HS: Vuosi hylkiönä

Helsingin Sanomat: Vuosi hylkiönä 27.5.2010

PITAA KAYDAA 50EURO KOSKA MA OLEN KIPEA JA HALUAN HOITO NIIN SINAKIT KUULIT KUIN PUHUIN SUN KANSA!

Viesti on kirjoitettu isoilla kirjaimilla.

Sitten puhelu:

"En tiedä, kauanko minä tulen elämään!"

Sanat kuuluvat puhelimeen Etiopian pääkaupungista Addis Abebasta kirkkaasti. Puhujan ääni on kiihtynyt.

Somalian Mogadishussa vuonna 1983 syntynyt Abdi Aden Ainaan pakeni sotaa Suomeen 10-vuotiaana.

Äiti, isä ja veli kuolivat Afrikassa, ja Abdi varttui suomalaisissa kasvatuslaitoksissa. Jo teini-ikäisenä hän oli taparikollinen.

Helmikuussa 2009 Abdi karkotettiin 15 Suomen-vuoden jälkeen Somalimaahan. Se oli Suomen ensimmäisiä karkotustapauksia. Rikosrekisteri oli pitkä (ryöstöjä, huumausainerikoksia, pahoinpitelyjä), mutta Abdi oli istunut saamansa vankeustuomiot.

Nyt-liite teki maaliskuussa 2009 matkan Somalimaahan, ja jutussa Hyvä somali ja paha somali kaksi suomea puhuvaa somalimiestä, Kirkon ulkomaanavun kehitystyöntekijä Mahdi Abdile ja karkotettu Abdi, tapasivat pääkaupungissa Hargeisassa.

Abdin tilanne oli mutkikas.

Suomi karkotti hänet Somalimaahan, sillä hän oli viettänyt siellä muutaman kuukauden pakomatkalla lapsuudessaan, ja hänen tulkittiin kuuluvan paikalliseen klaaniin.

Somalimaa käski Abdin poistua maasta, sillä hän on kotoisin Etelä-Somaliasta, josta Somalimaa on julistautunut yksipuolisesti itsenäiseksi.

Abdi lähetti asianajajalleen Suomeen hätäisiä viestejä. Asianajajan hän oli saanut valtion maksamana karkotusoikeudenkäyntiinsä.

Abdi jäi Hargeisaan.

Syksyyn saakka myös me Nyt-liitteessä saimme Abdilta viestejä. Hän pyysi usein rahaa.

Emme lähettäneet, eikä sitä lähettänyt hänen asianajajansa sihteerikään, pyynnöistä huolimatta. Sen sijaan sihteeri yritti välittää Abdin kirjeen suomalaisnaiselle, joka syyskuussa 2007 sai lapsen, jonka isä Abdi on.

Nainen ei halunnut ottaa kirjettä vastaan.

Hänellä oli toinen mies.

Jotkut Abdin vanhat kaverit kävivät silloin tällöin Kalliossa Hämeentiellä rahanvälitystoimisto Dahabshiilissä lähettämässä pieniä summia.

Dahabshiilin kaltaiset firmat ovat ihmeellisiä. Kertomalla tiskillä vastaanottajan nimen ja puhelinnumeron ja antamalla käteistä, ne järjestävät rahan minuuteissa saman ketjun toimipisteisiin Afrikkaan. Välitysmaksu on kuusi prosenttia summasta.

Marraskuussa 2009 asianajaja jätti Suomen korkeimmalle hallinto-oikeudelle hakemuksen karkotustuomion purkamisesta. Purkua perusteltiin muun muassa sillä, että Abdilla on Suomessa lapsi ja että häntä on puukotettu Hargeisassa.

Ulkomaalaislain pykälän 147 mukaan ketään ei saa karkottaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi, eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle.

Etelä-Somaliaan ei tämän vuoksi karkoteta rikollisia. Sisällissodasta selvinnyt ja oman hallinnon luonut Somalimaa on arvioitu riittävän vakaaksi.

Loppuvuodesta Abdi ylitti rajan Somalimaasta Etiopiaan. Sen pääkaupungissa Addis Abebassa on Suomen suurlähetystö, jossa Abdi kävi pyytämässä apua. Suurlähetystö kehotti odottamaan korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä, jota ei vieläkään ole tullut.

