Aikalainen: Erilaisuuden oivaltajat

Aikalainen: Erilaisuuden oivaltajat 24.5.2010
Maahanmuuttajataustaiset opettajat koulutuksessa

– Me olemme kouluissa sitä varten, että voimme kasvattaa suvaitsevaisuuteen ja aitoon erilaisuuden hyväksymiseen, koulukuraattori Aitokin Kylliäinen sanoo.

– Tässä asiassa maahanmuuttajataustaisilla opettajilla on enemmän annettavaa kuin suomalaisilla.

On perjantai-iltapäivä opettajakoulutuslaitoksella. Alkamassa on iltakahdeksaan asti kestävä aineenopettajien pedagogisten opintojen luento. Poikkeuksellista on se, että opiskelijat ovat kaikki maahanmuuttajia, ja opetus annetaan täydennyskoulutuksena oman työn ohella.

– Opettajan pätevyys on valttikortti. Ilman sitä on vaikeata saada vakituista paikkaa, Unkarista kotoisin oleva Agnes Bodor uskoo.

Aikalaisen pyynnöstä kolme ryhmän jäsentä jää pohtimaan muun muassa sitä, millaista on työskennellä suomalaisessa koulussa.


Tervehtiä voi vaikka kiinaksi

Raoudha Skhiriä kiihtyy jonkin verran, kun puhutaan syrjinnästä ja ennakkoluuloista. Hän on kiertänyt eri kouluissa opettamassa ryhmiä, aluksi ranskan kieltä ja 2000-luvulla myös äidinkieltään arabiaa. Kaikissa peruskoulujen opettajanhuoneissa ei ole aina ollut viihtyisää.

– Huomiotta jättäminen väsyttää. Joskus minua ei edes tervehditä, opettajat vain puhuvat omassa pöydässään. Minusta ei ole kohteliasta tunkeutua joukkoon, jonkun pitäisi ottaa minut huomioon. Voi tervehtiä vaikka kiinaksi, ihan sama, kunhan tervehtii!

– Näissä opettajanhuoneissa maahanmuuttotaustaiset opettajat ovat oma ryhmänsä, toiset opettajat oma ryhmänsä. Jos tätä tapahtuisi vain yhdessä paikassa, niin ajattelisin että siellä vain on huono ilmapiiri, mutta sama on toistunut seitsemässä tai kahdeksassa koulussa.

Agnes Bodor huomauttaa, että kuppikuntien muodostumisessa on myös suomalaista ”tyyliä” mukana. On vaikea nähdä rajaa siinä, mikä johtuu mistäkin. Aitokin Kylliäisen mielestä tapa kertoo yhteisöllisyyden puutteesta.

– Menet sekaan vain, Kylliäinen kannustaa.

Kazakstanista kotoisin oleva sosiaalityöntekijä ja koulukuraattori Aitokin Kylliäinen uskoo, että vastaanottoon vaikuttaa suuresti tapa, millä ihminen esittää itseään.

– Omalla asenteella ja käytöksellä voi kaataa kaikki ennakkoluulot, Kylliäinen sanoo.

Skhirin mielestä ennakkoluuloja syntyy heti, kun ihmiset näkevät, että hän on ulkomaalainen.

– Olen tajunnut, että oppilaat eivät tule keskustelemaan minun kanssani niin kuin suomalaisten kollegoideni kanssa. Koitan joka kurssin alussa selittää, että ymmärrän suomea erittäin hyvin. Ja yliopistolaiset pystyvät kommunikoimaan englanniksikin, jos jostain ei saa selvää.

Skhirin mielestä ulkomaalaisuudesta on ollut myös hyötyä opettajan työssä. Arabian lisäksi hän osaa ranskaa lähes yhtä hyvin kuin syntyperäiset ranskalaiset, koska ranska on Tunisiassa käytettävä sivistyskieli.


Eurooppalaisuus suojelee

Aitokin Kylliäisen kokemuksen mukaan koulun oppilaista syrjintää kokevat erityisesti islamtaustaiset, joita on helppo osoitella esimerkiksi huivien takia.

– Mutta kouluissa ei suvaita erilaisuutta ylipäätään. Syrjinnän ja kiusaamisen kohteeksi joutuvat yhtä lailla myös suomalaiset, koulukuraattori Aitokin Kylliäinen sanoo.

Agnes Bodor uskoo, että unkarilaisuus on suojellut häntä pahimmilta ennakkoluuloilta.

– Jotain veljeyttä siinä on, jotain sellaista, mitä en pysty itse tajuamaan. Ehkä sekin helpottaa, kun ulkonäkö ei paljasta heti ulkomaalaisuutta, hän pohtii.

Agnes Bodor kertoo, että hänen taitojaan on joskus kyseenalaistettu aiemmissa työpaikoissa. Epäilijöinä ovat olleet sekä maahanmuuttajataustaiset opiskelijat että suomalainen kollega.

