Suomenmaa: Hussein: Eduskunta tarvitsee myös maahanmuuttajia

Suomenmaa: Hussein: Eduskunta tarvitsee myös maahanmuuttajia 5.1.2011

Abdirahim "Husu" Hussein: Uussuomalaisena (blogi)

Helsingin vaalipiirin kansanedustajaehdokas Abdirahim Hussein ottaa kantaa blogissaan, millaista on olla maahanmuuttaja Suomessa. Hän kirjoittaa, että on kyllästynyt puolustelemaan jatkuvasti omaa olemassaoloaan.

– Ensin piti puolustella afrikkalaisperäisyyttä, sitten somalialaisuutta – kun samaa kansalaisuutta olevat tekivät rikoksia – ja syyskuun 11. päivän jälkeen muslimitaustaani. Nyt olen sen verran onnekas, että joudun lähinnä selittämään stadilaisille kepulaisuuttani, mikä on kiistattomasti pahin näistä kaikista. Kun tapaan ihmisiä turuilla ja toreilla ovat Matti Vanhasen, Jarmo Korhosen ja kumppanien sekoilut kysymyslistan kärkipäässä. Tämän ohella saan yhä selittää miksi minä ylipäätänsä olen Suomessa ja koska palaan himaan. Katsotaan asiaa sitten, kun se sota saataisiin loppumaan.

Hänen mukaansa eduskunta tarvitsee riveihinsä myös maahanmuuttajia, jos se aikoo edustaa koko Suomea

– Emme me ole vaatimassa mitään, vaan yritämme olla osa tätä yhteiskuntaa, kunhan siihen on mahdollisuus. Tätä eivät auta kukkahattutätien alentuva ja holhoava suhtautuminen eikä toimimaton vuoropuhelu maahanmuuttokriittisten kanssa. Olennaista on saada aikaan parannuksia, joilla ihmiset voivat olla vapaampia, onnellisimpia ja tuntea, että he seisovat omilla jaloillaan. Täysvaltaisina, Hussein kirjoittaa.

_______________________________________________

Abdirahim "Husu" Hussein: Uussuomalaisena

Aloittaessani politiikanteon vuosia takaperin, minulle kerrottiin kuinka suomalaisessa yhteiskunnassa muutos tapahtuu demokraattisten päätöksentekoelinten kautta.

Vuosia järjestö- ja poliittisessa toiminnassa vaikuttaneena olen huomannut, että näinhän se tapahtuu, mutta niiden varsinaisesta demokraattisuudesta voi olla monta mieltä. Stadissa samat ihmiset hyvine puolineen ja puutteineen vaikuttavat usein niin poliittisissa järjestöissä kuin ympäristö-, kulttuuri- kuin sosiaalialan kansalaisjärjestöissä.

Valta on ikäänkuin monopolisoitunut pienelle puuhaelitiille, jonka banaaleimmatkin neronleimaukset nousevat julkiseen keskusteluun vaikka ne on saatettu keksiä umpihumalassa kalliolaisessa baarissa ja pahimmillaan ovat huonoa teekkarihuumorin tasoa.

Ajatellaan nyt vaikka viimeisiä veroesityksiä. Kuka oikein kuvittelee makeis- ja virvoitusjuomaveron synnyttävän jotain positiivista? Ensinnäkin vero on määrältään niin pieni, ettei se tunnu kuin lähinnä inflaationa ruokalaskussa ja toisaalta, eivät monet muutkaan tuotteet ole erityisen ”terveellisiä”.

Hippiperheiden äidit julistavat marjojen ja pähkinöiden autuutta unohtaen, että esimerkiksi pähkinöissä on energiaa grammaa kohti enemmän kuin sipseissä ja viikunoista puolet on sokeria. Samanlainen pähkähullu imagopoliittisuus valtasi 2000-luvun alussa myös ulkomaalaispolitiikan jossa oli trendikästä kannattaa avointa maahanmuuttopolitiikkaa ilman määrittelemättä sille mitään järkevää sisältöä. Pakolaisten määrä kasvatettiin samalla kun tälle ryhmälle ei keksitty mitään järkevää tekemistä – työn sijaan kannustettiin sosiaalitukiin. Mikä järki tässä oikein oli?

On aivan päivänselvää, että hyvinvointi syntyy työstä ja se on parasta sosiaaliturvaa. On kehitettävä järjestelmää että työmarkkinat toimivat hyvin, jolloin tämä paljon pelätty huoltosuhdeongelmakin ratkeaa kuin itsestään. On populismia väittää, että ongelma ratkeaa sosiaaliturvalla. Ei ratkea.

Olen uussuomalaisena joutunut puolustelemaan omaa olemassaoloani useaan otteeseen. Ensin piti puolustella afrikkalaisperäisyyttä, sitten somalialaisuutta - kun samaa kansalaisuutta olevat tekivät rikoksia - ja syyskuun 11. päivän jälkeen muslimitaustaani. Nyt olen sen verran onnekas, että joudun lähinnä selittämään stadilaisille kepulaisuuttani, mikä on kiistattomasti pahin näistä kaikista. Kun tapaan ihmisiä turuilla ja toreilla ovat Vanhasen, Korhosen ja kumppanien sekoilut kysymyslistan kärkipäässä. Tämän ohella saan yhä selittää miksi minä ylipäätänsä olen Suomessa ja koska palaan himaan. Katsotaan asiaa sitten, kun se sota saataisiin loppumaan.

Olen uussuomalaisena kyllästynyt tähän jatkuvaan kritiikkiin, jota suojaamassa ei ole myöskään mikään ”vuoden pakolaismies”-status vaan ainoastaan oma verbaliikkani. Maahanmuuttokriittiset tahot eivät yleensä pidä minusta taustastani johtuen, missä kukkahattutädit puolustelevat minua kuin en osaisi yhtään mitään. Rehellisesti sanottuna en aina tiedä, kumpi on pahempi.

Jotta eduskunta edustaisi Suomea pienoiskoossa, me tarvitsemme monipuolista osaamista eduskuntaan – myös maahanmuuttajia. Emme me ole vaatimassa mitään, vaan yritämme olla osa tätä yhteiskuntaa kunhan siihen on mahdollisuus. Tätä eivät auta kukkahattutätien alentuva ja holhoava suhtautuminen eikä toimimaton vuoropuhelu maahanmuuttokriittisten kanssa.

Olennaista on saada aikaan parannuksia, joilla ihmiset voivat olla vapaampia, onnellisimpia ja tuntea, että he seisovat omilla jaloillaan. Täysvaltaisina.