Talouselämä: Mummo on kustannus, mutta poliisiin voi luottaa

Talouselämä: Mummo on kustannus, mutta poliisiin voi luottaa 26.5.2010

Nyt tarkkana Jorma Ollila ja muut Suomi-brändin rakentajat! Nyt tarkkana poliitikot ja veronmaksajat! Tragedia nimeltä Mummojen käännytys kertoo paljon suomalaisuudesta.

Suomalaisten mielestä sairaiden isoäitien pitäisi saada elää perheidensä kanssa.

Näin ajattelevat ainakin Tasavallan Presidentti, pääministeri ja muutama muukin ministeri, poliisiylijohtaja, korkeimman hallinto-oikeuden professori, media ja median sivuilla esiintyvät kansan lukuisat edustajat.

Silti poliisin on pakko lähettää Eveline Fadayel ja Irina Antonova kotimaihinsa. Näin sanoo laki ja sen tulkinta, jota poliisi noudattaa. Piste.

Laki ja sen tulkinta heijastaa ajattelua, jonka mukaan isoäiti on ennen muuta julkisen talouden kustannuksia paisuttava kuluerä.

Hengeltään samankaltainen lainsäädäntö on pitänyt monet sairaat suomalaisvanhukset kaukana sukulaisistaan, kun he eivät saa muuttaa yhdestä kunnasta toiseen – sairas vanhus kun lisäisi vastaanottavan kunnan menoja. Tämä laki on onneksi muuttumassa.

Ne ihanan tunteelliset ulkomaalaiset

Riippumaton oikeuslaitos on hieno asia. Hienoa on myös poliisi, johon kansalaiset voivat luottaa ja virkamies, joka ei toimi mielivaltaisesti. Näistä suomalaisten täytyy pitää kysin hampain kiinni.

Yhteiskunta, jossa sukulaissuhteet tai ruskeisiin kirjekuoriin käärityt setelit ohjaavat virkamiesten ja tuomareiden toimintaa, on painajainen ja ajautuu ennen pitkää konkurssiin. Näin kävi Kreikalle.

Painajainen on kuitenkin myös sellainen yhteiskunta, jossa heikot ja sairaat nähdään vain hintalappuina.

Suomalaiset usein ihailevatkin muiden kansojen tapaa osoittaa tunteitaan avoimesti. Kun lomalla kohtaamme vahvoja perheyhteisöjä, kadehdimme kiinteitä, yksilöitä ja yhteiskuntaa kannattelevia sukulaisuussuhteita.

Meillä tiiviit perhesiteet ja riippuvaisuus sukulaisten hyvästä tahdosta ja lompakosta ovat kirosanoja: Suomalaiset nuoret haluavat itsenäistyä mahdollisimman aikainen. Moni nainen ajattelee, että on nöyryyttävää, jos oma aviomies elättää. Vanhempien on vaikea ottaa vastaan rahaa lapsiltaan, vaikka sitä olisi.

Yhteiskunnan tuki meille kuitenkin kelpaa, sillä siitä olemme maksaneet veroina. Opintotukiviranomainen tai Kela on myös sopivan anonyymi maksaja.

Tämä riippumattomuus perheestä on hyvä saavutus. Se on jotain, mihin olemme pyrkineet. Sen ansiosta Suomi on tasa-arvoinen maa, jossa melkein kuka tahansa voi edetä mihin tahansa, perhetaustastaan huolimatta.

Hyvinvointiyhteiskunnan huono puoli on, että se etäännyttää vastuun lähimmäisistä jonnekin kauas. Jos diabeetikko tuupertuu kadulle, on pelastuslaitoksen asia auttaa, ei minun.

Ihmiset unohtavat, että tässä meidänkin systeemissä kaikki perustuu lopulta siihen, että haluamme huolehtia toisistamme. Yhteiskunnasta tulee kylmä ja sisäänpäinkääntynyt.

Älä kompastu omaan nenääsi, Suomi

Suomen talouden mahtava nousu ennen nykyistä finanssikriisiä oli pitkälti globalisaation ansiota. Me teimme rahaa, koska uskalsimme ja osasimme hyödyntää Aasian talouksien nousun.

Menestyneimmät suomalaisyritykset ovat täysin kansainvälisiä – ne ovat riippuvaisia kiinalaisten ja muiden rikastuvien maiden kysynnästä. Suomalaiset myös osaavat kieliä, matkustavat paljon ja toimivat aktiivisesti kansainvälisissä yhteisöissä.

Silti meidän on yhä vaikea nähdä tämän kiiltävän kolikon toista puolta. Emme pärjää ilman, että avaamme omia oviamme muille enemmän kuin nyt.

Kun väki vanhenee ja julkinen talous on tiukoilla, meidän pitää keksiä uutta bisnestä ja työtä. Tämä vaatii kaikenlaisten ja kaikenmaalaisten ideoiden ja aivojen hyödyntämistä. Juuri siksi joku parhaillaankin miettii kuumeisesti, miten Suomi-brändistä saisi mahdollisimman kiiltävän ja houkuttelevan.

Mutta kuka haluaisi maahan, jossa mummo paketoidaan pakolla lentokoneeseen?

Illuusio omillaan pärjäävästä kansasta voi olla se asia, johon Suomi-brändi ja Suomi kompastuu.