Talouselämä: Kerjääminen ei kieltämällä lopu

Talouselämä: Kerjääminen ei kieltämällä lopu 25.5.2010
Verkkoapila: ”Kerjäämisen liepeillä myös rikollisuutta”
Merja Mäntyniemi: Kerjääminen tulisi kieltää (blogi)

Yli 50 kansanedustajaa allekirjoitti ylikomisario, kansanedustaja Juha Hakolan (kok.) aloitteen, joka kieltäisi kerjäämisen kaduilla.

Maanantaina sisäministeriö ilmoitti perustaneensa työryhmän, joka selvittää asiaa. Alustava selonteko valmistunee ennen juhannusta.

Häviävätkö romanikerjäläiset pois kaupunkien kaduilta, jos Suomen järjestyslaki tiukkenee?

Poliisi voi jo nykyisen järjestyslain perusteella puuttua häiritsevään kerjäämiseen.

Mutta kun poliisi ei voi puuttua romanien elinoloihin Unkarissa ja Romaniassa.

Heikommat jäävät

Suomessa kerjäävät romanit ovat lähtökykyisiä. Romaniaan jäävät ne, jotka eivät pysty lähtemään.

Kävin romanialaisessa Cluj Napocan kaupungissa kesällä 2003. Kaupungin keskustassa majailevat kerjäläiset olivat huomattavasti Suomessa näkemiäni huonokuntoisempia ja rähjäisempiä. Monet olivat selvästi sairaita, useilta ihmisiltä puuttui raajoja.

Paikallisbusseissa lähes kaikki matkustajat antoivat vammaisille lapsille kolikoita, kun nämä hyppäsivät kyytiin kuppi kädessään.

Helteisenä kesäpäivänä katulapset nappasivat salamannopeasti kahvilan pöydälle jääneestä lasista jääpalat ja sitruunanviipaleen.

Varakkaammat romanialaiset suhtautuivat katulapsiin kuin kärpäsiin: kun ne häiritsivät tarpeeksi, niille heitettiin lantti ja ne hävisivät, hetkeksi.

Maantiet olivat täynnä isoja reikiä. Harvat näkemäni tehtaat savuttivat pilaten ympäröivän luonnon.

”Mikä Euroopan takapajula”, ajattelin silloin. Tammikuussa 2007 Romania liittyi Euroopan Unioniin.

Entä jos puututtaisiin syihin?

Kerjääminen oli Helsingissä kiellettyä vuoteen 2003 asti. Nyt sitä ehdotetaan taas kiellettäväksi, romanikerjäläisten takia.

Sama kerjäläisongelma on jokaisessa Euroopan vähänkään isommassa kaupungissa.

Jokainen EU-maa voi tietenkin kieltää kerjäämisen. Lainsäädäntövoimaa voisi käyttää fiksumminkin.

Suomalaisen Romanifoorumin toiminnanjohtaja Miranda Vuolasranta kritisoi sunnuntain Helsingin Sanomissa köyhyyden kriminalisointia.

Kerjääminen on koko Euroopan ongelma, mutta syynä siihen ovat Romanian ja Unkarin mustalaisten jatkuva syrjintä ja siitä aiheutuva köyhyys.

”Maille, jotka eivät välitä omien kansalaistensa yhdenvertaisuudesta, pitäisi olla EU-sanktiot”, Vuolasranta sanoi Helsingin Sanomissa.

____________________________________________

Verkkoapila: ”Kerjäämisen liepeillä myös rikollisuutta”

Kadulla kerjääminen jatkuu niin kauan kuin tulosta tulee ja kelejä riittää, kirjoittaa Merja Mäntyniemi Verkkoapila-kolumnissaan. Hänen mielestään kerjääminen olisi kiellettävä.

Kolumnisti Mäntyniemi moittii suomalaisia sinisilmäisyydestä ja hyväuskoisuudesta suhtautumisessaan ulkomaalaisiin kerjäläisiin. Hänen mukaansa kerjääminen on usein järjestettyä ja johdettua toimintaa, jonka liepeillä on myös rikollisuutta.

Pieni kerjäläistyttö tai vammautunut kerjäläismies eivät saa pitää rahaa itse, vaan sen Mäntyniemen mukaan poimii itselleen kerjäysliigan johtaja.

Hän pitää omituisena käsien pystyyn nostamisena, että EU:ssa on maita, joiden ongelmat kaikki tietävät, mutta mitään ei tapahdu ongelmien ratkaisemiseksi.

Mäntyniemi arvelee, että kerjääminen leviää Helsingistä myös muualle maahan.
”Tosin, aika sissi täytyy kerjäläisen olla, jos hän Rovaniemellä istuu ulkona kerjäämässä tunteja hyttysten seurana”, Mäntyniemi kirjoittaa.

---

Merja Mäntyniemi: Kerjääminen tulisi kieltää (blogi)

Pitäisikö kerjääminen kieltää, pohtii moni tämän kesän aikana törmätessään varsinkin Helsingin kaduilla kerjäläisiin. Kerjäläisiä on kaduilla edellisinäkin vuosina ollut, mutta kerjäämisen luonne on nyt muuttunut. Kerjäläiset ovat aktiivisemmin lähelle tulevia ja tuskin mitään siunauksia perään huutavia, jos rahaa ei anna. Uusi piirre on myös se, että kerjäämässä näkyy henkilöitä, jotka ovat fyysisesti vammaisia.

