Yle: Maahanmuuttoviraston tutkija: Suomi on selviytynyt nykyistä suuremmistakin pakolaismääristä

Yle: Maahanmuuttoviraston tutkija: Suomi on selviytynyt nykyistä suuremmistakin pakolaismääristä 11.11.2015

Maahanmuuttoviraston tutkijan Antero Leitzingerin mukaan Suomessa ei ole osattu historian saatossa varautua mahdollisiin pakolaiskriiseihin. Siitä huolimatta niistä on selvitty.

Tämänhetkinen pakolaistilanne ei Maahanmuuttoviraston tutkijan Antero Leitzingerin mukaan ole historian valossa Suomelle täysin poikkeuksellinen haaste. Valtiotieteiden tohtori muistuttaa, että Suomi on ottanut 1900-luvulla vastaan suuria pakolaismääriä lyhyemmässä ajassa.

– Tuntuu, että Suomessa kipukynnys on noussut. Tällä hetkellä pidetään vaikeana tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka aiemmin pakon edessä osattiin tehdä hyvinkin helposti.

Suomeen on tullut tämän vuoden aikana 27 000 turvapaikanhakijaa. Lokakuussa turvapaikanhakijoita tuli 7058. Tutkija hakee määrille vertailukohtia sadan vuoden takaa. Vuonna 1905 Viipuriin pakeni päivän aikana yli 8000 Pietarin juutalaista.

– Se oli tietysti vain yhden yön suoritus, mutta hyvin siitä selvittiin. Juutalaisten lähetystöt sitten kävivät myöhemmin antamassa kukkapuskia kiitoksena siitä, että kaikki oli toiminut hyvin.

Vuoden 1921 maaliskuussa Suomeen tuli itärajan takaa kahden yön aikana 6000 Kronstadtin pakolaista. Osin aseistautuneille miehille järjestettiin karanteenileirejä, minkä jälkeen heitä alettiin hajasijoittaa eri puolille maata.

– Jos ajatellaan, miten Terijoelle 1920-luvun alussa perustettiin leirejä ja miten Venäjältä tuli kymmeniä tuhansia pakolaisia muutaman vuoden aikana, niin voidaan kysyä, pystyisikö Suomi tänä päivänä samaan. Silloin elettiin aikaa, jolloin Suomessa taloudelliset resurssit ottaa vastaan ulkomaalaisia olivat paljon pienemmät.

Erityisen suurena ponnistuksena Leitzinger nostaa esiin 63 000 tuhannen inkeriläisen evakuoimisen Suomeen jatkosodan aikana.

– Ratkaisusta tuli lopulta väliaikainen, kun heidät palautettiin. Vaikka kyllä Suomeen tuhansia inkeriläisiä jäikin.

Reaktiivista maahanmuuttopolitiikkaa

Suomen maahanmuuttopolitiikkaa on Leitzingerin mukaan aina leimannut se, ettei mahdollisiin kriiseihin ole varauduttu ennakolta, vaan tilanteisiin on reagoitu hetkessä.

– Suomessa on aina odoteltu, että jotain tapahtuu, ja kun se tapahtuu, se tulee yllätyksenä. Siitä selvitään, ja sitten taas ajatellaan, että tämä jäi nyt tähän. Vähän ajan kuluttua sama toistuu uudelleen.

Leitzingerin mukaan Suomi on kuitenkin selviytynyt vastaan tulleista pakolaistilanteista yleensä hyvin. Tutkija kuitenkin harmittelee sitä, että menestyksekkäät operaatiot on lakaistu vaatimattomasti maton alle.

– Olemme hävenneet omaa menneisyyttämme. Emme osaa kuvitellakaan, että ulkomaalaiset voisivat ottaa mallia suomalaisista tai pitää ratkaisujamme hyvinä.

Omasta historiasta kannattaisikin tutkijan mukaan hakea itseluottamusta nykyisten kriisien hoitoon.

– Haasteet ovat kyllä suuria, ja niihin pitää suhtautua vakavasti, mutta ne eivät ole ylivoimaisia. Ei ole niin, että ulkomaailma vyöryy päällemme eikä meillä ole mitään sanottavaa asiaan. Voimme itse hyvin paljon ratkaista, miten asiat etenevät.

Hienoja kotouttamisohjelmia paperilla

Leitzingerin mukaan suhtautuminen maahanmuuttajiin on pysynyt Suomessa historian saatossa melko samanlaisena. Ensi vaiheessa heihin on aina suhtauduttu epäluuloisesti, mikä on tutkijan mukaan luonnollista.

Suhtautuminen on kuitenkin muuttunut, kun maahanmuuttajat ovat oppineet kieltä ja tapoja.

– 1920-luvulla uskottiin, että Kronstadtin pakolaiset ja muut venäläiset emigrantit eivät ikinä voi sopeutua Suomeen. Tataareista sanottiin ihan samaa, koska he olivat islaminuskoisia. Tänä päivänä näitä ryhmiä pidetään hyvin onnistuneesti kotoutuneina.

Leitzinger pitää epärealistisena ajatusta, että maahanmuuttajat voisivat kotoutua hetkessä. Hän muistuttaa, että viime vuosisadalla oli tyypillistä, että vasta maahanmuuttajien lapset oppivat uuden maan kieltä.

– Nyt on hyvin kiireinen elämänrytmi ja kuvitellaan, että ulkomaalaisen pitää muutamassa vuodessa täysin kotoutua. Se on vähän kohtuutonta.

Tutkijan mukaan Suomessa on nykyisin paperilla hienoja kotouttamisohjelmia, mutta niistä ei ole apua kaikille maahanmuuttajille. Moni joutuu opiskelemaan kieltä, tapoja ja suomalaista byrokratiaa omin päin.

– On ehkä vähän toiveajattelua, että kaikille pystyttäisiin järjestämään kotouttamisohjelma, ja että se toimisi kaikkien kohdalla yhtä helposti. Pitäisi räätälöidä eri ihmisten elämäntilanteisiin ja -edellytyksiin sopivia ratkaisuja.

Leitzinger ei usko, että kulttuurierot olisivat nykyään niin suuria, että ne hidastaisivat oleellisesti ihmisten kotoutumista. Kulttuuritausta on tutkijan mukaan suhteellinen käsite, jonka merkitystä liioitellaan.

– Uskoisin, että kulttuurishokit ovat ennen olleet suurempia kuin tänä päivänä. Sata vuotta sitten maahanmuuttajat tulivat kaukaa ottaen huomioon, että silloin ei lennetty muutamassa tunnissa paikasta toiseen. Suomalaisetkaan eivät vielä paljoa matkailleet, eikä ollut Internet-yhteyttä, joka tekee maailman niin pieneksi.