HS: Pakkokeinot eivät ole ratkaisu kerjäläisongelmaan

Helsingin Sanomat:
Virpi Mäkinen: Pakkokeinot eivät ole ratkaisu kerjäläisongelmaan
22.5.2009

YLE Uutiset:
Kerjäläiset aiempaa röyhkeämpiä

Helsingin Sanomat:
Helsingin kaupunginjohtaja haluaa kieltää kerjäämisen
16.5.2009

Sosiaalijärjestelmä monine turvaverkkoineen on Suomessa ainakin toistaiseksi pystynyt huolehtimaan heikko-osaisimmista kansalaisista, eikä kenenkään ole tarvinnut lähteä kerjuulle. Tämän vuoksi maamme suurimpien kaupunkien kaduille pari vuotta sitten ilmaantuneet romanikerjäläiset ovat hätkähdyttäneet suomalaisia.

Vuosina 2007–2008 tulleista katukerjäläisistä suurin osa oli Romanian romaneja. Tänä vuonna heidän joukossaan on ollut myös Bulgarian ja Slovakian romaneja.

Kerjäläisyyden taustalla on monia syitä, erityisesti köyhyys, kouluttamattomuus ja työttömyys sekä romanien osalta myös etninen syrjintä lähtömaassa. Myös Romanian, Bulgarian ja Slovakian liittyminen EU:hun on vaikuttanut kerjäläisyyteen: jäsenyyden myötä syntynyt liikkumisvapaus on houkutellut monet liikkeelle paremman elämän toivossa. Puhutaan jopa itäeurooppalaisten katukerjäläisten kansainvaelluksesta.

Ulkomaalaisia kerjäläisiä on ollut Suomessa enimmillään vain noin 40–50. Tämän huomioon ottaen yhteiskunnallisten toimijoiden – ulkomaalaispoliisin, sosiaalityöntekijöiden ja ministeriöiden edustajien – suhtautumista ilmiöön on ollut hämmentävää seurata.

Kerjäläisyyden torjumiseksi on ehdotettu koviakin otteita, kuten kerjäämisen kieltämistä ja sakottamista. Esimerkiksi Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen ilmaisi äskettäin, että hän haluaisi palauttaa kaupunkiin vanhat järjestyssäännöt, joissa kerjääminen ja kaupustelu on kielletty (HS 16. 5.).

Tällaisia toimia perustellaan ennen kaikkea sillä, että kadulla kerjääminen olisi muuttunut entistä aggressiivisemmaksi. On myös esitetty arvioita, joiden mukaan katukerjäläisten määrä kasvaisi tämän vuoden aikana ja heitä tulisi maahamme lisää sadoittain.

On epäselvää, mihin tällaiset arviot perustuvat. Helsingin kaupunki on joka tapauksessa varautumassa katukerjäläisten määrän kasvuun. Kaupunki aikoo muun muassa lisätä tulevana kesänä katupoliisien määrää keskustassa, jotta jo etukäteen pahenevaksi määritelty kerjäläisongelma saataisiin taltutettua. Poliisilaitosta yleensä vaivaava työvoimapulakaan ei tunnu olevan esteenä tällaisen valvonnan järjestämiselle.

Onko kuitenkaan kysymys todellisesta uhasta, joka edellyttäisi kontrollin lisäämistä esimerkiksi kerjäämistä koskevin kielloin?

Suomessa ei ole erillistä kerjäläislakia. Kerjuuta koskeva lainsäädäntö ja kerjäläiset ovat jääneet historiaan irtolaislain kumoutumisen ja sosiaaliturvan kehittymisen myötä.

Vuonna 2003 voimaan tulleen yleisen järjestyslain nojalla poliisi voi jo nyt puuttua aggressiiviseen kerjäämiseen, joka uhkaa yleistä turvallisuutta. Tästä näkökulmasta erillistä kerjuukieltoa ei siis tarvita.

Viime vuonna ilmestyneiden selvitysten mukaan Suomeen tulleet katukerjäläiset eivät ole osoittautuneet aggressiivisiksi vaan pikemminkin passiivisiksi toimijoiksi.

Sisäministeriön ja Helsingin kaupungin Katukerjääminen ja viranomaistoiminta -nimisen selvityksen mukaan kerjäämiseen ei myöskään ole liittynyt kansainvälistä rikollisuutta, esimerkiksi ihmiskauppaa. Tällaiseen tulokseen päätyi myös Helsingin Diakonissalaitos viime vuoden lopulla julkistetussa Rom po drom – Romanit tiellä -väliraportissaan.

