Aamulehti: Onko turvapaikkaa hakevissa alaikäisissä paljon yli-ikäisiä? – Maahanmuuttovirasto vastaa 14.9.2015
Aamulehti kävi läpi nipun Suomeen ilman huoltajaa tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden saamia päätöksiä. Maahanmuuttoviraston tuurvapaikkayksikön tulosalueen johtaja Juha Similä vastaa Aamulehden kysymyksiin.
Mitä yksin tulleille alaikäisille tehdyt ikätestit ja niiden tulokset kertovat? Ilmoittavatko tulijat ikänsä oikein?
– Viime vuonna tehtiin testi 149 alaikäiselle, joista 62 prosenttia osoittautui täysi-ikäisiksi. Tästä ei voi vetää sellaista johtopäätöstä, että 62 prosenttia kaikista alaikäisistä tulijoista olisi täysi-ikäisiä. Luku kertoo vain testeissä olleista ihmisistä. Ennen kuin viranomainen voi pyytää henkilöä iänmääritykseen, pitää olla ilmeisiä syitä epäillä hänen ikäänsä. Mistään yksiköstä ei voida lähettää kategorisesti kaikkia alaikäisiä määritykseen.
Jos alaikäinen hakija on kansalaisuudeltaan afganistanilainen, mutta ei ole asunut siellä, eikä häntä voi palauttaa perustelluista syistä oleskelumaahansa, miksi hänen hakemuksensa tutkitaan suhteessa Afganistanin pääkaupunkiin Kabuliin?
– Yksi pakolaisoikeuden keskeinen ydin on se, että turvapaikkaa koskeva hakemus käsitellään aina suhteessa siihen valtioon, jonka kansalainen hakija on. Jos maasta ei voida määrittää kotialuetta, peilataan hakemus suhteessa pääkaupunkiin. Pääkaupunki on luonteva valinta, kun on pakko valita jokin.
Eräs irakilainen alaikäinen kertoo kokeneensa uhkaa läheistensä ammattien vuoksi. Miksi tämä otettiin huomioon hänen päätöksessään, mutta ei afganistanilaisen alaikäisen päätöksessä?
– Laissa ei käytetä lainkaan ammattitermejä. Siihen vipuun ei kannata mennä minkään maan osalta, että saisit suojelua tietyn ammatin vuoksi. Jos olisit ollut näkyvästi esillä ja kampanjoinut esimerkiksi ihmisoikeuksien puolesta, ammattisi ei ole se pointti. Pointti on se, että jos radikaalit tahot alkavat vainota sinua mielipiteidesi vuoksi ja kohdistavat sinuun vakavia oikeudenloukkauksia.
Päätökset voivat vaikuttaa tekstiltään kuin yhdestä tuutista tulleelta, mutta lopputulema voi olla aivan eri. Miksi näin?
– Tapaukset saattavat ulkoisesti näyttää aivan samanlaisilta, mutta nyansseissa on eroja, joiden vuoksi saatu päätös on erilainen.
Päätöksistä ilmenee, että osa vuoden oleskeluluvan saaneista alaikäisistä saa vakaviin traumoihinsa apua. Jos he vuoden kuluttua hakevat jatkolupaa, painaako hoidontarve silloin?
– Toki keskeneräinen hoito on yksi keskeinen syy, kun harkitaan päätöstä hakemukseen, jossa perusteena on yksilöllinen inhimillinen syy.
Moni 17-vuotias saa vuoden oleskelua yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi. Jatkohakemuksessa ei tarvitse enää pohtia lapsen oikeuksia. Siksikö vuoden oleskeluja annetaan eniten?
– Pötypuhetta. Aina arvioidaan, onko hakija oikeutettu turvapaikkaan. Jos ei, arvioidaan edellytykset toissijaiseen suojeluun tai sen jälkeen yksilölliseen inhimilliseen syyn vuoksi annettava oleskelu.
Alaikäisen turvapaikanhakijan asioita seuraava hämmästyi siitä, että nuoren puhuttelun hoitanut ylitarkastaja ei tehnyt kuitenkaan turvapaikkapäätöstä. Miksi näin?
– Tässä ei ole mitään ihmeellistä. Pääsääntö on se, että puhuttelija tekee päätöksen, mutta ei kaikista puhuttelemistaan. Pitää muistaa, että kyse on hallinnollisesta prosessista, jossa kaikki päätöksessä käytettävä pitää löytyä pöytäkirjasta. Jos päätöksestä valitetaan hallinto-oikeuteen, oikeudenkin pitää pystyä tekemään aineistosta oma ratkaisunsa. Päätöksiä ei tehdä puhuttelun aikaisten tuntemusten, vaan raa’an faktan ja hakijan kertoman mukaan.
Turvapaikanhakijan kieltä puhuvan tulkin paikalle saaminen ontuu yhä.
– Kaikissa puhutteluissa on tärkeintä, että käytetään kieltä, jota hakija ymmärtää. Jokaisessa puhuttelussa varmistetaan asia heti aluksi ja vielä puhuttelun aikana sekä lopussa. Hakijan ja tulkin vastaukset kirjataan pöytäkirjaan. Tarvittaessa vaihdetaan tulkkia ja annetaan hakijalle siksi uusi puhutteluaika.