Yle: Rasismin määrittelyn dilemma: Asuuko jokaisessa pieni rasisti vai kasvetaanko siihen?

Yle: Rasismin määrittelyn dilemma: Asuuko jokaisessa pieni rasisti vai kasvetaanko siihen? 17.10.2016

Rasismi ja rasistit. Paljon niistä puhutaan, mutta mistä todellisuudessa edes puhutaan?

Mitä on rasismi? Kuka on rasisti? Kysymykset vaikuttavat simppeleiltä, mutta edes sosiologian professori Vesa Puurosen mielestä ne eivät ole helppoja. On nimittäin olemassa monenlaista rasismia ja sen käsite on muuttunut. Ennen puhuttiin biologisperusteisesta rasismista, joka liittyy rotuerotteluun. 1980-luvun lopussa puolestaan alettiin puhua kullttuuriperusteisesta uusrasimista.

– Se tarkoittaa rotujen tai rodullistettujen ryhmien eriarvoista kohtelua yhteiskunnassa asettamista eriarvoiseen asemaan yhteiskunnassa, selventää Oulun yliopiston sosiologian professori Vesa Puuronen, joka on kirjoittanut rasismia käsittelevän kirjan Rasistinen Suomi.

Nykyrasismi siis ilmenee vaikkapa islaminuskoisten tai venäläisten eriarvoisena kohteluna.

Selvää ei ole sekään, mikä luo rasistiselle ajattelutavalle kasvualustan? Miksi jostakin tulee rasisti, toisesta ei? Asiaan on kaksi lähestymistapaa, toinen lähestymistavoista lähtee siitä, että rasismi on synnynnäinen ominaisuus.

– Jos asian haluaa tiivistää, sen voi tiivistää niin, että jokaisessa meissä asuu pieni rasisti, koska olemme ihmisiä ja kuulumme ihmislajiin ja meitä määrittävät ihmislajin evoluution kuluessa muodostuneet käyttäytymispiirteet tai esimerkiksi kognitiiviset ominaisuudet, joita meillä on tai psykologiset muut ominaisuudet, Puuronen avaa asiaa.

Toisen lähtökohdan mukaan kukaan ei ole syntyessään rasisti, vaan siihen opitaan ja kasvetaan kuten mihin tahansa muuhun asiaan. Tämän lähtökohdan mukaan rasistisen ajattelutavan muodostumiseen vaikuttaa kaikki ihmisen ympäristössä kuten koulu, koti, perhe ja joukkotiedotus.

Taitavat sanailijat suuressa roolissa

Vihapuhe, rasistiset ilmaukset ja maahanmuuttovastaiset kommentit valtaavat mediaa formaatista riippumatta. Mutta onko varsinainen rasistinen ajattelutapa lisääntynyt Suomessa? Ei välttämättä. Puurosen mukaan paljon riippuu mittaustavasta ja kysymyksen asettelusta. Jos tehdään määrällistä tutkimusta ja kysytään arvoihin ja ihmisryhmiin liittyviä kysymyksiä, noin kymmenkunta prosenttia ihmisistä ilmaisee voimakkaita rasistisia mielipiteitä.

– Sitten on muutamia kysymyksiä, jotka liittyvät esimerkiksi maahanmuuttoon, kuten ”Halutko lisää turvapaikanhakijoita?” Kysymykset eivät suoranaisesti kansanryhmiin vaan konkreettiseen poliittiseen päätökseen jolla voidaan tulkita osoitettavan jonkinlaisia asenteita esimerkiksi irakilaisia tai syyrialaisia kohtaan. Silloin ”Emme halua" -vastaajien määrä saattaa olla puolen kieppeillä.

Siinä, että rasistisen ajattelutapa on lisääntynyt, on taitavilla puhujilla, poliitikoilla ja kansankiihottajilla, suuri rooli.

– Siitä on kyse, että he ovat taitavia ihmisiä, jotka ottavat ihmisten oikeita ongelmia ja sanoittaa ne maahanmuuttokysymyksiksi tai rasistisiksi kysymyksiksi, Puuronen huomauttaa.

Koska historiaa ei ole, on kitkeminen vaikeaa

Rasistisen ajattelutavan korostuneisuus ei ole vain Suomessa näkyvä ilmiö. Se on koko Euroopassa esillä, mutta toisin kuin muissa Euroopan maissa, Suomessa ei ole kovin pitkiä perinteitä maahanmuutolle.

– Meillä ei välttämättä edes tunnisteta niitä rakenteita, jotka ylläpitävät ja synnyttävät rasismia, siksi kysymyksessä on hyvin hankalasti lähestyttävä ja torjuttava ilmiö, Puuronen pohtii.

Koska ilmiö on uusi Suomessa, on myös sen tulevaisuus hankalasti ennustettavissa. Hälveneekö se vai jakaako se Suomen kahtia?

– Sitä on täysiin mahdotonta sanoa, eikä sitä ole mitenkään erityisen hyvin tutkittu Suomessa. Yksittäisiin kysymyksiin perustuvat gallupit tuottavat hieman erilaisia tuloksia verrattuna laajoihin asennekyselyihin. Yksittäisiin kysymyksiin perustuvat kyselyt ovat myös suhdanneherkkiä, Puuronen sanoo.

Hän huomauttaa, että arvot eivät muutu hetkesssä, mutta yksittäiseen tilanteeseen liittyvät mielipiteet voivat muuttua.

Kajaanissa maahanmuuttajiin on totuttu

Kajaani on esimerkki suomalaisesta kaupungista, jossa maahanmuuttajia on ollut pitkään. Harrastuspaikoilla on yleistä, että lapset ovat eri kullttuureista lähtöisin. Näin on esimerkiksi paikallisessa painiseurassa Kajaanin Juntassa.

– Voin sanoa suoraan, että meillä ei olllut yhtäkään rasismitapausta 12 vuoden aikana, valmentaja Stevo Petrovic vakuuttaa.

Hän sanoo, että koko seuran historian ajan kulttuurien kirjo on mahtunut samalle painimolskille.

Alussa suuri osa painijoista olikin maahanmuuttajataustaisia, nyt painijoista noin kymmenisen on muualta lähtöjään, lähinnä Afganistanista tai Irakista. Myös valmentaja Stevo Petrovicin oma maahanmuuttajatausta on ollut lieventämässä asenteita.

– Uskon, että se antaa suomalaisillekin lapsille paljon. He tottuvat heti alusta erilaisuuteen ja monikulttuurisuuteen. Kun uusi lapsi tulee, hänelle on vähän outoa, että valmentaja tai vieressä oleva painija on hieman eri näköinen, mutta ei mene pitkään, että hänkin tottuu siihen.