Kerjääminen on laillinen toimeentulon hankkimisen muoto, vaikka sitä ei voidakaan pitää pysyväisluonteisena työnä. Pelkän kerjäämisen perusteella EU-kansalainen ei voi saada pysyvää oleskelulupaa toisesta EU-maasta. Kerjääminen on aina tilapäistä, ja kerjäläisen, myös EU-kansalaisen, on poistuttava maasta kolmen kuukauden mittaisen oleskeluluvan päättymisen jälkeen.

Kysymys ei kuitenkaan ole mistään mittavasta toimeentulosta. Toisaalta kerjäläisen saamat 15–20 euroa päivässä vastaavat noin kuukauden palkkaa Romaniassa.

Kotimaassaan kokemaansa syrjintää ja köyhyyttä pakoon lähtenyt ihminen kohtaa saman todellisuuden myös kerjuumaassa. Selvitysten mukaan katukerjäläiset eivät myöskään turvaudu suomalaisiin sosiaali- ja terveydenhoitopalveluihin, vaikka he EU-kansalaisina olisivatkin niihin oikeutettuja.

Tämä johtuu osaltaan siitä, että toistuva turvautuminen toisen maan sosiaaliturvaan saattaa olla maasta käännyttämisen peruste. Tällaista riskiä kerjäläiset eivät halua ottaa, mikä merkitsee köyhyyden noidankehän jatkumista myös kerjuumaassa.

Toisaalta esimerkiksi terveydenhoitopalvelujen käyttäminen edellyttäisi kansainvälistä sairaanhoitokorttia, jollaista monellakaan romanikerjäläisellä ei ole ollut. Joiltakin on puuttunut myös henkilöllisyystodistus.

Asiakirjat puuttuvat, koska heillä ei ole pysyvää asuinpaikkaa. Taustalla on myös syrjintää: viranomaiset saattavat esimerkiksi olla haluttomia auttamaan henkilöllisyyskorttihakemuksen teossa.

Kerjäläisiä on ollut aina, eikä suhtautuminen heihin ole koskaan ollut ongelmatonta. Kerjäläisyyden hoito on ollut enimmäkseen erilaisten kontrolli- ja pakkotoimien sävyttämää. Historia on kuitenkin osoittanut, että tämä ei ole oikea tie ongelman ehkäisemiseen eikä sen hoitoon.

Minkäänlaiset pakkokeinot eivät poista kerjäläisiä kaduilta, koska niihin tukeuduttaessa ei paneuduta kerjäämisen taustalla oleviin syvempiin sosiaalisiin, yhteiskunnallisiin tai henkilökohtaisiin syihin.

Nämä syyt ovat ensisijaisesti ihmisoikeuskysymyksiä: romanien syrjintä lähtö- ja kerjuumaissa, puutteellinen koulutus, työllistymisen vaikeus ja äärimmäinen köyhyys.


virpi.makinen@helsinki.fi

Kirjoittaja on akatemiatutkija Helsingin yliopiston tutkijakollegiumissa.
____________________

YLE Uutiset:

Romaniasta kotoisin olevat kerjäläiset ovat kevään myötä ilmaantuneet useiden suomalaiskaupunkien katukuvaan. Heitä on tänä keväänä tavattu pohjoista Suomea myöten. Oikeusministeri muistuttaa, että järjestyslaki kieltää aggressiivisen käytöksen kadulla.

Kerjäläisten päällekäyvä käytös on aiheuttanut suomalaisissa ärtymystä. Etenkään nuoret kerjäläismiehet eivät aina tyydy anelemaan rahaa kädet ristissä. Rahamukia helistetään suomalaisten edessä hieman vaativammin kuin ennen.

Osa tulokkaista on siirtynyt kerjäämisestä erilaisiin kaupustelun muotoihin tai esimerkiksi katumusisointiin. Ongelma ei ole kovin suuri, mutta poliisin mukaan esimerkiksi taskuvarkaudet lisääntyvät kerjäläisten myötä.

Poliisi voi puuttua vain selvästi häiritsevään tai aggressiiviseen kerjäämiseen. Helsingin kaupungin johto on esittänyt, että kerjääminen pitäisi kieltää lailla.
Hyökkäävä käytös rikkoo lakia

Oikeusministeri Tuija Brax (vihr.) juistuttaa, että jo järjestyslain rikkominen on rikos.

- Korostan, että jos oikeasti on niin käynyt, että osa kerjäläisten toiminnasta on uhkaavaa ja aggressiivista, niin silloin täytyy muistaa, että järjestyslaki kieltää sen jo nyt, ministeri sanoo.

Suomalaisviranomaisten yhteinen toive on, että romanikerjäläisten ongelmia ryhdyttäisiin ratkomaan EU-tasolla.