Vuodenvaihteen jälkeen Abdista ei kuulunut mitään.

"Onkohan elossakaan", sanoi asianajajan sihteeri ja antoi sähköpostiosoitteen, josta Abdi oli viimeksi viestittänyt.

Elossa hän oli.

Huhtikuun lopussa Abdi vastasi sähköpostiin.

Hän käski soittaa ystävänsä numeroon.

Abdin puhe ryöpsähti luurista.

"Sä voit kysyä kaikki, ja mä vastaan ilomielellä, mutta voitko minulle pieni avustuksen laittaa, voitko laittaa – en pyydä miljoonaa euroa, pystyn sitten kuvia laittamaan...

Sovittiin, että Abdi saa 50 euroa valokuvista, jotka hän lähettää meille tämän jutun kuvitukseksi. Vuosi sitten hän ei suostunut näyttämään kasvojaan lehdessä.

Abdi vaati lupaamaan kautta kiven ja kannon, että hän todellakin saa rahaa. "Minäkin lupaan kautta kiven ja kannon, että hoidan tämän haastattelun ja kuvat", hän sanoi.

Abdi sanoi tarvitsevansa ruokaa.

Hänen lähettämänsä passikuvat olivat suttuisia ja pieniä.

Tässä vaiheessa juttua olisi mukava jo päästää haastateltava ääneen.

Mutta vieläkin on odotettava.

Abdilta tuli sähköposti, jossa hän kiitti kuvapalkkiosta ja kertoi olevansa kipeä.

MA OLEN KAYNYT LAAKERISSA EILAN KUIN OLI KERRANKI PIKKU SUMMA RARAHA... TUIJAMA EN KEHTANUT PYYTA 100EURO VAIN PYYSIN VAIN 50EURO MA HALUAN 50EURO LISAA...

Lopulta sovittiin, että Abdi käy otattamassa itsestään paikallisella valokuvaajalla uudet kuvat, ja saa tästä taas 50 euron korvauksen, jonka avulla hän korvaa myös puhelinkuluja ystävälleen.

Kuvat otettiin (ne ovat lehden kannessa ja jutun pääkuvana).

Dahabshiil välitti rahat.

Kun Abdi vihdoin puhuu, hän suoltaa puhetta tauotta.

Hän kertoo asuvansa Addis Abeban somalikaupunginosassa huoneessa, jonka hän jakaa kahden miehen kanssa.

Omaisuutta ei ole. Ei sinänsä ihme, että hän kinuaa rahaa.

"Minä olen laihtunut 15 kiloa, ja minua on puukotettukin Hargeisassa. Se on lähetetty korkeimpaan oikeuteen se, kumouspyyntö, se on ollut kuusi kuukautta käsittelyssä, marraskuun ensimmäisenä päivänä se lähetettiin..."

Abdilla on kiire kertoa, että karkotuksen kumouspyyntö on ollut käsittelyssä nyt niin kauan, että hänen tapaustaan on ainakin tutkittu. Se saattaisi tarkoittaa, että karkotus kumotaan.

Abdi odottaa pääsevänsä takaisin Suomeen.

Siihen nähden hänen on tietysti hyödyllistäkin korostaa, että hänen henkensä on ollut uhattuna.

Puukotuksesta ei ole todisteita. Abdi selittää sekavasti myös olleensa päivien ajan Etiopian rajalla kidutettuna, kun somalimiehet luulivat, että hänestä voisi Euroopassa asuneena saada rahaa.

"Nälkä pakottaa ihmisiä."

Suomen kieli sujuu ensin takkuillen, sitten jo selkeämmin.

Abdi käyttää vieraita kielikuvia: "Suomen valtio on leikannut minut kaljuksi!"

Kuukausistaan Hargeisassa Abdi kertoo näin:

"Olin kulkija. Muutamia ystäviä vain oli. Tyynyn pään alle ja nälkään apua saat, sanoi yksi. Hänkin oli Mogadishusta, mutta työn kautta saattoi olla Somalimaassa. Toinen avusti pienesti rahalla. Pääsin soittamaan asianajajalle. Puukotukseen en saanut hoitoa. Kaveri sanoi, että tossa vähän rahaa, mene ompeluttamaan haava, mutta minä pelkäsin, että minut tunnistetaan ja pistetään vankilaan."