Maailmalla liikkuessani olen kerjäläisiin tottunut, enkä ole rahaa kerjäläisille antanut. En anna rahaa Suomessakaan. Tosiasia vain on se, että useasti kerjääminen on järjestettyä ja johdettua toimintaa. Ei pieni kerjäläistyttö tuolla jossakin maailmalla sitä rahaa itse voi pitää, jonka hän tyhmiltä ja hyväuskoisilta turisteilta saa. Eikä sitä kerjäämällä saatua rahaa saa itse pitää se vanhan mies, jonka toinen jalka ja käsi on amputoitu. Sen rahan poimii itselleen kerjäysliigan johtaja.

Kerjääminen on valitettavasti organisoitua bisnestä. Se on tapa ansaita rahaa vetoamalla ihmisten sääliin ja hyväuskoisuuteen. Me suomalaiset olemme sinisilmäisen rehellistä ja ihmisistä pääsääntöisesti hyvää uskovia. Meidän mieliimme ei tule ainakaan heti, että kerjääminen voisi olla kannattavaa bisnestä. Jos joku asiaa ei usko, luulisi olevan helppoa ottaa asioista puolueettoman rehellisesti selvää. Siinäpä tutkivalle journalismille oiva idea.

Kenenkään ei pitäisi joutua ammatikseen kerjäämään tänä EU-aikana. On ihmisarvoa alentavaa, ettei toimeentuloa saa millään muulla tavalla kuin kerjäämällä. Siksi vastuu kerjäämään lähteneiden ihmisten toimeentulosta ja inhimillisistä oloista tulisikin olla kerjäläisten omissa kotimaissa. Siellä asiat olisi hoidettava niin, ettei oman väen tarvitsisi kerjuulle lähteä. Mielestäni omituista käsien pystyyn nostamista on EU:lta se, että unionin alueella on maita, joiden ongelmat kaikki tietävät, mutta mitään ei tapahdu tai mitään ei tehdä asioiden ratkaisemiseksi.

Realismia on se, että Suomeen tulleet kerjäläiset eivät pysyvää ratkaisua ongelmiinsa täältä Suomesta löydä. Sääliä, siunailua, hurskastelua ja ihmettelyä löytyy kyllä yllin kyllin, mutta kerjäläisten elämää parantavia päätöksiä tehdään vain heidän omissa kotimaissaan. Muistan kyllä eurovaalien aikaiset puheet ja sloganit yhteisestä Euroopastamme ja yhteisestä vastuusta. Toivottavasti puheiden lisäksi löytyy nyt myös niitä tekoja.

Kerjääminen on ovelaa toimintaa, koska siinä vedotaan ihmisten tunteisiin ja moraaliin. Kun kadulla näkee huono-osaisen ihmisen kerjäämässä, tulee mieleen, että olisi jollakin tavalla autettava. Vaikkapa antamalla rahaa. Juuri niin ei saa tehdä. Mitä enemmän rahaa kerjäläiset saavat, sitä varmemmin he kerjäämistä jatkavat. Kerjääminen jatkuu niin kauan kuin tulosta tulee tai kelejä riittää.

Vakavampaa on se, että tutkimusten mukaan kerjäläisten liepeillä liikkuu myös rikollisuutta. Sitä ei suomalaisen yhteiskunnan tule missään nimessä sallia. En hyväksy sitä, että jos puolustetaan kerjäläisten oikeuksia kerjätä, samalla tallotaan esim. ikäihmisten ja lasten oikeuksia rauhalliseen ja turvalliseen liikkumiseen Helsingin kaduilla. Näin se ei voi mennä, oli kerjäläisten puolestapuhujana kuinka idealistinen ihminen tai järjestö tahansa.

Idealismi ja aatteet ovat hyviä, mutta joskus korkeuksista ja ideaalimaailmasta täytyy laskeutua tänne maan pinnalle. Jotta kerjäläisongelma saadaan kunnialla ratkaistua, täytyy kaikkien mukana olevien tahojen ottaa rauhallisesti aikalisä ja miettiä yhdessä mitä kerjäläisille Helsingissä tulisi tehdä. Kaupungin byrokratian on myös herättävä, turhaa byrokratian palloilua ei tässä tilanteessa kannata harrastaa. Lainsäätäjien olisi myös herättävä miettimään mitä he voisivat omalta osaltaan asialle tehdä.

Ongelma on kaikille yhteinen ja yhteisesti se on myös ratkaistava mahdollisimman pian. Jos mitään ei tehdä, kerjäläisten määrä vain kasvaa ja haitalliset lieveilmiöt lisääntyvät. Se ei ole kenenkään etu, eikä varsinkaan pääkaupunkimme kaduilla liikkuvien. Valistunut arvaus on se, että Suomen muutkin kaupungit saavat jossakin vaiheessa oman osansa kerjäläisistä. Silloin olisi hyvä, jos olisi pääkaupungin antamaa esimerkkiä, miten asia on saatu metropolialueella hoidettua. Tosin, aika sissi täytyy kerjäläisen olla, jos hän Rovaniemellä istuu ulkona kerjäämässä tunteja hyttysten seurana. Nähtäväksi jää, onko kerjääminen vain eteläisen Suomen ongelma.

ps. Kevään aikana useat koulut tekevät luokkaretkiä Helsinkiin. Olisi vanhemmilta fiksua kertoa innokkaille matkalle lähtijöille, että rahoista ja kännyköistä kannattaa pitää huolta. Niin muuttuu maailma.

- Merja Mäntyniemi, lentoemäntä Nurmijärveltä.