Arkkipiispa Jukka Paarma: Onko suvaitsevaisuus meillä uhanalainen arvo?

Arkkipiispa Jukka Paarman avauspuhe kirkolliskokouksessa:
Onko suvaitsevaisuus meillä uhanalainen arvo?
4.5.2009

Kotimaa:
Arkkipiispa huolissaan suvaitsevuuden häviämisestä
4.5.2009

Seitsemän eduskuntapuolueen puheenjohtajaa julkaisi muutama viikko sitten yhteisen julistuksen, jossa he lupasivat, että eurovaalikampanjassa ei sorruta rasistisiin tai maahanmuuttajavastaisiin tekoihin. Yhteinen julistus kuulosti hyvältä. Se heijasteli perinnäisiä suomalaisia arvoja ja asenteita, miten toisiin ihmisiin on suhtauduttava, miten käyttäydyttävä, miten osoittaa vieraanvaraisuutta ja suvaitsevuutta. Sanoohan sananparsi: Arvaa oma tilasi, anna arvo toisellekin.

Tuntemani tyytyväisyys muuttui kuitenkin pian ihmetteleväksi kyselyksi. Miksi tuollaista julistusta tarvitaan? Eivätkö siinä esitetyt asiat ole itsestään selviä Suomen kaltaisessa sivistysvaltiossa? Eikö se, ettei toista ihmistä sorreta, väheksytä tai pilkata, kuulu sellaiseen kohteliaisuuteen, suvaitsevaisuuteen ja sivistyneeseen käyttäytymiseen, jonka suomalainen on oppinut jo kotoa tai ainakin koulusta? Onko suvaitsevaisuus hävinnyt meidän luontaisesta arvomaailmastamme?

Poliitikkojen julistuksella pyrittiin tietysti vaikuttamaan viime aikoina maassamme voimistuneeseen ja kärjistyneeseen maahanmuuttokeskusteluun. Suvaitsemattomista asenteista olemme saneet kirkossammekin kokemusta, kun eräissä seurakunnissa tapahtunut turvanpaikanhakijoiden auttaminen sai osin varsin voimakastakin arvostelua. Monenlaisten esille tuotujen sosiaalisten ja juridistenkin syiden takana on varsin usein pilkottanut selkeästi muukalaisvihamielinen, joskus jopa rasistinen perusasenne. Lama-aika on nyt niitä vielä terävöittänyt.

Tuntuu siltä kuin suomalaisissa eläisi tietty ”luontainen” muukalaisten pelko. Olemme eläneet kauan omassa lintukodossamme ja esimerkiksi nyt keski-ikäisten lapsuudessa vieraan, varsinkin toisennäköisen ja -värisen näkeminen oli enemmänkin eksoottista. Erinäköisten ja eri tavalla pukeutuneiden ihmisten lisääntyminen katukuvassa on vähitellen muuttanut tämän erikoisuuden peloksi. Monet arvelevat, että maahanmuuttoasioissa hyväuskoisia suomalaisia jymäytetään. Suomalaisten mielistä on helppo tunnistaa siellä asuva ennakkoluuloisuus vierasmaalaisia ja toisia rotuja kohtaan. Suvaitsevuuteen kyllä monessa asiassa vedotaan, mutta tässä yhteydessä sillä on vain vähän ja valikoivaa käyttöä.

Joskus, hämmästykseksemme, vedotaan muukalaisvastaisuudessa uskonnollisiin perusteluihin. Maahanmuuttajissa kun on toistenkin uskontojen edustajia. Kristinuskon mukaisia nämä perustelut eivät ole. Raamattu opettaa sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa, miten toisen kansan jäseniin tulee suhtautua. Israelin kansaa, joka on lähes koko historiansa ajan elänyt vihamielisten kansojen naapurina, opetettiin asettumaan muukalaisen asemaan ja kohtelemaan tätä oikein, sillä ”olet itsekin ollut muukalaisena Egyptissä” (2. Moos. 22:20). Jeesus antoi tunnetuimman lähimmäisen auttamista koskevan opetuksensa kertomuksen muodossa, jossa auttaja ja autettava olivat eri kansallisuutta, vieläpä toinen toistaan vieroksuvaa. Laupias samarialainen osoittaa, että myös toista kansallisuutta, rotua ja uskontoa edustava ihminen on lähimmäinen (Luuk. 10:25-37).

Jeesuksen vertausta viimeisestä tuomiosta (Matt.25) on usein pidetty kristillisen auttamistoiminnan perusohjeena. Meidän moraalimme punnitaan siinä sen mukaan, miten me autamme keskellämme olevia nälkäisiä, janoisia, kodittomia, sairaita, vankeja. Vertauksen sana koditon tarkoitti enempääkin kuin vain kotia vailla olevaa, nimittäin vierasta, muukalaista. Edellinen vuoden 1938 raamatunkäännös ilmaisikin sen oikeastaan osuvammin pyrkiessään tuomaan tämän ajatuksen esille sanalla outo. Jeesus sanoi: ”Minä olin outo ja te otitte minut huoneeseenne”(Matt. 25:35).

Tuntuu kuin meidän yhteiskuntamme paljon puhuttu suvaitsevuus olisi käytössä vain tarkkaan valikoiduilla alueilla. Se, että sitä riittää niin vähän maahanmuuttoasioissa, on minusta hälyttävää. Jos meiltä riittää tervetulotoivotus vain niille hyvin koulutetuille, jotka tuovat mukanaan meitä taloudellisesti hyödyttävää osaamista, olemme paitsi moraalisesti myös yhteiskuntamme rauhallisen kehityksen kannalta vaarallisella tiellä. Globaalissa maailmassa kansainvälisyys ja ihmisten liikkuminen vääjäämättä lisääntyy, myös täällä pohjoisessa. Meidän yhteiskuntamme ei käy hyvin ellei asenneilmastomme muutu. Siihen liittyy tietenkin maahanmuuttajien kotouttamiseen panostamien ja entistä paremmin niin että sopeutumattomuudesta johtuvat kielteiset ilmiöt voisivat vähetä.

Maahanmuuttajiin suhtautuminen on kuitenkin vain yksi esimerkki siitä suvaitsevaisuuden häviämisestä, josta olen huolissani. Sama ilmiö näkyy muuallakin.
[...]