Abdi pelkäsi, mutta varmaankin myös Abdia pelättiin.

Jos jotakuta on Somalimaassa syytä epäillä Etelä-Somalian islamistikapinallisten värväämäksi, niin ulkomailla asunutta, vaikeuksiin joutunutta, juuretonta mogadishulaisnuorta – joka kysyy töitä rakennuksilta.

Somalimaassa rakennetaan paljon. Ulkomailta palaavat somalimaalaiset tarvitsevat taloja ja liiketiloja. Dahabshiilin kaltaisista toimistoista eri puolilta maailmaa lähetetään Hargeisan-sukulaisille rahaa uusiin koteihin. Abdi kiersi työmaita aamuisin.

"Menin kysymään työnjohtajalta, onko jotain. Monesta paikasta sain pientä työtä, mutta ei mitään pysyvää. Jos olisin Hargeisan klaanista tai puhuisin Hargeisan murretta, olisi ollut helpompaa", Abdi sanoo.

Mogadishun murteessa on ikävä sävy. Kapinallisilla on ollut pommittajia, jotka ovat hakeutuneet työmiehiksi ja asettaneet räjähteet rakenteisiin.

Vaikka Somalimaa on rauhoittunut, myös pommiuhkia on – sellaisen kohteeksi joutui rauhankokous, jonka järjestäjiä Mahdi Abdile ja Kirkon ulkomaanapu olivat.

Etelän kapinalliset värväävät nuoria poikia tarjoamalla rahaa, ruokaa ja saarnaa.

Houkuteltiinko Abdia ääri-islamistien joukkoihin?

"Luojan kiitos sitä ei tapahtunut."

Hajuvesien kaupitteluakin Abdi kokeili. Etiopiaan suunnatessaan hän osti parfyymeja halvalla, myi niitä kalliimmalla ja sai kasaan sata dollaria.

Rajan yli hän kertoo menneensä bussissa. Taskussa oli Suomen peruja oleva vanhentunut muukalaispassi ja Somalimaan antama maastapoistumispaperi.

Niitä ei Abdin mukaan kysytty.Hän selittää:

"Miehet ottivat minut erilleen, bussi odotti. Vanha somalinainen, 92-vuotias, oli menossa [Etio-piaan] sairaalaan. Nainen sanoi miehille: 'tämä on mun poika, hän on viemässä minua sairaalaan'. Olin kertonut hänelle koko tarinan, että olen Mogadishusta pienenä lähtenyt ja haluan Suomen suurlähetystöön. 'Ei hätää poika', hän sanoi."

Bussi eteni Abdi mukanaan.

Tarina voi olla totta, mutta olisi Abdi päässyt rajan yli muutenkin. Rajamuodollisuudet eivät ole meikäläistä tasoa, ja somalit ja etiopialaiset kulkevat maiden väliä pysähtymättä.

Ei Etiopiakaan Abdia halua, mutta siellä hän on mitätön osa valtavaa pakolaisjoukkoa. YK:n mukaan Somalian väkivaltaisuuksia on paennut tänäkin vuonna jo 200 000 ihmistä. Monilla on Euroopassa perheenjäseniä, joiden luo pyritään.

Toisin kuin Somaliassa tai Somalimaassa, Addis Abebassa toimii suurlähetystöjä. Niiden edustoilla on pakolaisia jonoiksi asti. Suomen suurlähetystöstä haetaan oleskelulupia eniten perheen yhdistämisen perusteella.

Loputtomat ja lohduttomat pyrkimykset päästä ulkomaille ovat synnyttäneet elinkeinoja. Niin Abdikin saa rahaa. Hän odottaa Somaliasta tulevia busseja ja auttaa kantamaan laukkuja.

Nyt-liitteen kuvista saamillaan rahoilla Abdi sai etiopialaisittain kuukauden palkan. Hyvin tienaa kuulemma myös mies, jonka huoneessa hän nukkuu.

"Hän on tulkki ihmisille, jotka ovat menossa ulkomaille, puhuu hyvää englantia", Abdi sanoo.

