Ahjo: Leveämmän leivän perässä

Ahjo: Leveämmän leivän perässä 23.9.2011

Suomalaiset ovat lähteneet vuosikymmenten ajan muihin maihin joko leveämmän leivän perässä tai silkkaa seikkailuhaluaan. Miksi emme siis sallisi samaa mahdollisuutta Suomeen siirtotyöläisinä tai pakolaisina tuleville, pohtii professori Hanna Snellman.

Neljäkymmentä vuotta sitten suomalaisia muutti valtavana aaltona Ruotsiin työskennelläkseen esimerkiksi Göteborgin Volvon ja Trollhättänin Saabin tehtailla. Huippuvuonna 1970 muuttajia oli peräti 40 000, ja Göteborgista tuli ”Sallan suurin kylä”, minkä nimisen kirjan Hanna Snellman on tutkimuksiinsa pohjaten kirjoittanut.

Osa Ruotsin autotehtaille muuttaneista palasi, suuri osa jäi niille teilleen, vaikka metalliteollisuus sopi työehtosopimuksessa lomaltapaluurahasta. Tulkaa takaisin Suomeen töihin, kuului viesti.

Suomessa eletään samanlaista aikaa kuin neljäkymmentä vuotta sitten. Nyt muuttovirta on meille päin, mistä kaikki eivät pidä. Ei, vaikka vanhempien tai oma kohtalo oli aikoinaan siirtotyöläisyys.

– Suomalaiset ovat lähteneet muihin maihin, lähinnä Ruotsiin ja Kanadaan, töihin joko leveämmän leivän toivossa tai silkkaa seikkailunhaluaan. Siirtolaisuuden ydinpiirre on, että sukulainen, naapuri tai tehtaan työkaveri lähtee ja menestyy ja tuttavat seuraavat perässä. Ilmiötä nimitetään kuvaavasti ketjumuutoksi. Toisin kuin uskotaan, muuttoaalto Suomesta Ruotsiin 1960–1970 -lukujen taitteessa ei johtunut pääosin työttömyydestä, vaan toivosta uudesta ja paremmasta elämästä, Snellman sanoo.

Omanlaisuudessa vetovoimaa

Suomessa ihmetellään, että somalialaiset hakeutuvat asumaan lähelle toisiaan, vaikka heitä ensin hajasijoitetaan ympäri Suomea. Venäläiset viihtyvät keskenään, samoin veljeskansa virolaiset. Kotouttamis- ja integrointikeinot eivät näytä purevan.

– Totta kai ihmisistä on mukavampaa elää samasta kulttuurista tulleiden kanssa. Suomeen muuttaneilla on jo ihan riittävästi sietämistä kylmässä ilmassa ja kulttuurin erilaisuudessa.

[...]