Kaleva: Eurooppalaista taiteilua globalisaation ja lokalisaation välissä

Kaleva: Terttu Utriainen: Eurooppalaista taiteilua globalisaation ja lokalisaation välissä 15.4.2011

Onko Suomi eristäytymässä ja käpertymässä sisäänpäin? Valtaavatko populistiset puolueet Euroopan parlamentit? Onko johtajuus hukassa, kun vanhatkin puolueet näyttävät peesaavan kannanotoissaan nousussa olevia puolueita, joiden ideologia rakentuu globalisaation, eurooppalaisen integraation ja maahanmuuton vastustamiseen? Suomessa Timo Soinin johtamien perussuomalaisten gallupsuosio on synnyttänyt lehdistössä viime viikkoina tämän suuntaisia kysymyksiä.

Timo Soini perussuomalaisineen ei EU-vastaisuudessaan ole kuitenkaan yksin, vaan Euroopan maissa on kokonainen kirjo puolueita, jotka vaativat milloin Tanskaa tanskalaisille tai Venäjää venäläisille.

Toisinaan näitä mielipiteitä ei enää pidetä edes rasistisina, vaan mielenkiintoisena lisänä poliittiseen keskusteluun.

Kymmenkunta vuotta sitten tilanne oli toinen, kun itävaltalainen Jörg Haider vapauspuolueineen säikäytti perusteellisesti eurooppalaiset johtajat. Seurauksena oli EU-maiden boikotti. Haiderin mielipiteitä ei silloin pidetty poliittisissa piireissä salonkikelpoisina.

Tällä hetkellä tilanne on toinen. Ranskassa nykyisen presidentin Nicolas Sarkozyn pahimpana haastajana seuraavissa presidentinvaaleissa saattaa olla äärioikeistolaisen kansallisen rintaman puheenjohtaja Marine Le Pen. Ranskassa juuri tehty päätös kieltää musliminaisten kasvot peittävät päähineet onkin nähty Sarkozyn yrityksenä kosiskella äärioikeistolaisia äänestäjiä.

Myös kuva tanskalaisista on muuttunut, vaikka EU-politiikassa he aina ovat olleet kivikovia erivapauksien neuvottelijoita, eivätkä suinkaan ole pelänneet häiriköksi leimautumista.

Sisäpolitiikassa Tanskan pääministeri Lars Løkke Rasmussen säikäytti kuitenkin tuhannet maahanmuuttajat esityksellään, jonka mukaan 29 kaupunginosaa, jotka hallitus on luokitellut getoiksi, tulisi purkaa. Hallitus katsoi, ettei se voi hyväksyä vandalismia ja väkivaltaa eikä sitä, etteivät tanskalaiset lait päde näissä kaupunginosissa enää. Puskutraktoreiden lähettäminen näihin kaupunginosiin maksaisi arviolta 60 miljoonaa euroa.

Ymmärrettävästi näiden "gettojen" asukkaat eivät voineet hyväksyä tällaisia ajatuksia huomauttaen, että kysymys on sentään heidän kodeistaan. Purkuun varattavalla summalla pystyisi jo huomattavasti parantamaan työttömyydessä elävien maahanmuuttajien tilannetta.

Asuinalueiden leimaamista getoiksi pidettiin jo sinänsä loukkaavana, sillä getoiksi kutsutaan nykyään yleensä slummiutuneita alueita, vaikka getto alun perin tarkoittikin juutalaisten asuttamaa aluetta. Ensimmäinen getto muodostettiin vuonna 1516 Venetsiassa valimon alueelle, jossa juutalaisten tuli asua yöksi suljettavien porttien takana. Enimmillään pienellä alueella asui 4 000-5 000 ihmistä, kunnes Napoleonin joukot purkivat geton portit vuonna 1797 ja juutalaiset pääsivät muuttamaan väljemmille asuinalueille.

Tanskan vähemmistöhallitus on voinut tehdä tällaisen esityksen, koska sitä tukee maahanmuuttovihamielinen Pia Kj?rsgaardin johtama Tanskan kansanpuolue. Sen mielestä gettojen yksipuolisuus voidaan murtaa siten, että ainoastaan Tanskan kansalaiset, joilla on työ- tai opiskelupaikka, voivat muuttaa näihin kaupunginosiin.

Tanskassa oppositiossa olevat sosiaalidemokraatit ja sosialistit ovat puolestaan esittäneet gettojen ratkaisuksi poliisien lisäämistä ja ulkonaliikkumiskieltoa ongelmanuorille.

Tanska on maantieteellisesti pieni maa, jossa ongelmat kytkeytyvät tiettyihin kaupunginosiin.

Tilanne ei kuitenkaan ole juuri parempi pinta-alaltaan ja väkiluvultaan suuremassa Italiassa, jossa pohjoisen liitto Lega Nord on jo vuosia katsonut, ettei vauraalla pohjoisella ole velvollisuutta elättää Rooman keskushallintoa eikä köyhempää eteläistä Italiaa.

Puolue on esittänyt suurempaa itsehallintoa pohjoiselle, Italian muuttamista liittovaltioksi ja jopa itsenäisen pohjoisen irrottamista omaksi Padania -nimiseksi valtioksi. Viime kuussa Italia vietti oikein lain voimalla Italian yhdistymisen 150-vuotisjuhlia. Pohjoisen liiton edustajat osallistuivat juhlintaan hyvin nihkeästi huolimatta siitä, että Silvio Berlusconin hallituksen sisäministeri edustaa pohjoista liittoa.

Euroopassa on siten useita puolueita, jotka haluaisivat kääntää kehityksen kohti kansallista, maakunnallista ja paikallista päätöksentekoa. Yhteistä näille liikkeille on epäluuloisuus maahanmuuttajia ja vierasuskoisia kohtaan. Italian pohjoinen liitto julistaakin suojelevansa Italian perinteistä kristillistä identiteettiä. Universaalit ihmisoikeudet eivät ole näiden puolueiden ohjelmissa etualalla, pikemminkin puolustetaan ahkeran keskiluokan ja pienyrittäjien saavutettuja etuja ulkoa tulevilta uhilta.

Kansallisia ja maakunnallisia etuja ajavat arvokonservatiiviset liikkeet saattaisivat olla pikantti lisä eurooppalaisessa politiikassa taloudellisesti vakaina ja hyvinä aikoina. Valitettavasti tilanne tällä hetkellä ei ole sellainen. Valtiot ovat poliittisten päätöksentekojen seurauksena velkaantuneet ja budjetit ovat alijäämäisiä. Pankkien luotonannossa on ollut holtittomuutta, eikä niiden vakavaraisuuteen voi aina enää luottaa. Monien luottamus poliittiseen ja taloudelliseen päätöksentekoon horjuu. Seuraukset näkyvät vaaliuurnilla. Kun politiikassa ja taloudessa tehdään suuria virheitä, on aina vaarana, että ääriliikkeet korjaavat siitä sadon.

Kirjoittaja on Lapin yliopiston
rikosoikeuden professori.