Mies on Mogadishusta ja samaa klaania kuin Abdi. Hän nukkuu sängyssä, ja Abdi ja toinen nuorempi mies patjoilla lattialla.

"Hän antaa minulle suojaa, vanha mies. Hän jätti minulle tänään puhelimen, sanoi että hoida sinä asioita, nähdään illalla."

Samaa klaania olevat somalit auttavat toisiaan.

"Vaikka sinulla on vähän ruokaa ja viimeiset pennit menossa, ja joku pyytää ruokaa, niin parempi on antaa, sillä Jumala antaa sinulle siitä paremman paikan."

Abdi kertoo olevansa korva tarkkana, jos sattuisi kuulemaan suomea.

Kerran hän kohtasi puheluja välittävässä liikkeessä somalimiehen, joka oli asunut 20 vuotta Suomessa.

"Puhuimme suomea. Mies kysyi, missä päin Helsinkiä asuin. Kansussa, sanoin. Missä siellä? Siinä ostarin vieressä. Hän sanoi joojoo, mäkin olen siellä asunut!"

Kansu on Kannelmäki. Sieltä poliisit tulivat Abdin hakemaan, kun karkotus toteutettiin.

Toisaalla Abdi tapasi somalimiehen, joka vasta odotti pääsyä perheen luo Suomeen. Abdi opetti miehelle suomen sanoja.

"Hän kyseli, että millaista siellä on", Abdi kertoo.

"Sanoin, että ihan hyvä. Että Suomi on poliisivaltio. Jos olet rauhassa etkä tee mitään, se on hyvä. Jos teet töitä ja opiskelet, se on hyvä. Jos teet hölmöyksiä kuten minä nuorena, sitten sinun ei ole hyvä olla. Jos kerran mokaat, siellä ei ole hyvä enää asua."

Abdi on ennakkotapaus.

Rikoskierteessä oleville Suomen somalinuorille voi käydä kuten hänelle, jos he eivät ryhdistäydy.

Mitä vuosi hylkiönä sitten on opettanut?

Abdi sanoo tajunneensa, että karkottaminen on periaatteessa oikein. Somalimaan Hargeisassa hän tapasi muitakin Euroopasta karkotettuja.

"Rikollisen voi karkottaa maahan, josta hän on kotoisin, jos siellä on rauhallista."

Hän sanoo nyt arvostavansa yhteistyötä.

"Eurooppa ja Suomi ovat menneet eteenpäin, sillä siellä osataan yhteistyö. Jos täällä joku osaa jotain toista paremmin, se herättää kateutta. Maat eivät mene eteenpäin, vaan ruumiita kerätään joka puolella", Abdi selittää.

Eniten hän on oppinut nälästä.

"On ollut tosi kova nälkä. Jos ihminen saa kaiken, sosiaalirahan, hän ei ajattele, mistä on sen saanut. Minä olen nyt nähnyt. Uskon, että tämä, mitä olen nähnyt, se on minua muuttanut. Päihteet veivät minua rikolliselle polulle. Jos pääsen Suomeen, en mene enää samaa reittiä."

Vuosi sitten tavatessamme Abdi ei puhunut Jumalasta. Nyt hän puhuu, usein.

"En ihmisistä odota apua. Jumala minua voi auttaa, hän minua näin opettaa."

"Rukoilen viisi kertaa päivässä, että Jumala veisi paremmalle tielle."

Jos Suomi ei ota Abdia takaisin, hän aikoo yrittää muita reittejä länsimaihin. Ne ovat vaarallisia reittejä.

"Mutta elämä on muutenkin", Abdi sanoo.

Hän kuulostaa kiihtyneeltä.

"En tiedä, kauanko minä tulen elämään. Jumala on kirjoittanut, miten tämä pitää tehdä."

Irralliselle somalinuorelle Jumalan ääni voi lopulta tarkoittaa ääri-islamistien joukkoja: ainoita, jotka kutsuvat luokseen.

Puhelu loppuu.

Myöhemmin samasta numerosta vastaa mies, joka ei puhu englantia.

Taustalta kuuluu lasten ääniä.

Juuri ennen kuin lehti menee painoon Abdi soittaa takaisin.

Hän pelkää, ettei kukaan usko hänen muuttuneen.

Hän kysyy, millainen sää Suomessa on.