Kaleva: Apinointia yli rajojen

Kaleva, kolumni: Ilkka Lappalainen: Apinointia yli rajojen 9.1.2013

Meillä on ilmiömäinen kyky yleistää: jos yksi romani varastaa, leimataan koko heimo rosvojoukoksi.

Jos yksi saamelainen on juoppo, ovat kaikki muutkin. Jos yksi vanhoillislestadiolainen on pedofiili, mitäpä muuta toisetkaan ovat.

Vuonna 2001 syyskuun 11. päivänä Yhdysvalloissa tapahtuneiden terrori-iskujen jälkeen terroristin leimakirveellä on lyöty surutta yli miljardia islaminuskoista.

Joka kolmas Euroopassa asuva muslimi kokee EU:ssa tehdyn selvityksen mukaan syrjintää, joka kymmenes on joutunut suoranaisen rasistisen rikoksen kohteeksi.

11.9. iskut muuttivat maailman, kuten tunnettua. Islamista tuli kertaiskulla maalitaulu. Siitä on synnytetty tämän ajan juutalaisuus, jonka valtaantuloa kaikkialla Euroopassa pelätään yhtä lailla kuin juutalaisten väitettyjä maailmanherruuspyrkimyksiä aikoinaan.

Radikaaleimmat islamistiset liikkeet ovat uhka eri puolilla maailmaa – se on nähty muun muassa Afganistanissa – mutta ei islam sinänsä eivätkä sadatmiljoonat sen kannattajat. Radikaalit eivät ole yhtä kuin kaikki.

Maailma on nyt avoin. Aatteet ja vasta-aatteet eivät tunne rajoja.

Islaminvastaisuudelle on vaikea löytää historiallista kaikupohjaa Suomesta, vaikka täällä on asunut yli miesmuistin ajan ainakin turkkilaisia ja tataareja.

Suomalaisen rodun puhtauden puolesta puhujia on riittänyt vähintäänkin Hitlerin ajoista lähtien.

Islaminvastaisuus uppoaa siihen samaan henkiseen maaperään. Samassa kattilassa ovat ennestään venäläiset ja joillakin jopa ruotsalaiset. Siis kaikki ne erilaiset ja toisenlaiset, joiden kieli tai tavat poikkeavat omistamme.

Euroopassa isoa roolia näyttelevä islaminvastainen vihaliike on rantautunut Suomeen, mikäli erilaisilla nettifoorumeilla käydystä suunsoitosta on joitain johtopäätöksiä vedettävissä.

Jotkut hakevat omaan pahoinvointiinsa helppoa vastausta. Se on usein muualta tullut, eri kieltä puhuva ja erilaisia kulttuuririentoja harrastava. Kun se on vielä erivärinen ja eriuskoinen, on sitä helppo osoittaa sormella.

Netissä pyörivä islaminvastainen kirjoittelu on pitkälle tuontitavaraa, apinointia muissa Euroopan maissa vellovasta vihanpurkauksesta.

Taustalla on kuitenkin sama vastenmielinen perusvire: toiset halutaan osoittaa toisia alempirotuisiksi. Enemmän kuin sen tämä paljastaa kuitenkin näin ajattelevan oman itsetunnon arat kohdat.

Sananvapauden nimissä saa sanoa miltei mitä tahansa. Vaikka tällainen kirjoittelu on pääasiassa vain typeryyksien irrottelua, joku ottaa todesta kirjoittajien maailmankuvan ja saattaa toimia sen mukaisesti.

Tunnetuin todesta ottaja on norjalainen Anders Behring Breivik, joka 22. heinäkuuta vuonna 2011 purki verkkomaailmasta imemänsä islaminvastaisen ja äärikansallisuutta korostavan aatteensa joukkosurmaksi.

Vaikka useimmille nettikeskustelu lienee tapa yrittää purkaa turhautumia sekä patoutuneita vihan tunteita, joillekin tuo harmittomalta vaikuttava puuhastelu saattaa muuttua todemmaksi kuin se onkaan.

Mitä enemmän vihaa lietsotaan, sitä enemmän siitä tulee arkipäiväistä ja se hyväksytään. Nyt ollaan tällä jakajalla.

Viha ruokkii erilaisia ääriaineksia, jotka ovat valmiita tekemään miltei mitä tahansa asiansa puolesta. Niitä Euroopassa on kosolti. Ahtaalle eivät ole joutuneet vain islaminuskoiset, vaan myös monet muut vähemmistöt.

Tällä menolla väkivaltaa lietsovat ääriainekset tulevat näkymään yhä enemmän myös Suomessa.

Ensimmäiset merkit on jo havaittavissa. Tosin ääni on vielä hyttysen ininää verrattuna siihen, mitä keskisestä ja eteläisestä Euroopasta kuuluu.

Nettimaailmassa on helppo heittää huulta ja jakaa neuvoja siitä, kuinka Suomi saadaan vain suomalaisille. Ei tarvitse kohdata kohdetta eikä vastata sanomisistaan.

Tähän saakka demokratia on kestänyt tämän. Siihen täytyy uskoa, että näin tapahtuu jatkossakin.

Tosin se edellyttää, että rasismin uhka tiedostetaan, mutta rasismin ei saa antaa määritellä politiikan valintoja.