– Ikävin tilanne oli, kun luokassani oli opetusta tarkkailemassa opettajan pedagogisia opintoja suorittava ihminen, joka oli siis samassa tilanteessa kuin minä nyt. Hän nousi kesken kaiken kiistelemään kanssani suomen kieliopista. Hän uskoi olevansa oikeassa, koska suomi oli hänen äidinkielensä. Ei ikinä, ikinä saisi oppilaiden edessä käydä kyseenalaistamaan kollegaa, vaikka olisi eri mieltä!

Aitokin Kylliäisellä on päinvastaisia kokemuksia kuin kollegoillaan. Kylliäinen korostaa, ettei ole kohdannut epäluuloja tai syrjintää suomalaisten tai ulkomaalaisten taholta. Hänet on aina otettu porukkaan mukaan niin opiskellessa kuin työelämässä.

Sosiaalityöntekijänä hän on kohdannut asiakkaiden ennakkoluuloja, mutta yleensä ne ovat hälventyneet kun hän on päässyt osoittamaan osaamisensa.

– Sinä sen sanoit: pätevyys pitää aina osoittaa. Sen jälkeen ei ole enää ongelmia, Agnes Bodor huomauttaa.

– Se ei riitä, että olen ollut täällä jo melkein kymmenen vuotta ja olen suorittanut kaikki mahdolliset opinnot ja kielitutkinnot, sanoo sujuvaa suomea puhuva Bodor.

– Haluan olla optimistinen, mutta se kaikki mitä päivittäin kuulee opiskelijoilta… Bodor vaikenee.


Ilmapiiri muuttumassa

Skhirin ja Bodorin haaveena on saada tulevaisuudessa vakituinen opettajan virka. Kylliäinen jatkaisi mielellään sosiaalialan töissä ja keräisi opettajan kokemusta esimerkiksi sivutoimisena opettajana.

– Voimme varmaan sanoa kaikkien puolesta, että koulutus on ollut todella avartava kokemus. Etenkin pienten koululaisten kohtaamisesta on saanut ahaa-elämyksiä, samoin kuin kokemusten ja vinkkien vaihtamisesta muiden kanssa, Bodor sanoo.

Kaiken kaikkiaan ryhmä on myönteinen ja innostunut. Bodorin mielestä se ikäluokka, mikä kouluissa nyt opettaa, ei ole vielä kasvanut monikulttuurisuuteen, mutta seuraavat sukupolvet alkavat ajatella eri tavalla jo pienestä asti.

Aitokin Kylliäinen uskoo, että Suomen ilmapiiriin ja maahanmuuttoon suhtautumiseen on tulossa muutoksia. Parinkymmenen vuoden aikana on tapahtunut valtavasti muutoksia hyvään suuntaan.

– Suomi on osa globalisoituvaa maailmaa, eikä enää vain pieni osa Pohjolaa.

___________________

Maahanmuuttajataustaiset opettajat koulutuksessa

Opettajan pedagogiset opinnot maahanmuuttajataustaisille opettajille on opetusministeriön rahoittama täydennyskoulutushanke. Se toteutettiin Tampereen yliopistossa yhden lukuvuoden mittaisena etä- ja monimuoto-opetuksena.

Opettajan pedagogisten opintojen vaatimuksista ei tingitty, ja opetus on pidetty suomeksi. Opiskelijoiden suomen kielen taito on vielä kehittymässä, mutta koulutuksen vastuulehtori Tuula Pantzarin mukaan se on ollut tervetullut haaste opetuksen järjestäjille ja perinteiselle yliopistopedagogiikalle.

- Rahoituksen myöntäminen hankkeelle on merkittävä koulutuspoliittinen ratkaisu opetusministeriöltä, Pantzar sanoo.

- Monikulttuuriseksi yhteiskunnaksi kehittymisen ehtona on nähtävä kaikkien osallisuus yhteiskunnassa. Suomalaisen, kaikille yhteisen koulun rakentaminen on ollut haasteellinen ja pitkä prosessi.

Pantzarin mukaan yhdenvertaisuuteen perustuvan kasvatusajattelun kehittämisen tavoitteena pitäisi olla koulu, jossa kaikki oppilaat luetaan joukkoon alusta pitäen, ja lähtökohtana kaikkien oppilaiden erilaisuus.

Kaksikielisyyden vahvistaminen on maahanmuuttajalasten ja -nuorten erityistarve, koska heidän tulisi päästä opiskelemaan samoista lähtökohdista muiden kanssa niin pian kuin mahdollista.

Tällöin maahanmuuttajaopetuksessa merkittävässä roolissa ovat suomea toisena kielenä opettavat S2-opettajat ja oppilaan oman äidinkielen opettajat.