerjääminen kielletään samassa rytäkässä, loppuu ainakin pääsiäistrullien kiertely ovilla. On tässä tietenkin se hyvä puoli, että kauppareissuilla lapsi ei saa enää kerjätä karamelleja eikä tarroja. Siinä säästyy vuositasolla toista tuhatta euroa, vaikka sitten siihen isin viinakassaan.

Kerjäämiskiellon taustalla on tietenkin pyrkimys kauniimpaan katukuvaan. Suomihan on postikorteissakin maa, jossa ei ole kaljapulloja, läskejä lapsia eikä kerjäläisiä. Me emme saa tuottaa turisteille pettymystä. Se tekee niin hyvää sielulle kun saamme köyhyyden näkymättömiin. Kohta me parhaassa tapauksessa unohdamme, että täällä jossain hiippailee köyhiäkin. Kuin citykarhuja. Huhuja kiertää, mutta ei niitä kukaan näe. Paitsi kuolinilmoituksissa.

Ihan parasta on se, että lakiuudistus työllistäisi kotimaista poliisia. Kansanedustaja Hakola on varmasti laskenut, että yksi poliisi pystyy kantamaan kerralla noin kaksi laihaa kerjäläistä - kulisseihin. Ne tulevat olemaan hauskoja näytelmiä, kuin perinteistä puskakesäteatteria parhaimmillaan. Kahteen kertaan tuomitut talousrikolliset imevät vieressä jäätelöä ja lyövät karvaisia käsiään yhteen, ja kiirehtivät yhtiön hallituksen kokoukseen.

Kerjäämisen kieltäminen halutaan selvittää jo ennen Juhannusta. Juhannushan on juuri kovaa kerjäämisaikaa, jotkut kerjäävät silloin jopa turpaansa. Veikkaan kuitenkin, että uusi laki tulee voimaan vasta vuoden päästä. Silloin eduskuntavaalit ovat nimittäin jo ohi. Tällä hetkellähän tässä maassa eniten kerjäävät puoluesihteeriksi haluavat, lähinnä huomiota.

Ensi talvi on meille asiansa hoitaville kunnon ihmisille piinaava. Ääniä kerjääviä kansanedustajaehdokkaita on joka kadun nurkassa. Ja kun rönyät ulos Citymarketista kassit jalosteita pullollaan, suonet sinisenä kuin voimamiehellä, siinä venkoilee joku hapanimelä jakkupukuhirvitys lappu sojossa. Äänestä minua, minua jooko? Mutta kai ne on kestettävä, ne Suomen viimeiset kerjäläiset.

Maallikkosaarnaaja Maasola