perjantai 11. maaliskuuta 2011

Ulpu Iivari: Ketkä luuraavat Soinin selän takana?

Ulpu Iivari: Ketkä luuraavat Soinin selän takana? (blogi) 8.3.2011

Unto Hämäläisen kuvaus Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä Jussi Halla-ahon vaalistartista oli hätkähdyttävä. Paikalla Helsingissä olivat myös maakuntien miehet. Halla-ahon siunaamat ehdokkaat eri vaalipiireissä esittäytyivät yksi toisensa jälkeen. Syntyi kuva netin kautta tiukasti organisoituneesta ja keskitetyssä ohjauksessa toimivasta joukosta, joka muodostaa puolueen perussuomalaisten sisällä. Ja tuo puolue tähtää voittoon. Hämäläisen jutun luettuani en enää ihmetellyt nyt paikkansa eduskunnassa jättävän veteraanin Raimo Vistbackan hätää ja hämmenystä televisiossa, kun häneltä kysyttiin kommentteja perussuomalaisten gallupmenestyksestä.

Mustapaidat luuraavat vielä nyt Timo Soinin leveän selän takana, mutta entä sitten, kun vaalit on käyty ja hommafoorumin vihaa tihkuva virtuaalimaailma on muuttunut poliittiseksi voimaksi? Kirjoitetaanko hallitusohjelmaa "Nuiva manifestin hengessä"? Mielestäni kysymys pitää esittää nyt.

Timo Soini esittäytyy julkisuudessa lupsakkaana kansanmiehenä, jonka ympärille on kerääntynyt suuri joukko tavallisia suomalaisia ilmaisemaan oikeutetun protestin nykyiselle hulvattomalle menolle. Näin varmasti onkin, mutta se ei ole koko kuva. Perussuomalaisten nousua gallupeissa ihmetellään ja ihastellaan, mutta heidän retoriikastaan ja ohjelmastaan ei tehdä kunnollista analyysia? Millaiseksi Suomi ja sen henkinen ilmapiiri oikeasti muuttuisivat, jos esimerkiksi suomalaisuudesta ja perusperheestä tulisi politiikan ylin ohjenuora tai erityislapset ja maahanmuuttajalapset eristettäisiin kouluissa omiin ghettoihinsa kuten perussuomalaisten ohjelmassa esitetään?

Minua kiusaa sekä nykyisten politiikan toimijoiden että monien toimittajien historiattomuus. Selvästikään ei ymmärretä esimerkiksi tietynlaisen retoriikan todellista merkitystä tai historiallisia yhteyksiä. Nokkelat sloganit menevät sellaisenaan kaupaksi eikä niiden sisältämiä viestejä eritellä sen kummemmin. Minusta se on huolestuttavaa. Aatehistorian ja historian oppitunnit eivät olisi pahitteeksi nyt kenellekään.

Politiikassa on pohjimmiltaan kyse arvoista, joille yhteiskuntaa rakennetaan. Kun mennään perimmäisten kysymysten äärelle, on asioita, joista ei voi tinkiä. Ne, jotka vierastavat puolueiden periaateohjelmia, ottakoot käteensä vaikka YK:n ihmisoikeuksien julistuksen kaikkien ihmisten samasta ja luovuttamattomasta arvosta. Kalevi Sorsa opetteli sen nuorukaisena ulkoa ja uskoi maailman muuttamisen sen hengessä. Minusta on välttämätöntä, että puolueet ilmoittaisivat ennen vaaleja myös arvojensa kynnyskysymykset hallitusneuvotteluja varten.