Heidi Hautala: Vetäytyykö EU kuoreensa maahanmuutossa? (blogi) 20.4.2011
EU vaikuttaa yhä enemmän suojautuvan maahanmuuttoa vastaan. Tämä näkyy myös keskustelussa takaisinottosopimuksista, joiden on kritisoitu loukkaavan EU:hun pyrkivien oikeuksia asianmukaiseen oleskeluluvan käsittelyyn.
Tukholman ohjelma velvoitti komission arvioimaan laittomien maahanmuuttajien takaisinottosopimukset ja määrittelemään uusi takaisinottostrategia. Olen odottanut tätä helmikuussa julkistettua arviointia paljon, sillä takaisinottopolitiikka ei vaikuta kunnioittavan ihmisoikeuksia.
Takaisinottosopimuksien tarkoituksena on lähettää takaisin tiettyihin maihin tavallista nopeammin laittomat maahanmuuttajat. Takaisin voidaan lähettää sopimusmaan omia kansalaisia ja kolmansien maiden kansalaisia, jotka ovat tulleet EU:hun kyseisen maan kautta. Varsinkin kolmansista maista kotoisin olevat ovat heikoimmassa asemassa.
Tähän mennessä sopimukset on solmittu 13 maan kanssa, viimeisimpänä maana Georgia. Mukana on sellaisia maita, kuten Venäjä, Ukraina ja Pakistan, joihin palautettavien ihmisten oikeudenmukaisesta kohtelusta ei voida olla varmoja.
Ukrainaan on kolmansien maiden kansalaisia palautettu ahkerammin kuin muihin maihin. Valitettavasti turvapaikanhakijoiden tilanne Ukrainassa on erityisen huono. Olen kuullut esimerkiksi tapauksesta, jossa takaisinottosopimuksen nojalla Slovakia palautti pikaisesti Ukrainaan ryhmän afgaaneja, jotka palautettiin sitten pitkän pidätysajan jälkeen salaisesti takaisin Afganistaniin. Mukana oli yksi alaikäinen ja pahoinpitelyistä on raportoitu.
Vaikka komission tiedonannossa on useita hyviä asioita, kuten mahdollisuus luopua kolmansien maiden kansalaisten palauttamisista, sopimuksien valvonnan lisääminen, ja rajavartioiden kouluttaminen, suhtaudun kuitenkin erittäin kriittisesti koko EU:n takaisinottopolitiikkaan. Komissio pitää sitä kuitenkin välttämättömänä ja haluaa jopa laajentaa sopimuksia maahanmuuton merkittäviin alkuperämaihin.
Komissio itsekin toteaa, että meillä ei ole tarpeeksi tietoa, jotta voisimme kunnolla arvioida takaisinottopolitiikan onnistumista. Vaikuttaa siltä, että kukaan ei sopimuksia oikein halua, kun jäsenmaat eivät käytä niitä systemaattisesti ja komissio suunnittelee “kannustimia” EU:n ulkopuolisille sopimusmaille. Minusta yhtään uutta takaisinottosopimusta ei tulisi tehdä, ennen kuin koko epäonnistunut politiikka uudistetaan.
Kaikkein tärkeintä on huolehtia siitä, että ihmisoikeudet toteutuvat takaisinotoissa. Siksi komission innostus vapaaehtoisista paluista epäilyttää. Kuinka vapaaehtoisia ne todella ovat?
Periaatteessa turvapaikanhakijoita ei tulisi palauttaa takaisinottosopimuksella, kuten myös komission edustaja tällä viikolla parlamentissa valiokunnan kokouksessa vakuutteli. Piru piilee kuitenkin yksityiskohdissa ja komissiokaan ei väitä, että käytännön menettelyt seuraisivat aina teoriaa.
Tarvitsemme mekanismin, joka varmistaa sen, että jokaisesta palautetusta tiedetään, oliko EU:hun tulija hakenut turvapaikkaa ja mitkä olivat syyt mahdolliselle hylkäykselle. Takaisinottosopimuksissa on oltava vahvempi suoja ihmisoikeuksille, muun muassa palauttamisen keskeytyksen kunnioittaminen.
Miten voidaan tehdä sopimuksia sellaisten maiden kanssa, jotka loukkaavat ihmisoikeuksia? Nyt neuvotellaan muun muassa sopimuksesta Valko-Venäjän kanssa! Ennen kuin sopimuksia tehdään, on saatava maat ratifioimaan keskeiset kansainväliset ihmisoikeussopimukset. Kannatan myös komission ehdotusta, että täytäntöönpano voidaan keskeyttää, jos perusoikeuksia loukataan.
Nyt pallo on neuvostolla. Jäsenmaiden tulee uudistaa takaisinottopolitiikka sellaiseksi, ettei ketään palauteta epäinhimillisiin oloihin. Viime sisä- ja oikeusasianneuvoston päätelmät Välimeren maahanmuuttotilanteesta eivät kuitenkaan anna toivoa. EU-maat haluavat vetäytyä kuoreensa ja puheet solidaarisuudesta ovat mennen talven lumia. Pelkään pahoin, ettei Suomikaan liity tulevaisuudessa edistyneiden joukkoon, mikäli vaatimukset perheenyhdistämisten rajoittamista siirtyvät tulevan hallituksen linjoiksi.