Timo Harakka: Persukysymysten äärellä

Salon Seudun Sanomat: Timo Harakka: Persukysymysten äärellä 26.4.2011

Mitä perussuomalaisten vaalivoitto oikein tarkoittaa? Kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia, varsinkin kun ennen niin suorasanainen Timo Soini nyt kiertelee ja kaartelee pääsemättä oikein perille – kuin Heikki Kovalainen.

Vastaamattomia persukysymyksiä ovat ainakin nämä: Onko Soinilla kaksi Millwall-kaulaliinaa, vai eikö se pese sitä koskaan? Onko Italialla paremmin, kun on yksi berlusconi, vai Suomella, kun on 39 persukloonia? Onko suomalaisturisti vaarassa joutua panttivangiksi Madeiralla ja maksaako Soini lunnaat?



Perussuomalaisten menestys kertoo, että Suomessa asiat ovat huonosti – ja hyvin. Jussi Halla-aho sai Helsingissä 15 000 ääntä ja Olli Immonen Oulun vaalipiirissä 6 400. Persujen ryhmässä on kymmenkunta maahanmuuton vastustajaa.

Ulkomaalaisia on Suomessa alle kolme prosenttia väestöstä, maahanmuuton kustannukset valtion budjetista alle prosentin, suuri enemmistö ei erimaalaisia edes arjessaan kohtaa.

Ongelmia ei pidä vähätellä, mutta jos tämä on Suomen suurin epäkohta, niin meillä menee hyvin. Tilasto kertoo, että edellinen eduskunta käsitteli 15 maahanmuuttoon liittyvää lakiasiaa, siis neljä kertaa vuodessa. Mitä nämä miehet tekevät lopun aikaa?

Suomi on rikas maa, kun on varaa pitää hyväpalkkaisia miehiä istumassa hiljaa salissa, kun Suomen todellisia haasteita käsitellään. Vihreitä haukuttiin takavuosina yhden asian liikkeeksi. Sitä ovat maahanmuuton vastustajat, tai eivät oikein sitäkään. He ovat puolen asian liike.


Perussuomalaisten menestys muistuttaa myös siitä, että asiat ovat huonosti eriarvoistuvassa Suomessa. Puolueen edustajat Pietari Jääskeläinen ja Laila Koskela ovat tehneet arvokasta työtä köyhien ja vanhusten puolustamiseksi.

Perussuomalaiset saivat edustajan joka vaalipiiristä, joten se on yhtä perustellusti ”koko Suomen puolue” kuin keskusta. Jos keskusta ei äkkiä liiku persujen linjoille, kato käy kannattajissa. Mari Kiviniemen olisi yhdessä yössä muututtava etäisestä pääministeristä viljelijöiden villitsijäksi.

En ihan tuohon volttiin usko. Hänen kannattaisi kiireesti erota ja antaa tilaa tuoreille voimille. EU-protestivaaliin taisi katketa myös Olli Rehnin presidenttitie. Hänellä ei ole kannatusta edes omissa joukoissa – eikä ole muuten koskaan ollutkaan, hän jäi valitsematta Euroopan parlamenttiin 1996 ja puoluejohtoon 2002.

Pidän Olli Rehnistä, mutta myönnän, että hän on enemmän etelän median toiveuni kuin aito ääniharava Perus-Suomessa. Vihreiden toivo on nyt siinä, että Keski-Suomen oma poika, Oras Tynkkynen, suostuisi puheenjohtajaksi. Persuhurmoksen jälkeen palataan näet ankaraan arkeen:

Ai niin, pitikös sille ilmastonmuutokselle tehdä jotain?

Kirjoittaja on Yleisradion toimittaja ja kirjailija.

Timo Harakka